Puolison vakava sairaus – Johanna Orasta kalvaa huoli, jota rakkaus valaisee: ”Reijon kunnon heikkeneminen ja joutuminen sairaalaan säikäyttivät”
Taiteilija Johanna Oraksen ja taidekauppias Reijo Oraksen lähes 30 vuotta kestäneessä avioliitossa on yhä romantiikkaa. Viime aikoina Johanna on kantanut huolta Reijon terveydestä, mutta huumori ja rakkaus ovat valaisseet varjopaikatkin.
Vaikka Johannan ja Reijon parisuhde on tasaarvoinen, Johanna laittaa aina ruoan. ”En osaa kuin kuoria perunat tai grillata makkarat”, Reijo tunnustaa.
Viime keväänä taidekauppias Reijo Oras, 77, ja taidemaalari Johanna Oras, 52, saivat päähänpiston. He ajelivat hääpäivänään Naantalin kirkolle muistelemaan avioitumistaan kirkkaana mutta kirpeänä päivänä toukokuussa 1994.
Johannalle sadunomainen hääpäivä oli ollut jännittävä, mutta myös unelmien täyttymys. Reijoa jännitti vielä enemmän. Hän herkistyi kyyneliin, kun pari lausui toisilleen sormusvalat.
Kaikki on yhä kuin 30 vuotta sitten, aviopari sanoo. Paitsi että ikää on tullut molemmille lisää ja sen myötä terveyshuolia.
Toukokuussa 1994 Reijo ja Johanna vihittiin Naantalissa. Morsiusneitoina ja -poikana Johannan pikkusisko ja veli (oik.) sekä kummityttö pikkusiskonsa kanssa. © Orasten kotialbumi
Johanna puolisostaan: ”Reijo on opettanut minut pitämään puoliani”
Kun Johanna ja Reijo menivät naimisiin 29 vuotta sitten, Johanna oli 24-vuotias – saman ikäinen kuin pariskunnan tytär Olivia nyt. Reijo oli eronnut 48-vuotias neljän lapsen isä. Siihen aikaan Johanna oli hyvin ujo.
”Reijo on sparrannut paljon vuosien aikana ja heittänyt minut tilanteisiin, joissa on ollut pakko esiintyä. En olisi voinut tavatessamme kuvitellakaan, että esittelisin töitäni ihmisjoukon edessä. Reijo on opettanut minut pitämään puoliani.”
Reijo oli jo liiton alkumetreillä varma, että heidän rakkautensa kestäisi, vaikka monet sitä epäilivätkin. Hän halusi varmistaa, että Johanna pärjäisi taidealalla brändinsä kanssa myös ilman häntä.
”Ajattelin, että ikäeromme perusteella minun lähtövuoroni tulisi ensin. Halusin opettaa Johannaa kohtaamaan tilanteita, joissa täytyy saada suunsa auki.”
”Epäilen, että hän on sittemmin aika ajoin katunut sitä”, Johanna sanoo ja hymyilee.
Vastaavasti Johanna on opettanut Reijoa puhumaan tunteistaan. Suhteen alussa hänellä oli tapana padota ne sisälleen. Muutaman ensimmäisen vuoden ajan Johanna joutui arvuuttelemaan, mikä toisen mieltä kalvoi. Lopulta Reijo oppi luottamaan siihen, että Johannan kanssa voi puhua kaikesta.
”Johanna oli ensimmäinen ihminen, jolle olen avannut omaa sisintäni ja pystynyt uskoutumaan.”
Romanttisia tekoja – ”Viljelemme arjessa kultaa ja rakasta”
Parilla on takanaan pitkä yhteinen elämä, mutta heidän välillään on yhä kipinää.
”Romanttisia hetkiä täytyy luoda itse. Minun onnekseni Reijo on todellinen romantikko, joka tekee liikuttavan häkellyttäviä tekoja: tuo yllättäen kukkia tai vie minut ajelulle jonnekin kauniisiin maisemiin ilman päämäärää”, Johanna kertoo.
Toisinaan he lähtevät kahdestaan illalliselle tai elokuviin. Kesäaikaan autossa kuunnellaan yhdessä perinteistä tanssimusiikkia kuten humppaa, jenkkaa ja tangoja.
Molempien mielestä parasta romantiikkaa on toisen huomioiminen arjessa. Johanna pitää romanttisena sitä, että Reijo keittää hänelle joka aamu kahvit. Piitanojan kesämökillä Reijo lämmittää Johannalle puusaunan, vaikka ei menisi sinne itse.
”Istumme järven äärellä, katsomme veden pintaa ja pohdiskelemme elämän syntyjä syviä”, Reijo kertoo.
Johanna hemmottelee Reijoa tekemällä herkullista ruokaa. Hän on intohimoinen kalastaja ja saa usein mökkijärvestä kuhaa, ahventa ja haukea.
Reijolla on puhelimen taustakuvana kesäinen kuva Johannasta kukkaseppele päässään. Johanna puolestaan on tallentanut Reijon numeron puhelimeensa nimellä ”oma rakas”. Kauniit sanat ovat molemmille tärkeitä.
”Viljelemme arjessa kultaa ja rakasta. Ne tulevat luontevasti molemmilta”, Johanna kertoo.
”Sitä ei oikein edes itse enää huomaa. Silti jokainen hellittely tulee suoraan sydämestä”, Reijo jatkaa.
”Johanna on niin upea, etten ihan rehellisesti sanottuna edes huomaa muita naisia”, Reijo sanoo. © Suvi Elo / Otavamedia
Ikäero ei juuri näy
Työnteko ja vapaa-aika ovat nivoutuneet tiiviiksi osaksi parin yhteiselämää jo liiton alkuajoista lähtien. Taide on ollut yhteinen elämäntapa.
”Usein kuulee pariskuntien sanovan, että he eivät millään kykenisi olemaan koko ajan yhdessä. Meille se on suorastaan ollut elinehto”, Reijo kertoo.
Viime vuosina parin voimasuhteet ovat muuttuneet. Johanna viettää tänä vuonna 30-vuotisjuhlaansa taiteilijana ja tuntee olevansa täydessä vauhdissa. Reijo kavahtaa ajatusta eläkkeelle jäämisestä. Hän on kuitenkin hiljentänyt hieman työnteon vauhtia ja käyttää enemmän aikaa rentoutumiseen kuin viisikymppisenä, Johannan uran alkumetreillä.
”Minusta on tullut hieman laiskempi lähtemään tapahtumiin ja kissanristiäisin. Tämä ei aiheuta meille eripuraa, sillä seuraan Johannan intoa valtavan onnellisena ja ylpeänä.”
”Ja täytyyhän sinun jo herranjestas tässä iässä sallia itsellesi se, että voit jo hyvällä omalla tunnolla ottaa vähän iisimmin”, Johanna sanoo.
Hän on muun muassa ehdottanut, että Reijo voisi kesällä lomailla kesämökillä osan ajasta silloin, kun Johanna pyörittää taidekartanoaan ja näyttelyään Punkaharjulla.
”Hautausmaat ovat täynnä iisisti ottajia”, Reijo napauttaa.
Reijon mielestä ikäero ei näy juurikaan heidän välillään.
”Muistan vielä asiat ja ymmärrän puheen. Kuulonikin on ihan hyvä, vaikka hieman valikoiva”, hän vitsailee.
”Parantavaa lääkitystä ei ole”
Kun pariskunta remontoi Koskella sijaitsevan kotinsa keittiön kolme vuotta sitten, heidän puheisiinsa syntyi mielikuvitushahmo nimeltä Pena. Molemmat vitsailevat, että kun Reijosta aika jättää, Johanna kaivaa Penan piilosta ja ryhtyy nauttimaan tämän kanssa uudesta elämästä.
”Pena saa iloita uudesta keittiöstä sekä paljusta, jonka ostin Johannalle, mutta en itse käytä. Siellä heidän kelpaa kylpeä, kun minä kasvan koiranputkea”, Reijo sanoo ja saa Johannan nauramaan.
Todellisuudessa Johanna ei halua pohtia sitä, kumman aika koittaa ensin tai millaista elämä olisi ilman Reijoa. Toki taloudelliset ja omaisuuteen liittyvät asiat on puhuttu halki molempien poismenon varalta, mutta muuten hän ei ole halunnut pyöritellä asiaa mielessään.
”Olen jo kauan sitten sanonut Johannalle, että en selviäisi, jos jostain kammottavasta syystä hän lähtisi ennen minua. Se olisi samalla minun kuolemantuomioni. Olen kasvanut niin kiinni Johannaan ja kiintynyt häneen, etten pärjäisi enää ilman häntä”, Reijo sanoo.
Joulun alla Reijo joutui sairaalaan hengitysvaikeuksien ja yskän vuoksi. Hänellä todettiin keuhkofibroosi eli keuhkokudosta arpeuttava sairaus. Juuri nyt se on pysynyt aisoissa, mutta voi tulevaisuudessa edetä ja pahentua. Tilannetta seurataan ja sopivaa lääkettä etsitään.
”Parantavaa lääkitystä ei ole, mutta toivon, että sairaus ei leviäisi keuhkoihini laajemmin. Maratoonariksi minusta ei enää ole”, Reijo kertoo.
”Tietysti minulla on ollut kova huoli Reijosta ja hänen voinnistaan. Kunnon heikkeneminen ja joutuminen sairaalaan säikäyttivät”, Johanna myöntää.
