Kotiliesi: Ministeri Tytti Tuppurainen uskoi pitkään, ettei onni ole häntä varten: ”Rakkautta ensisilmäyksellä ei ole tyhjää puhetta”

Tytti Tuppurainen tiesi haluavansa uran politiikassa. Mikään ei kuitenkaan ole hänelle tärkeämpää kuin lapset ja rakkaus.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Tytti Tuppuraisen suurin tavoite toteutui, kun hän pääsi eduskuntaan vuonna 2011.

Tytti Tuppurainen tiesi haluavansa uran politiikassa. Mikään ei kuitenkaan ole hänelle tärkeämpää kuin lapset ja rakkaus.
Teksti:
Kiia Heikkilä

Ministeri Tytti Tuppurainen, 46, tunsi varhaisteininä epävarmuutta pituudestaan. Nimitykset kuten Eiffel-torni ja Kirahvi tuntuivat pahalta.

”Tuntui vaikealta olla erilainen. Harkitsin vakavasti myös tupakoinnin aloittamista, koska olin kuullut, että se hidastaa pituuskasvua”, Tytti Tuppurainen muistelee Kotiliedessä.

Suhde omaan kehoon muuttui, kun Tytti tuli äidiksi 23-vuotiaana. Keho tuntui hyvältä ja tarpeelliselta.

”Oli mahdollista, että olisin ollut lapseton lopun ikääni. Oli valtava ihme, että tulin lopulta raskaaksi. Lasten saaminen opetti minulle harmoniaa oman kehon kanssa”, nyt jo kahden aikuisen lapsen äiti kertoo.

Vihapuhetta ei pidä kestää

Tytti Tuppurainen pyrki eduskuntaan ensimmäisen kerran vuonna 1999. Tavoite kävi toteen lopulta vuonna 2011.

”En ollut hetken läpimurto, vaan kansanedustajan paikka vaati pitkän, sinnikkään työn ja kärsivällisyyttä. Nuorille puhuessani sanon aina, että politiikka on pitkä marssi.”

Sittemmin Tytin saamat äänimäärät ovat vain kasvaneet, mutta hän ei koe olleensa koskaan erityisen suosittu tai mikään kansanvillitsijä. Sen sijaan hänen kova työnsä on tunnustettu ja hän on saanut luottamusta.

”Sanonta ’jos et työtäs tee, ei syömän pidä’ on iskostunut syvälle sydämeeni. En säästele itseäni. Minulla on ankara työmoraali, mutta en vaatisi samaa keneltäkään muulta”, Tuppurainen tunnustaa Kotilieden haastattelussa.

Kun Naton strategisen viestinnän keskus selvitti Sanna Marinin hallituksen naisministereihin kohdistunutta vihapuhetta, sitä kohdistui suhteellisesti eniten Tytti Tuppuraiseen. Somessa rehottava vihapuhe sai miettimään onko työ sen arvoista, että sen kautta altistuu ilmauksille, jollaisia hän ei olisi voinut nuorena poliitikkona kuvitellakaan kohtaavansa.

”Vihapuheeseen ei saa tottua eikä sanoa, että kyllähän sinä sen kestät. En kestä, eikä sitä tule kestää.”

Tytti sanoo, että vihapuheesta on lyhyt matka väkivallan konkretisoitumiseen. Se ei kuulu tasa-arvoiseen, sivistyneeseen yhteiskuntaan. Vihapuhe myös pelottaa monia pois politiikasta ja näin kaventaa demokratiaa.

”Mutta jos pelko saa otteen, ovat vihanlietsojat voittaneet.”

Lue myös: Kuka saa pelastaa Suomen? – Naisvihaa kohdennetaan niihin, joita pitäisi kiittää

Tytti Tuppurainen ja Pertti Rauhio

Pertin mukana Tytin elämään tuli lisäksi lemmikki, ensin belgianpaimenkoira Sara ja sen kuoltua vuonna 2016 saman rotuinen Rosa. © Juha Sarkkinen

Kiitollinen perheestä

Kun lastensa isän kanssa eronnut Tytti Tuppurainen valittiin eduskuntaan, hän oli kahden lapsen yksinhuoltajaäiti. Hän ajatteli, ettei onni ole häntä varten.

”Avioliittomme oli tuomittu epäonnistumaan, ja se oli raskasta aikaa. Mutta sen tuloksena ovat lapset, ja he ovat elämäni tarkoitus. On myös tärkeää, että lasteni elämässä on isä.”

Eduskunnassa hän kuitenkin tapasi eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhion.

”Voin kokemuksesta sanoa, että rakkautta ensisilmäyksellä ei ole tyhjää puhetta. Näin voi tapahtua, ja se tapahtui minulle.”

Tytti sai Pertistä tukea arkeen ja uusperheen arki loksahti hyvin paikoilleen.

”Perheessämme on ollut lempeyttä. Lasten murrosikä kyllä koetteli kaikkine herkkuineen, mutta siitäkin selvittiin.”

Puolisonsa kanssa Tytti rentoutuu saunassa ja iltaisin kävelyillä. Joskus pariskunta on vain hiljaa, tosin harvemmin, sillä yhteistä puhuttavaa on helposti ja paljon.

Välilä Tytti yhä ihmettelee onneaan: Hänestä on tullut kahden lapsen äiti, hänellä on mies, jota hän rakastaa ja joka rakastaa häntä. Hän on työssä, jota voi hyvällä syyllä sanoa kutsumukseksi.

”Olen saanut elämältä paljon. Se voi tuoda mukanaan uskomattomia ihmeitä. Osaan olla siitä kiitollinen.”

Lue myös: Onko neljä työtä jo liikaa? Aluevaltuustoihin kuusi ministeriä – Annika Saarikko: ”Vaikuttaminen monella taholla vaatii kalenterin suunnittelua”

X