Kuin ikkuna ulos – Kirjailija Pirjo Hassisen uusi romaani kuvaa oikeistopopulismia meissä kaikissa

Jaa artikkeliTilaa Seura
Pirjo Hassinen pohtii romaanissaan populistipoliitikkojen käyttämää kaksoisstrategiaa. ”On mielenkiintoista, kuinka he puhuvat kahdessa eri rekisterissä. Kuulijalla on siksi suuri vastuu.”
Pirjo Hassinen pohtii romaanissaan populistipoliitikkojen käyttämää kaksoisstrategiaa. ”On mielenkiintoista, kuinka he puhuvat kahdessa eri rekisterissä. Kuulijalla on siksi suuri vastuu.” © Tommi Anttonen
Pirjo Hassisen romaani Hämärän aika on ajankuva, joka kertoo oikeistopopulismista ja siitä, mitä hirveyksiä sen nimissä voidaan tehdä.

Uusi romaanisi on itsenäinen jatko-osa vuonna 2012 ilmestyneelle Populalle ja vuonna 2016 julkaistulle Kalmarille. Käsittelet niissä kaikissa oikeistopopulismia ja sen vaikutusta ihmisten elämään. Mikä sinua aiheessa kiinnostaa?

Olen hyvin yhteiskunnallisesti suuntautunut ihminen, olen uutisfriikki ja kiinnostunut siitä, mitä maailmassa tapahtuu, mutta itse en kuulu mihinkään puolueeseen. Yliopistossa aikoinaan pääaineeni oli valtio-oppi.

Kun Suomessa tuli se kuuluisa jytky ja oikeistopopulismi alkoi vyöryä maailmalla, minusta tuntui, että siitä oli pakko kirjoittaa. Populaa kirjoittaessani kuvittelin kirjoittavani aiheesta vain yhden täsmäteoksen, ajankuvan niiden ihmisten kannalta, joille oikeistopopulismi tuntui olevat ratkaisu heidän ongelmiinsa.

Tämä uusi, Hämärän aika kuvaa sitä, miten oikeistopopulismi vaikuttaa meihin, miten se on meissä, kaikkialla.

Romaanissa on kolme päähenkilöä, kolme eri-ikäistä miestä Jaakko, Tomi ja Jesse. He ovat kukin omalla tavallaan aktiivisia. Naiset sen sijaan heidän rinnallaan ovat taustalla, järjen ääni. Naiset eivät todellisuudessakaan ole oikeistopopulistisissa liikkeissä eturintamassa.

Sehän se juuri on, että oikeistopopulismi on miesten juttu, miesten ongelma. Halusin, että romaanissa toimijat, ne, joiden kautta tapahtumat koetaan, ovat nimenomaan miehiä.

Naiset ovat silti romaanissa tosi tärkeässä asemassa. Juuri naistensa kautta miehet perustelevat tekonsa, jopa Jaakko, jonka vaimo Maija on kuollut. Edesmennyt Maija edustaa romaanin tarinassa sivistystä ja decencyä, kunniallisuutta.

Pirjo Hassisen uusi kirja on kahden edellisen romaanin, Populan ja Kalmarin, itsenäinen jatko-osa, joka käsittelee myös oikeistopopulismia ja sen vaikutusta ihmisten elämään.

Pirjo Hassisen uusi kirja on kahden edellisen romaanin, Populan ja Kalmarin, itsenäinen jatko-osa, joka käsittelee myös oikeistopopulismia ja sen vaikutusta ihmisten elämään.

Suomalaisen populan rinnalla romaanissa tärkeä on myös italialainen La vera Italia -puolue. Oikeistopopulismi on pyyhkäissyt yli koko maailman, kuinka siis valitsit tarinaan juuri Italian?

Niin, Euroopassahan oikeistopopulistinen liike alkoi Itävallasta, ja nyt liberaalin ja moniarvoisen maailman vastaisku on käynnissä kaikkialla maailmassa. Italia valikoitui romaaniin sen vuoksi, että se on poliittisesti ihan hullu paikka. Poliitikot ovat ihan pellejä toisaalta, mutta toisaalta siellä on hirveän vaarallisia liikkeitä.

Italia on tuttu matkoilta. En osaa kieltä, mutta maa on minulle semmoinen sydämen paikka. Olen käynyt Livornossa, jonne romaanin Jaakkokin matkustaa, ja osaan kuvata sitä.

Tiedän Italian poliittisesta järjestelmästä aika paljon. Romaanissahan kerrotaan myös Italian poliittisesta historiasta, kuten Aldo Moron murhasta.

Erityisesti Tomin kautta maalaat lukijan eteen vastenmielisen, luotaantyöntävän kuvan maahanmuuton vastustajista. Haluatko, että romaanisi tarina on kuin ikkuna, josta katsomalla voi nähdä, mitä intomielisten maahanmuuttokriittisten teoista voi seurata?

Kyllä joo. Pyrin menemään Tomin tyyppisen ihmisen sisään ja sanottamaan sen vihan ja pelon ja halveksunnan ja kaunan, mitä hän maahanmuuttajia kohtaan tuntee. Suomessa väki vähenee, mutta heidän mielestään tänne ei saisi kukaan tulla.

”Minua pyydettiin jatkamaan yhteiskunnallisesti tätä päivää kuvaavaa tarinaa. Nyt tämä aihe on käsitelty.”

Se, kuinka Tomi ryhtyy sanoista tekoihin, ”kansalaispalautuksiin”, ja mitä siitä seuraa, on ihan hirveää. Kirjailijan ei ole tapana sanoa, että kyllä oli vaikeaa, mutta Tomin kohdalla mietin, miten hän voi toimia noin. Mutta kirjailijana minun on rakastettava henkilöitäni.

Miltä nyt tuntuu, kun lähes kymmenen vuoden urakka on takana ja trilogia valmis?

Sain romaanin valmiiksi 12. maaliskuuta, ja seuraavana päivänä julistettiin koronapandemia. Silloin astuttiin kuin pimeään rotkoon, ja kaikki ilon seremoniat trilogian valmistumisesta ovat jääneet kokematta.

Alun perin tästä ei pitänyt tulla trilogiaa. Päätin jatkaa, kun sain palautetta, jossa minua pyydettiin jatkamaan yhteiskunnallisesti tätä päivää kuvaavaa tarinaa. Nyt tämä aihe on käsitelty.

Kirjailijana minun kunnianhimoni ei suuntaudu niinkään menneisyyteen, vaan tämän hetken ja pikkuisen vielä tulevan kuvittamiseen. Toisin kuin monet muut kirjailijat, jotka upottavat sanottavansa historiallisiin romaaneihin, minulle suurin haaste ja ilo on, että yritän nähdä vähän eteenpäin.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 10/20.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X