Reetta Ranta luottaa voimaeläinten johdatukseen: ”Hirvieläimet tuovat minulle varmuutta ja luottamusta – Ne ohjaavat oikeaan suuntaan”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Reetta Ranta ja voimaeläimet
Reetta Ranta. © ANNA-KATRI HÄNNINEN / OM-ARKISTO
Metsien kätkemä -luontosarjasta tuttu Reetta Ranta luottaa voimaeläinten johdatukseen. Hänen suurimpia pelkojaan on itsensä pienentäminen.

Hoidan terveyttäni ulkoilemalla ja luonnossa oleskelemalla, syömällä pääosin luomu- ja lähiruokaa sekä nukkumalla riittävästi.

Salainen paheeni on viini ja juustot. Olen jättänyt maidon ruokavaliostani, mutta juustosta en ole toistaiseksi pystynyt luopumaan. Olen pääosin kasvissyöjä, mutta kerran tai pari vuodessa syön riistaa.

Torjun stressiä päivittäisillä rituaaleilla. Aamuisin sytytän kynttilän ja vietän meditaatiohetken, jos vain onnistun heräämään ennen lapsia. Uusi päivä alkaa yhteyden luomisella voimaeläinteni kanssa.

Voimaeläimet ohjaavat

Koko elämäni minua ovat kutsuneet voimaeläimet. Vuonna 2012 yhdellä rysäyksellä erosin, menetin kotini ja siskontyttöni kuoli. Isojen muutosten kautta palasin yhteyteen voimaeläinteni kanssa. Hirvieläimet tuovat minulle varmuutta ja luottamusta. Ne ohjaavat oikeaan suuntaan.

Nukun yöni yleensä tosi hyvin. Perheeseemme kuuluu mieheni lisäksi kolme poikaa, kissa ja koira. Vanhimmat pojat eivät enää nuku perhepedissämme.

Terveyteni pettää, jos astun sivuun omalta polultani. Kehoni yrittää kertoa, jos olen menossa väärään suuntaan vaikkapa työelämässä tai parisuhteessa. Yritän välttää lääkkeitä viimeiseen asti ja kuunnella kroppani viestejä.

Parasta minussa on se, että pystyn nousemaan aina jaloilleni. Olen osannut antaa anteeksi, uskaltanut uudistua ja mennä eteenpäin. Tämä toivottavasti periytyy jälkikasvulleni.

Intohimojani ovat tarinat, mytologia ja elämän tarkoituksen ratkaiseminen. Kai tässä on joku korkeampi voima vaikuttamassa.

Tosielämän sankari

Pelkään, että en uskalla olla niin iso kuin voisin olla. Yksi suurimmista peloistani on itsensä pienentäminen. Se etten uskalla ottaa vastaan negatiivista palautetta, jonka läpi käymällä kuitenkin tapahtuu se suurin kasvu.

Tosielämän sankarini on jo edesmennyt isoäitini. Hän hoiti viiden lapsen lisäksi miestään, joka oli menettänyt sodassa jalkansa. Omien lasten lisäksi mummo adoptoi muita lapsia, joilla asiat eivät olleet ihan niin hyvin. Isoäiti teki kaiken keskellä myös kolmea työtä.

Mottoni on: Pimeintä on aina juuri ennen auringon nousua. Sen olen oppinut isältäni.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 11/18.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X