Näyttelijä Tiia Louste kiertää kirpputoreja Puumalassa ja Mikkelissä: ”Kiinnostavimmat ja edullisimmat kirpparit ovat pienissä kaupungeissa”
Näyttelijä Tiia Louste tykkää hypistellä tavaroita pikkukaupunkien kirpputoreilla. Kierroksella Mikkelissä löytyy kivaa ja edullista kesämökin vierashuoneeseen.
Tiia Louste löytää kirpputorilta mökin vierashuoneeseen sopivan peilin.
Tänään näyttelijä Tiia Louste ja hänen miehensä Tomi Tirranen ovat ajaneet mökiltään Puumalan Hurissalosta Mikkeliin rautakauppa-asioille. Samalla he piipahtavat uuteen Cafe Kirpputori Ajattomaan. Tiia löytää heti punaisen paperisen lampunvarjostimen ja kivan peilin mökin vierashuoneeseen.
”Siellä on jo varjostin, mutta tämä on nätimpi. On kiva vaihtaa välillä. Vanhan lahjoitan Hurissalon Salen alakerran kirpparille. Olen vienyt sinne liinavaatteita ja astioita. Muutimme omakotitalosta kerrostaloon vuosi sitten, ja monesta tavarasta oli luovuttava”, Tiia Louste kertoo.
Näyttelijä kertoo aina etsivänsä kirpparilta kotimaista keramiikkaa, erityisesti Kupittaan savea ja Pentikiä. Hän huomaa myös Lomonosovin tehtaan neukkukahvikupit ja Arabian astiat.
”Tämän kauniin vanhan Arabian kupin voisin viedä lahjaksi. Jos olisi pienikin tarve, ostaisin. Ihmisille voi nykyään mainiosti viedä kirpparilta ostettuja tuliaisia. Jos eivät tykkää, laittavat sitten kiertoon.”
Astiat, erityisesti kotimainen keramiikka kiinnostaa Tiiaa. © Pihla Liukkonen/Kontrastia
”Voisin kuluttaa täällä koko päivän, sillä myynnissä on poikkeuksellisen paljon LP-levyjä”
Aviomies Tomi liittyy seuraan käytyään pikaisesti läpi valikoiman. Hän katselee usein työkaluja, mutta nyt kotiin on lähdössä Toni Edelmannin kirjoittama kirja.
”Täällä on monipuolisesti kivaa tavaraa. Osa on järkihinnoissa, osasta taas pyydetään ihan liikaa. Äsken tutkin 80- luvun NMT-puhelinta, joka maksoi aikoinaan omaisuuden ja painoi 30 kiloa. Voisin kuluttaa täällä koko päivän, sillä myynnissä on poikkeuksellisen paljon LP-levyjä. Kahvilassa voi juoda välillä kahvit ja jatkaa katsomista”, Tiia sanoo.
Hän kehuu Ajattoman avaruutta, leveitä käytäviä ja siisteyttä. Tuoksu on hyvä, ja tavarat näkee helposti. Mitään kasoja hän ei viitsi penkoa.
Tomille tärkeintä on löytämisen ilo, siksi tarjolla pitää olla paljon erilaista tavaraa. Pelkät vaatteet eivät kiinnosta. Hintataso saa olla eurosta muutamaan euroon.
Tiia Louste tykkää katsella ja hypistellä tavaroita kirpputoreilla. © Pihla Liukkonen/Kontrastia
Pikkupaikan plussat
Tiia Louste myi aikoinaan paljon tavaroita ja vaatteita Hietalahden kirpputorilla Helsingissä.
Kerran hän löysi Hietsussa myymänsä kipon tyrkyllä Vallilan konepajan kirpparilla.
”Hinta oli noussut. Tunnistin astian pienestä persoonallisesta naarmusta.”
Pariskunta toteaa, että Länsi-Helsingissä kirppareilla kaikki on kallista, ja tarjolla on hillittömiä määriä vaatteita. Idässä hinnat taas ovat vain 20 prosenttia lännen tasosta ja tavaravalikoima on kymmenkertainen.
”Pienissä kaupungeissa on kiinnostavimmat ja edullisimmat kirpparit.”
”Kiinnostavimmat ja edullisimmat kirpparit ovat pienissä kaupungeissa, joissa on työttömyyttä teollisuuden hupenemisen takia. Hintoja laskee myös kaupungin ohi menevä moottoritie. Kaikki eivät jaksa erikseen lähteä kaupunkiin. Olen tehnyt paljon löytöjä esimerkiksi Varkaudessa, Kouvolassa ja Kuusankoskella”, Tomi kertoo.
Tiia ja Tomi ovat löytäneet vanhaa tavaraa myös Puumalan kirkonkylältä, jonne he menevät mökiltään yleensä veneellä. Matka kestää 25 minuuttia. Rantatorilla nautitaan lättykahvit ja katsotaan myyntitiskit. Torilla myydään usein vanhoja kirjoja ja astioita.
