Kirppisfani ja näyttelijä Heidi Herala myöntää heikkoutensa: ”Kirppariostos on minulle kuin ryyppy juopolle”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Heidi Herala
Heidi Herala ihastuu Malmin Fidassa punaiseen ruusukuvioiseen nojatuoliin, joka olisi ihana teatterin pukuhuoneeseen. ”Mutta ei se mahdu sinne.” © Pekka Nieminen / Otavamedia
Näyttelijä Heidi Herala ostaa kirpparilta usein korviksia ja rannerenkaita. Pieni ostos joko lohduttaa tai ilahduttaa, tunnetilan mukaan.

Heidi Herala istahtaa haasteltavaksi Malmin Fidassa punaiselle nojatuolille, joka on ison näyteikkunan edessä. Mikä sopisikaan paremmin näyttelijälle: olla kuin näyttämöllä ihmisten kulkiessa ohi ostoksille.

”Tämä tuoli olisi ihana teatterille pukuhuoneeseeni, jonka jaan kolmen muun näyttelijän kanssa. Sen pehmeä pyöreys kutsuu istumaan siihen sykkyrälle. Vähän pompöösi ruusukuvio tuo siihen vanhan ajan glamouria. Mutta valitettavasti se ei mahdu sinne,” Heidi harmittelee.

Heidi tuunaa pienesti pukuhuonepaikkaansa Helsingin kaupunginteatterissa aina roolin tunnelman mukaan. Hän toteaa olevansa kuin koira, joka laittaa merkkejä paikkaansa.

Kirsikkatarhan myötä toin kirpparilta ostamiani helmiketjuja tuomaan slaavilaista tunnelmaa. Ostin Hämeentien Fidasta myös hopeanvärisen pyöreän purkin, jossa säilytän Ranevskajan roolin sormuksia ja koruja. Pöydällä on pieni lasinen paperipaino, jonka sisällä oleva minikaupunki näyttää Moskovalta. Sain työkaveriltani Jouko Klemettilältä ensi-iltalahjaksi myös miniatyyrisamovaarin.”

Kuka: Näyttelijä Heidi Herala, 59.

Miksi: ”Tavaraa on maailmassa niin paljon, että kaikkea ei tarvitse hankkia uutena.”

Heidi Herala

Heidi Herala tutkii kirppiksen kirjavalikoimaa. Pekka Nieminen / Otavamedia

Näyttelijöillä on kaksiosainen työpäivä eli aamulla harjoitellaan ja illalla esiinnytään. Koska Hämeentien Fida on lähellä kaupunginteatteria, siellä Heidin tulee pistäydyttyä töiden välissä.

”Kirppiksellä on rento ja jopa trendikäs kalliolainen hipsterihtävä tunnelma. Teen siellä usein hienoja löytöjä. Toinen kiva paikka on Zirppari Kolmannella linjalla.”

Heidi kertoo kuitenkin olevansa järkevä kirppariostaja. Sellaiseksi hän tottui neljän lapsen äitinä.

”Tavaraa on maailmassa niin paljon, että kaikkea ei tarvitse hankkia uutena. Mutta ei kirpparilla ostaminenkaan aina niin hyveellisesti vain tarpeeseen keskity. Minä myönnän, että kirppariostos on minulle kuin ryyppy juopolle. Sen voi ostaa iloon tai sitten pieneen masennukseen. Piristyin esimerkiksi Kirsikkatarhan ensi-iltakiireiden alla kummasti, kun löysin Kontista viidellä eurolla kirsikkakorvikset. Eli ei tämä kauhean suuri synti ole.”

 

kirsikkakorvikset

Pekka Nieminen / Otavamedia

Huiveja joka lähtöön

Heidi kiertelee Malmin Fidassa ensimmäistä kertaa. Hän kertoo asioineensa vuosikausia samassa tilassa olleessa halpakaupassa ostamassa perheen pesuaineet. Hänen Lauri-poikansa oli siellä jopa kesätöissä.

Heidi kiittelee paikan avaruutta ja sitä, miten nätisti kaikki on laitettu esille. Huivit ovat kauniissa korissa, korvarenkaat seinällä kultaisissa taulunkehyksissä ja vaatteet on järjestelty värikoodeittain.

”Minulla on kotona aikamoinen huivikokoelma, lähes kaikki kirpparilta. Käytän kesällä niitä turbaanimaisesti hattuna, iso rusetti vain päälle.”

Heidi Herala

Matot olisivat Heidistä ihanat teatterin pukuhuoneeseen, mutta mahdottomat: ”Siellä vain pyyhitään kostealla, ei imuroida.” Pekka Nieminen / Otavamedia

Juhlalaukku

Juhlalaukku on 4,50 euron löytö Vantaan Kontista. Heidi pitää laukun yksinkertaisesta mutta naisellisesta ilmeestä. Pekka Nieminen / Otavamedia

Heidi katsoo aina kodintekstiilit, sillä hän on heikkona kodikkaisiin ruutukankaisiin.

Erityisesti punaisissa ruutupöytäliinoissa hän aistii kodin lämpöä ja maalaisromanttista sielua. Sellainen tarttuu silloin tällöin matkaan kotiin tai Oitin mökille vietäväksi.

”Kerran olin jo lähdössä pois Punavuoren patina -kirppikseltä, kun näin rouvan kantamassa ulos laadukasta parisängyn ruusupäiväpeittoa. Kukaan ei ollut ostanut sitä. Minä sain sen ja samaa kuosia olevat hienot tyynyt 20 eurolla. Kun katselen peittoa kotona voin kuvitella olevani Ranskassa romanttisessa hotellissa. Peitto on tosi napakka ja hyvin sänkyyn istuva.”

