”Teen lopettamispäätöksen kerran vuodessa” – Kun Lotta Hintsa etsii motivaatiota vuorikiipeilyyn, Aki-isän sanat kirkastavat ajatukset
Vaikea vuosi on saanut vuorikiipeilijä Lotta Hintsan pohtimaan välillä uransa mielekkyyttä. Silloin hän muistaa edesmenneen isänsä Aki Hintsan esittämät kysymykset.
Yleensä mielenkiintoisin osuus alkaa vasta sitten, kun rupeaa tuntumaan vaikealta”, vuorikiipeilijä Lotta Hintsa summaa.
Miksi minä teen tätä? Onko koko hommassa mitään järkeä? Näiden pohdintojen äärelle vuorikiipeilijä Lotta Hintsa huomaa palaavansa toistuvasti. Viime aikoina ne ovat nousseet hänen mieleensä entistä tiiviimmin.
”Teen lopettamispäätöksen kerran vuodessa, mutta perun sen aina jo vartin kuluttua. Lopputulema on aina se, että oma paloni jatkamiselle on kova”, Lotta Hintsa sanoo.
Lotta pitää tärkeänä sitä, että hänen on annettava itselleen lupa lopettamiselle sellaisina hetkinä, kun ahdistaa ja elämä tuntuu takkuavalta. Silloin ilo tekemisestä katoaa ja motivaation löytäminen on vaikeaa.
Silti perimmäiset syyt jatkamiselle ovat pysyneet samoina.
”Olen utelias ja kaipaan seikkailuja. En pelkää ottaa riskejä tai haastaa itseäni vaan päinvastoin nautin siitä. Yleensä mielenkiintoisin osuus alkaa vasta sitten, kun rupeaa tuntumaan vaikealta.”
”Väsyn yhä herkästi”
Kulunut vuosi on ollut Lotalle raskas. Keväällä hän erosi kihlatustaan ja valmentajastaan Don Bowiesta, mutta fyysiset haasteet verottivat eniten Lotan voimia. Hyvänlaatuisten kasvainten poistot rinnoista, nepalilainen virus, akillesjänteiden tulehtuminen, rasitusmurtuma ja 10 antibioottikuuria erilaisiin tulehduksiin sotkivat suunnitelmat monesti.
Lisäksi Lotta sai lokakuussa lievän aivovamman kaaduttuaan painavan reppunsa kanssa Nepalin vuoristossa ylittäessään siltaa. Hän löi päänsä ja otsaan tuli iso verta vuotava haava. Matka keskeytyi ja hän palasi Suomeen.
Toipuminen on ollut hidasta, mutta mennyt koko ajan parempaan suuntaan.
”Jaksamiseni ei ole vielä ihan normaalilla tasolla. Väsyn yhä hyvin herkästi.”
Myös Lotan niska joutui tällissä koville ja siihen tuli retkahdusvamma. Palautuminen säryistä kestää. Käynnit kiropraktikolla ovat helpottaneet, kuten myös fysioterapeutin laatimat kuntoutusohjeet.
Levolle on täytynyt raivata enemmän aikaa. Se tarkoittaa myös monista kivoista asioista kieltäytymistä.
”Paras ystäväni sai syksyllä ensimmäisen lapsensa ja harmittaa, etten ole pystynyt olemaan läsnä hänen äitiytensä alkutaipaleella niin paljon läsnä kuin olisin toivonut.”
Aki-isän kysymykset kirkastavat ajatukset
Iloa Lotan elämään tuo kuitenkin kesällä alkanut parisuhde näyttelijä Sebastian Rejmanin kanssa.
”Tuntuu, että olen juuri nyt hyvässä paikassa elämässäni. Aiemmissa parisuhteissani olen ollut se, joka joustaa enemmän. Olen oppinut, että molempien osapuolten on kannettava kortensa kekoon ja tuettava toisiaan, jotta suhde toimii.”
Lotta sanoo viime aikoina pohtineensa paljon edesmenneen isänsä, urheilulääkäri Aki Hintsan kolmea teesiä, joita tämä kehotti jokaista kysymään itseltään:
Tiedätkö, kuka olet?
Tiedätkö, mitä haluat?
Hallitsetko itse omaa elämääsi?
Näiden kysymysten äärelle pysähtyminen auttaa Lottaa kirkastamaan mieleensä omat arvovalintansa.
”Niin kauan, kun vastaus jokaiseen kysymykseen on toisensa kanssa samassa linjassa, asiat ovat hyvin.”