Anna-lehti: Maarit Hurmerinta ei anna pelolle valtaa, vaan istuu pianon ääreen soittamaan ja laulamaan: ”Se on maailman parasta lääkettä sielulle”
Laulaja ja muusikko Maarit Hurmerinta, 68, kertoo miettineensä vanhenemistaan, mutta siinä isovanhemmuus on paras asia.
Musiikki on ollut tärkeä ja pysyvä osa Maaritin elämää jo muutaman vuoden ikäisestä saakka.
”Viime aikoina olen kuitenkin havahtunut ajatukseen, että hitto, kuinka vanha
minusta on tullut! Vanheneminen täytyy vain hyväksyä, vaikka joskus se herättääkin minussa pelkoa esimerkiksi siitä, että sairastuisin vakavasti”, Maarit Hurmerinta kertoo Anna-lehdessä.
Ikääntyminen ei kuitenkaan lannista Maaritia, vaikka siltakaadot eivät taivu aiempaan tapaan. Keho ei aina ehdi perässä, kun mieli laukkaa edellä ja haluaa ottaa elämästä irti kaikkea kaunista ja iloa tuottavaa.
”En kuitenkaan jää pelkoihini makaamaan. Sen sijaan istahdan pianon ääreen
soittamaan ja laulamaan. Olen huomannut, että se on maailman parasta lääkettä
sielulle.”
Musiikki on ollut tärkeä ja pysyvä osa Maaritin elämää jo muutaman vuoden ikäisestä saakka.
”Tunsin, että olin löytänyt jotakin elämää suurempaa. Herkistyn ja henkistyn yhä edelleen, kun saan olla mukana tekemässä musiikkia.”
Kolme sukupolvea samalle tontille?
Maarit kokee parhaaksi asiaksi vanhenemisessa isovanhemmuuden. Hän on isoäiti kolmelle lapsenlapselle, 21-vuotiaalle Valtterille, 3-vuotiaalle Fionalle sekä 2-vuotiaalle Noalle. He kutsuvat häntä mamiksi ja Maaritiksi.
”Saan olla läsnä parhaissa hetkissä, kun hoitovastuu ei ole kokoaikaista, kuten omien lasteni kanssa aikanaan.”
Maarit tapaa lähellä asuvaa tytärtään Jannaa ja hänen Noa-poikaansa joka viikko. Maaritilla on haaveena, että Janna muuttaisi vieläkin lähemmäksi.
”Olemme myös pohtineet, että tyttäreni rakentaisi oman kotinsa meidän talomme viereen. Minua lämmittää ajatus siitä, että meitä asuisi kolme sukupolvea samalla
tontilla.”
Maaritilla on lämpimät välit myös laulajana työskentelevän tyttärensä Jannan kanssa. © Tiia Ahjotuli
Maarit uskoo, että äidit kantavat lapsiaan sydämessään loppuun saakka, vaikka nämä
olisivatkin jo aikuisia.
”Myös isovanhempana minusta tuntuu juuri nyt erityisen pahalta ja käsittämättömältä,
että vielä vuonna 2022 meidän lähellämme käydään raakalaismaista sotaa.”
Maaritin mielestä kaikkien pitäisi opetella tuntemaan myötätuntoa, joka tuntuu olevan nykypäivänä ihan hukassa. Tämän ajatuksen hän haluaa välittää lapsilleen ja lapsenlapsilleen.
”Jos osaisimme samastua toisen vaikeaan tilanteeseen tai iloisiin hetkiin, tämä maailma olisi hemmetin paljon parempi paikka.”