Maria Lund paljastaa, miksi sujauttaa sokeripaloja rintaliiveihinsä – ”Minulla on namuja liiveissä mukana hyvin usein!
Esiintymisjännitystä poteva laulaja-näyttelijä Maria Lund päätti kriittisellä hetkellä tunkea liiveihinsä sokeripaloja. Lund ei kiellä makeita herkkuja omilta lapsiltaankaan.
Maria Lund keksi näppärän keinon, mikä tuo turvaa.
Maria Lund kertoo, miten tunne meni yli järjen, kun olin taannoin esiintymässä hyvin tärkeässä ja arvokkaassa tilaisuudessa.
”Paikalla oli paljon silmäätekeviä, tärkeitä ihmisiä ja kaiken piti mennä tosi hienosti. Koen esiintymisjännitystä joka ikinen kerta, niin silloinkin”, laulaja Maria Lund paljastaa.
Jännittäminen ei ole helpottanut vuosien saatossa, vaan päinvastoin se on ehkä vain pahentunut.
Niksi jännityksen taltuttamiseen
”Jännitykseen minua auttaa sokeri. Se tuntuu vähän absurdilta, mutta jostain syystä sillä on rauhoittava vaikutus.
Tilaisuudessa minulla oli ylläni kaunis ja avonainen iltapuku. Esiintymisjännitys iski yhtäkkiä. Huomasin, että tarjoilupöydällä oli mustikkapiirakkaa ja sokeripaloja. Järki voitti tunteen onneksi hetkeksi siinä kohtaa ja sujautin dekolteen kautta liiveihin kasan sokeripaloja enkä mustikkapiirakkaa.
Muistan hetken elävästi: minulla oli valkoinen iltapuku ja hetken mietin, kumpaa nappaan. Minun ei lopulta tarvinnut syödä sokeripaloja, vaan oloani helpotti jo se, että tiesin niiden olevan lähellä.”
Namuja liiveissä hyvin usein
”Jos ajattelisin järjellä, voisin varmasti myös opetella meditoimaan itseni sellaiseen tilaan, että en tarvitsisi jännitykseen sokeria. En oikein tiedä, miksi sokeri laukaisee minulla jännityksen. Ehkä siinä lähtee jokin hyvän olon hormoni pörräämään ja veri kiertää paremmin – tai sitten se voi olla ihan kuviteltua kaikki. Ehkä sokeri lohduttaa ja antaa turvaa.
Mitä enemmän esiinnyn ja laitan itseäni niihin tilanteisiin, sitä enemmän löydän keinoja purkaa jännitystä. Silti minulla on namuja liiveissä mukana hyvin usein!
Jännitys näkyy pahimmillaan niin, että polveni tutisevat. Se on aika harmillista, varsinkin, jos sattuu olemaan lyhyempi mekko. Silloin polvien tutina on tosi noloa. Siihen tosin auttaa usein se, että teen vaikka pari kyykkyä tai muuta nopeaa fyysistä liikettä.”
Sokerihiiri jo lapsena
”Olen jonkin sortin suklaa-addikti, etenkin Nutella on tosi paha pahe. Minulla on cockerspanielin maha ja aivot. Minulla ei ole mitään nystyrää, joka kertoisi, milloin olen kylläinen ja milloin makean syöminen kannattaisi lopettaa.
Olin jo lapsena sokerihiiri, mutta kun asuin Saksassa, siellä ei ollut sellaista karkkikulttuuria kuin Suomessa. Muistan, että kioskeista sai ostettua karamelleja kappaleittain, mutta ne eivät koskaan olleet juttuni. Tykkäsin silloinkin suklaasta ja leivonnaisista.
Toinen puoli suvustani on Romaniasta, ja siellä myydään ja syödään myös todella makeita leivonnaisia ja jälkiruokia. Romaniassa syödään paljon makeita torttuja ja kakkuja ja aina on tarjolla myös paljon hilloja. Hilloa on tarjoa Romaniassa kaiken kanssa, teetäkin makeutetaan hillolla.
En ymmärrä lainkaan, jos tarjoan Suomessa kahvipöydässä jotain jälkiruokaa ja kehuna sitten sanotaan, että se on tosi hyvää, kun se ei ole liian makeaa. Minut se lause saa aina vähän hymähtämään.”
”Jos kieltäisin itseltäni sokerin, elämä olisi ihan hirveää”
”Liikun paljon päivittäin ja pidän muuten huolta, että ruokavalioni on kevyt. Toki olen sellaisessa ammatissa, jossa linjoista on hyvä pitää huolta, jotta mahtuu samoihin vaatteisiin. Ruokavaliossa pitää vain priorisoida ja muistaa, että meillä on olemassa tietty kalorimäärä, jolla paino pysyy samana. Pitää vain tietää, millä ne kalorit täyttää.
Tiedän meneväni välillä epäterveellisemmän kaavan kautta, mutta sokeri on kuitenkin nautintoaine. Jos kieltäisin itseltäni sokerin, elämä olisi ihan hirveää. Rakastan makeaa niin paljon, ja voin todella vetäistä sitä koko mahan täydeltä.
Makean syömisestä ei ole koitunut minulle mitään ongelmia ja hampaani ovat pysyneet aina hyvässä kunnossa. Lapsuudenkodissani meillä ei sokerilla peloteltu, mutta meillä ei myöskään ollut karkkipäivää, jolloin olisin syönyt sen kokonaisen karkkipussin.
En ole harrastanut erillisiä karkkipäiviä myöskään omien lasteni kanssa, vaan meillä on päiväruoan jälkeen hyvin usein jälkiruoka, ihan kuten omassa lapsuudessakin. Se kuuluu minusta ihan normaaliin ateriaan. Jälkiruoaksi tarjoan usein joko makeaa piirakkaa, pannukakkua tai vaikka suklaavanukasta. Pullaa on myös usein, sillä se on anoppini bravuuri.
Panostamme yhteisiin ruokailuhetkiin ja syömme vähintään yhden aterian päivässä yhdessä. Se on hirveän tärkeä hetki arjessa meidän perheessämme. Uusperheessämme on kolme lasta, jolloin kaikki pääsevät kertomaan päivän kuulumiset ja saamme juteltua asiat ja päivän suunnitelmat halki. Silloin pöydässä myös viihtyy pitkään.
Suklaa ja tupakka ovat minulle ne suurimmat nautintoaineet. Mistään muista nautintoaineista en ole koskaan oikein välittänyt, joten olkoot ne minun syntini, jos joku haluaa ne synniksi lukea.”
Lue myös: Katso video! Näin syntyy Maria Lundin näyttävä vartalomaalaus
Maria Lundin selkään maalattiin hänen toiveestaan käärme. © Tommi Tuomi / Otavamedia