”Mökillä olevat 60-luvun kotimaiset aterimet ostin torilta vuosia sitten 50 sentillä kappale. Helsingissä hinta oli silloin jo ihan toista. Puumalassa on myös hyvin hoidettu KrimsKrams-puoti, jossa on paljon vanhoja astioita, esineitä ja tekstiilejä.”
”Mökille on tulossa ruokavieraita, ja tämä sininen pöytäliina olisi kiva, mutta koko on väärä”, Tiia toteaa. © Pihla Liukkonen/Kontrastia
Monen tavaran arvostus muuttuu vuosien mittaan
Tiia Louste esittää pääosaa Puumalan Sahanlahden Palava tahto -näytelmässä, joka on koronan takia siirretty kesään 2022. Tomi suunnittelee esityksen äänet ja valot. Näytelmä kertoo Kalevala-korun perustajan Elsa Heporaudan elämästä Puumalan Sahanlahdessa.
”Luulen, että puvustaja etsii näytelmään kirppareilta kansallispukuja ja ehkä Kalevala-korujakin. Niitä ei kyllä juuri kirpputoreilla näe”, Tiia toteaa.
Kirpputorit herättävät usein kävijöissä tunteita. Tiia kertoo tuntevansa inhoa nähdessään paksua ja massiivista Ruska-astiasarjaa. Mutta hän ymmärtää, että kauneus on katsojan silmässä. Monen tavaran arvostus muuttuu vuosien mittaan.
Nostalginen snookerin tulostaulu on Kirpputori Ajattoman vuokrattavan snooker-pöydän luona. © Pihla Liukkonen/Kontrastia
Tomi kokee lämpimiä nostalgisia tunteita nähdessään kirpputorilla vanhoja työkaluja ja esimerkiksi puuhöylän.
”Muistan silloin mikkeliläisen rakennusmestari-isoisäni, jonka luona olin paljon lapsena.”
Tiia ja Tomi hyödyntävät paljon myös Puumalan paikallisia Facebook-kirppisryhmiä.
”Ostin Puumalan alueen nettikirppis -ryhmästä linnunpönttöjä mökille. Tomi myi siellä vanhan vesipumpun kahdessa tunnissa. Roskalava-ryhmissä kelpaa lähes kaikki, se on loistava keino päästä eroon tavarasta.”
”Tomi rakentaa paraikaa pihavarastoa mökille. Kohta takaseinälle aletaan metsästää 30-senttisiä Lundia-hyllyjä. Niitä on heitetty kymmeniä metrejä pois, mutta nyt taas tarvitaan. Tavaran kierto on ikuista.”
Punainen paperivarjostin pääsee mökin vierasmakuuhuoneen, 3 e. © Pihla Liukkonen/Kontrastia
Puinen peli mökin vierashuoneeseen, 10 e. © Pihla Liukkonen/Kontrastia
Jälleen kiertoon
Kirjalan kirpputorilla Tiia huomaa ovensuussa olevan vaaterekin ja alkaa tutkia mustaa pitsimekkoa.
”Tämä on poikkeuksellista, sillä yleensä en katso vaatteita lainkaan. Mutta täällä on hyvännäköistä tavaraa. En pitäisi tätä mekkona vaan jakkuna, sillä rakastan kevyitä pitsiliehukkeita. Mutta napit on ommeltu kiinni, haluaisin sen olevan auki edestä. Ei ole järkevää ostaa, jos pitäisi heti tuunata.”
Tomi tulee taas esittelemään löytämiään harvinaisuuksia. Vanhalla säädettävällä höylällä pystyy tekemään kapeaa uraa.
”Nykyään homma tehtäisiin sirkkelillä. On ollut leiman perusteella Mikkelin kaupungin omaisuutta, höylä pitäisi saada museoon. Täällä on paljon harvinaisia vanhoja työkaluja. Soitetaan Mikkelin kaupungin museoon, että kannattaisi hakea täältä”, Tomi ehdottaa vaimolleen.
Puristelasinen astia, 0,5e. © Pihla Liukkonen/Kontrastia
Samassa Tiia huomaa pienen lasiastian. Se on vanhaa puristelasia, mutta pesty liian kuumassa vedessä.
”Tämä ei koskaan enää kirkastu. Nämä pitäisi aina pestä hellästi. Mutta se on hirveän nätti ja halpa, vain 50 senttiä. Se lähtee mukaani.”
Tiia ottaa miestään käsikynkästä, koska ”nyt lähdetään mökille lämmittämään saunaa”.
”Jossain vaiheessa en enää näe mitään, kun olen jo katsonut liikaa. Aineen häviävyyden laki konkretisoituu. Nämä tavarat ovat aikanaan olleet hienoja ja kalliitakin. Nyt ne ovat banaanilaatikossa, eikä kukaan halua niitä”, Tiia pohtii.
Hän kertoo Kierrätyskeskuksessa katsoneensa kauhulla pianon hintaa: sen olisi saanut kympillä.
”Meidän ostoksemme ovat yleensä pieniä, mukaan tarttuu kirja tai dvd. Pian ne lähtevät kiertoon. Otamme toisella kädellä ja annamme toisella kädellä pois.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti