Miss Suomi Viivi Altonen harrastaa sukellusta ja kamppailulajeja: ”Haluaisin aloittaa nyrkkeilyn”
Tuore Miss Suomi Viivi Altonen, 23, harrastaa laitesukellusta. Lajin hän oppi Mosambikissa, missä asui puoli vuotta. Yksi hänen haaveistaan on toimia YK:n hyväntahdon lähettiläänä.
”Opin itsestäni paljon lisää missikiertueella, jonka aikana oli pakko käydä läpi omia arvoja ja tosissaan miettiä niitä juttuja, joita haluaa edistää.” Miss Suomi Viivi Altonen kertoo.
Miss Suomi 2020 Viivi Altonen tunnustaa, että hän pelkäsi sukeltamista hirveästi ennen kuin ryhtyi sitä harrastamaan.
”Ensimmäiset kolme sukellusta olin aivan murskana, kunnes opin rakastamaan lajia”, Viivi Altonen paljastaa.
Viivi Altonen kertoo ensimmäisen sukelluspaikkansa sijainneen Mosambikissa, Tofo -nimisessä kylässä. Siellä hän asui puoli vuotta kouluttautuessan laitesukelluksen ohjaajaksi.
Äidin ideasta itsenäiselle reissulle Mosambikiin
”Olin juuri täyttänyt 19 vuotta, kun lähdin. Idea oli äitini. Minulla oli halu lähteä maailmalle ja Tofossa oli sukelluskeskus, jonka omistaja oli äidin tuttu. Olen vieraillut siellä monena vuotena uudestaan, osa sydämestäni on siellä.
Mosambik oli henkisesti tosi kasvattava kokemus. Minulla on tatuoituna jalkaani Tofon koordinaatit. Tatuointi muistuttaa minua ensimmäisestä itsenäisestä, pitkästä matkasta minkä tein.”
”Löydänkö elämäni rakkauden?”
”Rakastan läheisiäni, perhettäni ja ystäviäni. Haluan olla elämässäni terve ja löytää rinnalleni ihmisen, joka tekee minut onnelliseksi. Perusasiat mietityttävät: löydänkö elämäni rakkauden ja saanko lapsia, joita haluaisin saada.
Minulla oli pitkä parisuhde, mutta se päättyi alkuvuodesta helmikuussa. Haluaisin rinnalleni fiksun tyypin, joka tykkää järkevistä keskusteluista, mutta joka lähtee myös spontaaneihin ideoihin mukaan.”
Yliopistoelämän ja misseyden yhdistämä arki
”Olin lapsena menevä ja rohkea. Vanhempani erosivat kun olin noin viisivuotias. Minulla on yksi pikkusisko, joka on minua vuotta nuorempi. Minulla on jo pitkään ollut myös isäpuoli, jolla on äitini kanssa kaksi yhteistä poikaa, jotka ovat kaksi- ja nelivuotiaita. He ovat aivan ihania!
Opin itsestäni paljon lisää missikiertueella, jonka aikana oli pakko käydä läpi omia arvoja ja tosissaan miettiä niitä juttuja, joita haluaa edistää.
Opiskelen Tampereen yliopistossa ja työskentelen myös vaatekaupassa. Tasapainottelin koko kiertueen ajan koulun ja työn kanssa, joita en lopettanut kisan aikana. Tein etukäteen koulussa puolen vuoden edestä hommia siltä varalta, että tämä kruunu tulisi.
Yliopistoelämä ja misseys on yhdistettävissä, mutta minun on nyt hidastettava tahtia, jos haluan pysyä järjissäni. Ei ole mitään mahdollisuutta tehdä kandia ja olla Miss Suomi samaan aikaan.”
Missivuodesta potkua omalle uralle
”Jos vauhtia on liikaa, äitini ja ystävät toppuuttelevat. Paras ystäväni lähettää minulle viikoittain muistutuksia levon tärkeydestä ja siitä, että vaikeat ajat ovat vain hetkellisiä.
Unelmoin siitä, että saisin missivuoden aikana luotua vahvan pohjan pitkäaikaiselle uralle. Haluaisin tehdä kansainvälistä työtä ja mielessäni on muutama projekti. Yksi haaveistani on toimia YK:n hyväntahdon lähettiläänä.
Elämä on niin lyhyt. Haluan tehdä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Ja jos siinä samalla pystyn inspiroimaan muita tavoittelemaan omia unelmia, niin hyvä.
Haluaisin oppia kaiken! Olen kiinnostunut kaikista urheilulajeista ja haluaisin aloittaa nyrkkeilyn. Into kamppailulajeihin on tullut isältäni, jolla on karatessa musta vyö. Hän on toiminut karaten parissa jo monta vuosikymmentä ja tekee nykyään valmentajan hommia. Nuoruudessani kävimme isän kanssa katsomassa kaikkia kisoja yhdessä ja harrastin lajia itsekin jonkin aikaa.
Lisäksi Intiassa mallin töitä tehdessäni vuonna 2016 harrastin potkunyrkkeilyä, jossa minulla oli oma valmentajakin. En ole koskaan pelännyt mustelmia.”
”Tuntemattomien sanomisilla ei ole väliä”
”Äidiltäni olen perinyt periksiantamattomuuden. Äitini on tosi empaattinen ja koen itsekin olevani samanlainen ja ystävällinen kaikkia kohtaan. Pyrin ymmärtämään aina molemmat puolet asioista.
Olen yrittänyt päästä eroon liiallisesta miellyttämisestä. Oma hyvinvointi on kaikista tärkeintä. Haukkuminen ei kenestäkään tunnu kivalta, mutta olen oppinut ajattelemaan, että se mikä minulle oikeasti merkitsee, on läheisten mielipide. Tuntemattomien sanomisilla ei ole väliä. Kaikkia ei voi aina miellyttää ja pyrin olemaan lukematta mitä ihmiset kirjoittavat.
Ennustan tai toivon, että vuoden päästä olen saanut luovuttaa kruunun jollekin ihanalle tytölle, jonka unelmana misseys on. Juuri mitään muuta tässä ajassa ei pysty ennustaa. Paitsi että tämä vuosi jää historian kirjoihin.”