Heidi ostaa usein miehelleen Seppo Maijalalle kravatteja ja paitoja kirpparilta. Eilen löytyi aivan uusi vedenvihreä paita hänelle Kontista parilla eurolla. Mutta tuo Seppokin Heidille kirpparituliaisia.

euron sulkakoru

Tätä euron sulkakorua Heidi suunnittelee käyttävänsä kesällä olkihatun ja vihertävien shortsien kanssa. Pekka Nieminen / Otavamedia

Heidi Herala

Pekka Nieminen / Otavamedia

”Minulla on äidiltä peritty Arabian 70-luvun sinisävyinen Taika-sarja kahvikuppeineen ja kannuineen. Löysin sarjan syviä lautasia Vantaan Kontista tosi halvalla. Seppo oli ostanut parturimatkallaan Pihlajamäen kirppikseltä omasta mielestään tätä sarjaa ja esitteli sitä ylpeänä. Sanoin, että tuo ei ole sitä sarjaa, vaan muistuttaa vähän sitä. Mutta kiitin diplomaattisesti, että viedään nämä vaikka mökille.”

Viimeiseksi Heidi innostuu valtavasti nähdessään Hanhiemon kultainen lipas -kirjan.

”Tämän haluan, se on niin nostalginen. Tyyris Tyllerö ja Mistä on pienet pojat tehty -runo tulivat heti mieleen.

Lauri ja Juhani eivät oikein tykänneet siitä, että pojat on tehty etanoista, sammakoista ja koiran häntätupsukoista”, Heidi nauraa.

3 x Kirppislöytöni

1. Kirsikkakorvakorut

Ostettu Vantaan Kontista. Näitä Heidi piti aika kalliina, mutta sopivat
täydellisesti meneillään olevaan Kirsikkatarha-näytelmään.

2. Hanhiemon iloinen lipas

Ostettu Malmin Fidasta. Heidi ihastui bongatessaan vanhan lastenkirjan, jota hän on lukenut lapsilleen Laurille, Juhanille, Inkalle ja Eerolle. Se herättää nostalgisia muistoja Heidin omastakin lapsuudesta.

Hanhiemon iloinen lipas

Pekka Nieminen / Otavamedia

3. Pehmolelu

Ostettu Vantaan kontista. Portugalinvesikoira Toivo sai tuliaisiksi pehmovirtahevon. Se on nimittäin riehakas ja kova repimään kaikkea.

pehmovirtahepo

Pekka Nieminen / Otavamedia

Kuin hieno putiikki

Seuraavaksi on vuorossa SPR:n Vantaan Kontti kolmen kilometrin päässä. Heidi käy täällä viikottain ruokaostosten yhteydessä ja kehuu helpon parkkeerauksen olevan yksi houkutin.

”Tsekkaan aina ovensuussa olevan pienen tilan, jossa on tyylikkäitä vaatteita ja koruja. Se näyttää hienolta putiikilta, ei kirpparilta. Ostin täältä 20 eurolla uskomattoman hyvälaatuisen mustan pitkän takin, joka on maksanut varmasti pari kolme sataa uutena. Vetoketju kronklaa, mutta olen pärjännyt sen kanssa.”

Heidi suuntaa Kontin lemmikkiosastolle. Toivo-koiralle pitää löytää uutta virikettä, sillä se järsi jo Heidin kengätkin.

”Ostin täältä kerran eurolla kuusi pehmolelua Toivolle revittäväksi. Täytyy vain tarkistaa kuin vauvan leluista, että ei ole irtosilmiä. Koira näyttelee meillä lapsenlapsen asemaa. Joku lapsistamme huomautti, että vuoden ikäisellä Toivolla on sata kertaa enemmän leluja kuin Milla-koirallamme oli 16-vuotisen elämänsä aikana.”

Heidi siirtyy tyylikkään lasihyllyn ääreen ja nappaa käteensä punaisen, taidokkaasti koristekaiverretun jalallisen viinilasin. Kuuden lasin setti maksaa 60 euroa.

Punaiset viinilasit

Heidi pohtii punaisten, slaavilaishenkisten viinilasien ostamista ystävälleen. Pekka Nieminen / Otavamedia

”Tämän voisin viedä ystävälleni Sinikka Nopolalle lahjaksi. Hänellä on kotonaan erivärisiä Baltian maista ostettuja viinilaseja. Juoma ei näytä värillisessä lasissa hyvältä, mutta näissä on oma fiiliksensä, slaavilaista tunnelmaa. Minulla on samanlaisia sinisiä kotona.”

Shoppailu vaatii lepoa, ja Heidi istahtaa hetkeksi keinutuoliin.

”Kun lapset olivat pieniä, keinutuolissa oli hyvä rauhoitella heitä. Nyt olemme ostaneet täältä huonekaluja aikuisten lapsiemme bokseihin.”

Vielä pitäisi löytää laukku tai reppu, johon mahtuisi opeteltavat näytelmätekstit. Heidi kehuu Kontin laukkuvalikoimaa ja ryhtyy tukimaan sitä.

”Etsin klassista peruskassia, jossa on paljon sisätaskuja. Muuten hävitän kaikki tavarat pohjalle. Tämä voisi olla hyvä, ja hintakin on sopiva: 9,50 euroa.”

Fida secondhand Malmi, Latokartanontie 5, Helsinki, fida.fi

Vantaan Kontti, Tammiston kauppatie 8, Vantaa, kontti.punainenristi.fi

Artikkeli julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X