Astmaa sairastava Reijo on voinut aina paremmin perheen Nizzan-asunnolla kostean meri-ilman äärellä. Johanna toivoo, että he voisivat lähteä sinne pidemmäksi aikaa hänen juhlavuotensa jälkeen.
Omaa rauhaa
Koskella sijaitsevan vanhan kyläkoulun makuuhuoneen lukulamput syttyvät sängyn molemmin puolin lähes joka ilta. Reijo on kiinnostunut historiallisista aiheista, Johanna kaunokirjallisuudesta. Johanna katsoo myös suoratoistopalveluista paljon erilaisia viihteellisiä sarjoja ja elokuvia, mutta Reijo kelpuuttaa vain harvat ja valitut – kuten James Bondit.
Reijo on Johannaa sosiaalisempi ja kärsii, jos ystäviä tai sukulaisia ei kutsuta pariin kuukauteen illanviettoon.
”Ystävät ovat minulle tärkeitä, he ovat valtava henkinen voimavara. Minun puolestani voisimme pyytää joka viikonloppu ystäviä kylään”, Reijo tuumaa.
Johanna puolestaan kaipaa toisinaan taiteilijana erakoitumista.
”Kun pääni on täynnä ideoita, tarvitsen vastapainoksi omaa rauhaa. Erityisesti alkuvuodesta paine on kova, kun teoksia pitää saada valmiiksi kesännäyttelyihin. Pohdin, tuleeko niistä loistavia vai jotain ihan muuta”, Johanna sanoo.
”Jokainen varmaan arvaa, kuka saa olla ukkosenjohdattimena sellaisina aikoina”, Reijo virnistää.
Jos Johanna vaipuu epätoivoon, Reijo kokeile erilaisia tekniikoita.
”Ensin hän toteaa, että aivan totta rakkaani, oletpas kehno eikä tästä tule yhtään mitään ja kannattaisiko harkita alanvaihtoa. Jos en kimpaannu tästä tarpeeksi, hän kääntää kelkkansa täysin ja aloittaa ylistävän kannustuksen.”
Johanna ja Reijo Oras ovat olleet aviossa liki 30 vuotta. © Suvi Elo / Otavamedia
Surua ja valoa – ”Rakkaus on voittanut surun”
Aivan upea ja rakastettava ihminen. Kiltti ja valtavan miellyttävä. Näin Reijo muistaa ajatelleensa Johannasta jo 30 vuotta sitten – ja myös nyt.
”Jo nuoren Johannan silmissä oli päättäväinen katse. Olen aina arvostanut myös sitä, että Johannalla on voimakas halu kehittää itseään jatkuvasti niin taiteilijana kuin tavallisena ihmisenäkin.”
Alussa Johanna ihastui Reijon karismaan ja silmäkulman pilkkeeseen. Samat piirteet ovat Johannan mielestä säilyneet.
”Reijossa on yhä sama karisma. Kaiken särmä on se pieni ärsyttävyys, jolla hän haastaa minua. Se tekee hänestä lumoavan tyypin. Käymme yhä intohimoisia keskusteluja.”
Erityisesti tasa-arvoon ja feminismiin liittyvät asiat houkuttavat keskustelun syövereihin, vaikka molemmat ovatkin pääpiirteissään samoilla linjoilla.
”Vihaan epätasa-arvoa, mutta joinakin päivinä haluan kuulla, kuinka väärässä olen ollut näissä asioissa. Johanna palauttaa selkokielellä asiat kohdalleen. Ihan pikkuinen tahaton provokaatio on joskus paikallaan.”
Vaikka viime kuukausiin on mahtunut huolia Reijon terveydestä, yhteinen valoisa elämänasenne on kannatellut molempia – myös silloin, kun kovat menetykset ovat koetelleet heitä.
Reijo ja perheessä mummopuoleksi eli ”Mupuksi” kutsuttu Johanna ovat menettäneet kaksi lastenlasta 2000-luvulla. Vasta 2-vuotias Aku kuoli päiväkodissa sattuneessa tapaturmassa ja 20-vuotias Noora auto-onnettomuudessa. Lisäksi Reijon tytär Anita, Akun äiti, menehtyi sairauteen 51-vuotiaana.
”Rakkaus on kantanut eteenpäin vaikeinakin päivinä”, Reijo sanoo.
”Rakkaus on voittanut surun”, Johanna jatkaa.
”Juu ja on se helpottanut sitäkin, että Johanna on jaksanut ja sietänyt tämmöistä hölmöä vanhaa miestä”, Reijo sanoo ja hymyilee.
Johanna Oras aviomiehensä Reijo Oraksen kanssa Savonlinnan oopperajuhlien avajaisissa kesällä 2018. © Pekka Mustonen / Otavamedia
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti