Jussi Raittinen, 80, ei aio jäädä eläkkeelle – ”Ääni on pysynyt hyvänä, mitä siihen nyt on tullut vanhan miehen karheutta”
Jussi Raittinen täyttää 80 vuotta syyskuun 15. päivänä. Legenda juhlistaa omia ja yhtyeensä pyöreitä vuosia, mutta The Boys -bändistä hän ei aio jäädä eläkkeelle.
Jussi Raittinen tunnetaan myös sanoittaja-säveltäjänä ja sovittajana
The Boys -yhtyeen perustamisesta tulee ensi vuonna 60 vuotta täyteen. Mitkä ovat urasi kohokohtia?
”The Boys -bändimme julkaisi Suomen kaksi ensimmäistä rockalbumia eli levyt nimeltä Numero 1 ja Numero 2. Sitten tietenkin oli Syksyn Sävelen voitto vuonna 1974. Kohokohtia ovat olleet myös levytysmatkat Yhdysvaltoihin. Sain niistä paljon henkistä pääomaa, mitä ei muualta olisi voinut saada.
Olen myös ylpeä, että yhtye on pysynyt kasassa kaikki nämä vuodet ja vaihtuvuutta jäsenissä ei ole ollut paljoa 70-luvun jälkeen. Olemme tehneet monia levyjä ja keikkoja on koko ajan. Pidempiä taukoja ei myöskään ole ollut. Se on aika harvinaista.”
Mitä matkat Yhdysvaltoihin opettivat sinulle?
”Musiikin tekeminen on samanlaista joka puolella. Olen levyttänyt hienoissa studioissa ja tutustunut vanhoihin levy-yhtiöihin. New Orleansissa levytimme muusikko Allen Toussaintin studiolla.
Jos pitäisi muuttaa vuodeksi Yhdysvaltoihin, menisin New Orleansiin. Siellä on kaikki, mitä tarvitaan. Nashvillessa saimme levylle Elviksen taustatekijöitä, kuten kitaristi Scotty Mooren, joka tuotti ja soittikin hieman.”
Onko bändi jäämässä jossain kohtaa eläkkeelle?
”Ei niin kauan kuin henki pihisee. Ehkä joku jatkaa sen jälkeen tätä työtä.”
Kuinka jalka nousee 80-vuotiaana keikoilla?
”Joudun ulkona liikkuessa käyttämään rollaattoria ja sisällä keppiä tarpeen mukaan. Mutta en minä kuitenkaan jaloillani laula! Ääni on pysynyt hyvänä, mitä siihen nyt on tullut vanhan miehen karheutta. ”
Luovuit kesämökistäsi toissa vuonna. Kaipaatko mökkeilyä?
”Isäni hankki paikan vuonna 1942. Siellä on tapahtunut kaikenlaista, vietetty ristiäisiä ja häitä. Mökistä huolehtiminen tuli liian raskaaksi, sillä vaimoni joutui huolehtimaan lähes kaikesta.
Oma kuntoni ei enää siihen riittänyt. Paikasta jäi erittäin hyvät muistot. Mutta onhan maaseutu muuttunut vuosien varrella ja paikan idylli osittain hävinnyt.”
