Katri Helena, 77, ei pelkää mitään: ”Sain sellaisen itsetunnon, että minä riitän tällaisena”
Katri Helena, 77, kertoo uudessa elämäkerrassaan avoimesti omasta elämästään. Bertta-äiti ajatteli ensin, että puolisona Tommi olisi tyttärelleen liian nuori.
Katri Helenan elämään on mahtunut iloa, mutta myös traagisia menetyksiä.
Vuonna 1963 Suomi sai uuden tähden iskelmätaivaalleen – ehkä sen kaikkein kirkkaimman, kun Katri Helena julkaisi ensilevytyksensä.
Tänä vuonna 60-vuotistaiteilijajuhlaansa juhlivasta laulajasta on julkaistu myös Elina Hirvosen kirjoittama elämäkerta Katri Helena – laulaja (Johnny Kniga). Seura tapasi Katri Helenan kirjan julkistamistilaisuudessa.
Jännittikö kirjan julkaiseminen?
”Kyllä jännitti, eikä sillä jännityksellä ole järjen tai tahdon kanssa mitään tekemistä. Vaikka tahdoin olla jännittämättä, niin kyllä yö meni pyöriessä. Puhuimme melkein kolme vuotta kirjailijan kanssa. Se on yli miljoona sanaa, jotka hän on laittanut tiiviiseen pakettiin.”
Miksi elämäkerta juuri nyt?
”Jouduin ikäni vuoksi koronakaranteeniin. Olin kahdeksan viikkoa kotona melkein koko ajan yksin, mikä oli aika ihanaa. Elämäkertaa on pyydetty monta kymmentä vuotta, ja yhtäkkiä tuli sellainen olo, että enhän enää kauan tässä pyöri.
Tommi [Liimatainen] myös sanoi aina, että älä anna kenenkään muun kirjoittaa sitä. Kolme vuotta sitten se rupesi tuntumaan oikealta. Esitin toiveen, että kirja julkaistaisiin, kun tulee täyteen 60 vuotta laulajan uraa. Se on juhlava paikka. Se on minun testamenttini. Lisää ei tule.”
Miten muuten aiot juhlia 60-vuotista taiteilijajuhlaa?
”Pidämme omalla porukalla bileet, menemme varmaan johonkin hyvään ravintolaan syömään. Minulla on vielä konsertteja kesällä ja syksyllä. Syksyllä esitän niitä pakollisia lauluja, jotka kaikki haluavat kuulla. Puhelinlangat soi joka kerta. Se aika on ohi, kun minulla oli sitä mitta täynnä.”
Pelottaako, miten kirjaan tullaan suhtautumaan?
”Ei minua pelota mikään. Olen kertonut elämästäni sen, minkä koen oikeaksi. Arkistonhoitaja Anneli Kapraali on säilyttänyt kuudenkymmenen vuoden lehtijutut. Siellä on sata kiloa tavaraa, jotka hän antoi kirjailija Elina Hirvosen käyttöön. Olen kiitollinen, että Anneli on kasannut ja jaksanut tehdä tätä työtä.”
Katri Helena myöntää, että hänen äitinsä ei koskaan hyväksynyt tyttärensä ja Tommi Liimataisen ikäeroa. Vaikeaa se oli myös Katrille itselleen. © Anna / Otavamedia
Miten olet muuttunut nuoruusvuosistasi?
”Olin lapsellinen ja sinisilmäinen nuori nainen. Äiti ja isä rakastivat minua ihan täysillä. Elämä oli pelkkää hyvää. Sain sellaisen itsetunnon, että minä riitän tällaisena. Se oli ihanaa, toivon jokaiselle lapselle sellaisen lahjan vanhemmilta. Äidiltä ja isältä tulee myös tahto yrittää aina tehdä kaikki niin hyvin kuin osaan, eikä lusmuilla missään.”
Olisit toivoinut, että sinulta olisi kysytty haastatteluissa enemmän yhteiskunnallisista asioista. Mitä olisit halunnut sanoa?
”En olisi halunnut loukata ketään, mutta minulla oli omat mielipiteeni, jotka tulivat lapsuudesta. Tasa-arvoisuus, hyvän tekeminen toisille.
Kevyt viihdejulkisuus on erilaista, yleensä sanotaan, että ihmiset haluavat jotain tiettyä. Se on varmaan aika pitkälle totta, mutta joskus olisin halunnut puhua vaikka naisten tasa-arvosta. Olen tehnyt Unicefin kanssa töitä 35 vuotta, joten se on tullut hyvin lähelle.”
Kerrot kirjassa, kuinka 80-luvun alussa palasit yöllä keikalta kotiin. Kirjoituspöydällä odotti lapsesi kirjoittama lappu: Äiti tule meille, meillä on ikävä. Kuinka olet yhdistänyt taiteilijuuden ja äitiyden?
”Vieläkin sattuu sydämeen. Äiti tule meille. Minua oli sinä keväänä pyydetty Uuteen Iloiseen Teatteriin. Istuin kirjoituspöydän ääressä ja itkin. Ei voi olla totta, että lapsi kirjoittaa näin. Aamulla soitin ja kieltäydyin tarjouksesta. Tasapaino työn ja kotona olemisen välillä piti löytää.”
Elämässäsi on ollut menetyksiä, miltä tuntui käsitellä niitä kirjassa?
”Kuolema tuli niin lähelle monta kertaa ja liian aikaisin. Olen hyväksynyt sen. Ensimmäisen mieheni Timo Kalaojan kuolemasta tulee kuluneeksi 35 vuotta. Ei minulla ole ikävä, eikä murhe. Olen kiitollinen. Kiitollisuus on auttanut monissa asioissa, kun osaa kääntää sen hyvän vaiheen jälkeen.”
Mikä kappaleistasi on itsellesi kaikista rakkain?
”Katson sineen taivaan ja Anna mulle tähtitaivas. Ne ovat molemmat rukouksia. Sanon ihmisille aina konserteissa, että laulakaa näitä. Ne ovat pyyntöjä, jotka on tehty viihteelliseen muotoon, mutta niissä on paljon syvempi perusajatus. Anna mulle tähtitaivas kannattaa laulaa joka päivä.”
Äitisi Bertta eli yli 100-vuotiaaksi. Hän ajatteli, että puolisosi Tommi on liian nuori. Miltä se tuntui?
”Vaikka se vähän sattuikin, niin ymmärsin sen hirveän hyvin. Eihän 100-vuotias ihminen voi sitä millään ymmärtää, kun ei varmaan jotkut nuoremmatkaan.
Aluksi se oli hankalaa itsellekin. Ensimmäisenä keväänä minulla oli viisi kertaa suurentava peili ja kun kevätaurinko alkoi paistaa, mietin mitähän tästä tulee. Tommi sanoi, että unohda tuollainen asia.”
Lue myös: Rohkea Katri Helena: ”Minulla on oikeus elää omaa elämää”
Nuorena Katri Helena yritti miellyttää ja täyttää odotuksia. Vuosien varrella hän oppi, että on helpompi olla oma itsensä. © Tommi Tuomi