Marco Bjurström kertoo, miten nuoria kannustava Aira Samulin vahvisti 12-vuotiaan itsetuntoa – ”Hänessä oli teinikapinaa viimeiseen päivään saakka”
Aira Samulin opetti nuoria tanssimaan Rytmikkäät-tanssiryhmässä. Hänen oppilaisiinsa lukeutui muun muassa Marco Bjurström, joka muistelee opettajaansa.
Marco Bjuström oppi Aira Samulinilta "kaiken mahdollisen".
Vuonna 1978, Travolta-kuumeen keskellä, 12-vuotias Marco Bjurström kiinnostui tanssista Bjurström ei suinkaan ollut ainoa tanssista niihin aikoihin kiinnostunut, vaan salit olivat täynnä nuoria. Hänen opettajansa Aira Samulin nautti tanssihuumasta.
”Aira oli hyvä opettaja, joka loi hienoa tunnelmaa. Hän oli luonteva kaikkien kanssa. Ehkä hänestä tuntui kotoisalta olla nuorten seurassa.”
Vuonna 1982 Bjurström kutsuttiin mukaan tanssiryhmä Rytmikkäisiin. Se oli aikaa, jolloin monet vanhemmat jäsenet siirtyivät elämässään eteenpäin ja uusi sukupolvi sai ison määrän vastuuta. Nuoret olivat yhtäkkiä opettamassa, suunnittelemassa, tekemässä koreografioita ja esiintymässä.
”Kokemus karttui nopeasti. Minulle tärkeintä oli se, miten Aira luotti meihin, vaikka olimme niin nuoria ja kokemattomia. Hän näki, että klaaraamme kaiken, luotti meihin ja otti osalliseksi, mikä sai itsetuntomme ja luoton osaamiseemme kasvamaan. Se kantaa vieläkin”, Marco Bjurström muistelee.
Aira Samulin antoi nuorille mahdollisuuden
Nuorten tukeminen oli Airalle sydämen asia. Aira piti opettajana lapsista hyvää huolta, kuria unohtamatta. Bjurström kuvaa hänen toimintaansa vastuulliseksi.
”Teimme niin paljon töitä. Tänä päivänä on ehkä vaikea ymmärtää, minkälaista Helsingin viihdebisnes oli 1980-luvulla. Kaikki räjähti käsiin, koska yrityksillä oli yhtäkkiä niin paljon rahaa ja mahdollisuuksia ostaa valtavan suuria tapahtumia. Meistä oikeasti tuntui, että olemme maailman valtiaita.”
Airan Rytmikkäät mahdollistivat sen, että nuoret pääsivät esiintymään suurimmille estradeille, viimeisimmän tekniikan kanssa.
”Kaikki puhuvat tietysti ensimmäisenä tanssista ja niin sen pitääkin olla, mutta ennen kaikkea hän oli uskomaton mahdollistaja. Olimme herroja ja hidalgoja 16–17-vuotiaina, kun hän antoi meille mahdollisuuden.”
Kiinnostus nuoriin ja heidän mahdollisuuksiinsa saattoi johtua Bjurströmin mukaan Airan oman lapsen sairastumisesta, mutta toisaalta myös evakkolapsuudesta.
”Hän ei itse saanut koskaan elää nuoruutta tai teinielämää, vaan hän joutui jo pienenä ottamaan vastuuta sisaruksistaan ja äidistään. Luulen, että hänellä on ollut alitajuinen ajatus siitä, että nuorten pitäisi saada nauttia, koska hän ei itse koskaan saanut. Hänen elämänsä on loppujen lopuksi ollut traaginen.”
Sisäinen voima kumpusi tanssin löytämisestä
Marco Bjurström uskoo, että Airan sisäinen voima kumpusi osin nuoruuden kokemuksista, osin tanssin löytämisestä.
”Tanssissa voima on niin ihmeellinen. Hänellä oli intohimo uuteen ja kyky nähdä asioita, kuten uusia trendejä. Kun hän teki töitä pääasiassa itseään selvästi nuorempien kanssa, siitä tulee varmasti aikamoinen voima.”
Aira oli sitä mieltä, ettei koskaan pidä miettiä sitä, mitä muut ajattelevat. Hän oli kaiken lisäksi myös kivenkova ja tarkka bisnesnainen.
”Airalla oli päämäärätietoinen meininki, mikä oli hirveän hyvä. Minä olen oppinut häneltä kaiken mahdollisen. Hänessä oli teinikapinaa viimeiseen päivään saakka.”
