Kuka saa pelastaa Suomen? – Naisvihaa kohdennetaan niihin, joita pitäisi kiittää

Jaa artikkeli
Joonas Nordman
Joonas Nordman on Seuran kolumnisti. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Joonas Nordman pohtii kolumnissaan naisvihaa ja sitä, kuinka se kohdistuu vahvoihin naisiin varsinkin silloin, kun he onnistuvat. Kriteerit ovat naisille ja miehille päinvastaiset, kun puhutaan hyvistä johtajista.

Heinäkuussa julkaistun Uutissuomalaisen kyselyn mukaan pääministeri Sanna Marin (sd) on vuosituhannen paras pääministeri. Hän sai 33 prosenttia vastaajien äänistä. Toiseksi tullut Paavo Lipponen (sd) sai kymmenen prosenttia.

Hyvin samankaltaisia ovat olleet kaikki nykyhallituksen suosiota mittaavat tutkimukset viimeisen puolentoista vuoden ajalta. Enemmistö ­suomalaisista ­kokee Marinin hallituksen hoitaneen työnsä koronapandemian keskellä melko tai erittäin hyvin.

Kansainvälisessäkin vertailussa hallitusviisikon suoritus on sankaritarina, mutta kaikille se ei käy.

Naisvihaa viljelevät keski-ikäiset miehet

Minut on yllättänyt, miten kova pala hallituksen kärkiministereiden ikä ja sukupuoli on edelleen joillekin. Siis maassa, joka on ollut tasa-arvon edelläkävijä naisten äänioikeudesta lähtien. Internetin viemäreistä löytyy hallitusta kohtaan podettua naisvihaa vastenmieliset määrät.

Suoranaista halveksuntaa tai huumoriksi verhottua vähättelyä on saattanut kohdata netin lisäksi ihan kasvokkainkin. Onneksi en ole kovin montaa sellaista puhetta viljelevää ihmistä tavannut, mutta lähes kaikki heistä ovat olleet keski-ikäisiä tai sen ylittäneitä miehiä.

Sanovatko nämä miehet tyttärilleen ja lastensa tyttärille, että sinusta voi tulla mitä vaan, mutta vasta kun setämiehet ovat kuolleet sukupuuttoon.

Kun hallitus on ollut kovilla ja saanut toimistaan kritiikkiä, nämä miehet ovat etsineet syitä muun muassa ministereiden sukupuolesta. Epäonnistumisia enemmän tätä miestyyppiä on raivostuttanut hallituksen onnistumiset, toisin sanoen oikein hoidettu, mutta väärät ihmiset hoitivat.

Siinä maailmassa keski-ikäisten miesten kuuluu saada johdattaa Suomi halki kriisin ja takaisin turvallisille vesille. Nyt sen tekivät pääasiassa 1980-luvulla syntyneet naiset, ja varttuneet herrashenkilöt katsoivat vierestä. Varoituksen sana heille: tulevaisuudessa eduskunnan valtaavat 1990-luvulla syntyneet naiset. Vapiskaa!

Milloin säännöt muuttuvat kaikille samoiksi?

Tasa-arvo toteutuu politiikassakin vasta kun kaikkia arvioidaan samalla ­asteikolla. Marinin osakseen saama arvos­telu Rankka vuosi -dokumentissa nähdystä täysin neutraalista tilanteesta, jossa hän on Ylen sisältöpäällikölle niukkasanainen saapuessaan haastatteluun keskellä ­kriisiä, on surkuhupaisa esimerkki siitä, miten eri säännöt naispoliitikoilla on.

Milloin koittaa aika, jolloin naispoliitikotkin saavat öykkäröidä, ärähdellä, raivota ja itkettää kollegoitaan ja alaisiaan kuten esimerkiksi Lipponen ja nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö aikoinaan? Ja saavat siitä vielä osakseen arvostusta tiukkana ja jämäkkänä johtajana.

Ja löytyy sitä naisvihaa myös naisista itsestään. Yksi perussuomalaisten puoluekokoukseen osallistunut nainen totesi Helsingin Sanomille toivoneensa uudeksi puheenjohtajaksi miestä, koska miehet ovat kuulemma parempia johtajia eivätkä anna tunteiden häiritä päätöksentekoa.

Lue kaikki Joonas Nordmanin kolumnit tästä.

X