Shirly Karvinen kapinoi teininä äidin kontrollia vastaan – ”Kulttuurierot aiheuttivat välillemme konflikteja”
Shirly Karvinen ja äiti Jun ottivat usein yhteen tyttären teinivuosina, kun kiinalainen kasvatuskulttuuri ja nuoren naisen vilkkaus eivät käyneet yksiin. Nykyään he osaavat asettautua toistensa asemaan.
Kiltit luonteet yhdistävät Shirly ja Jun Karvista. ”Osoitamme tunteitamme kokkaamalla rakkaillemme hyvää ruokaa”, Jun sanoo.
Vaikea nuori. Juontaja ja stand up -koomikko Shirly Karvisen, 31, äiti Jun Karvinen, 65, ei pehmittele sanomisiaan vastatessaan kysymykseen siitä, millainen hänen tyttärensä oli teini-iässä.
”Olemme äidin kanssa molemmat hyvin suoria ihmisiä ja sanomme asiat kaunistelematta mutta kohteliaasti. Arvostamme molemmat rehellisyyttä”, Shirly sanoo hymyillen äitinsä vierellä.
Jun on saapunut edellisenä päivänä junalla Jyväskylästä Helsinkiin tyttärensä luokse. Yhdessä nautitun lounaan äärellä muistot Shirlyn teinivuosilta naurattavat molempia.
Hetket, jolloin Jun sai tietää, että 16-vuotias tytär oli käynyt vanhempiensa kauhuksi ottamassa salaa kielilävistyksen.
Ja illat, jolloin Shirly vietti mieluummin aikaa ystäviensä kanssa perheen kotikaupungissa Jyväskylässä sen sijaan, että olisi tehnyt läksyjä ja panostanut opiskeluun.
”En koskaan mennyt iltaisin nukkumaan ennen kuin Shirly oli kotiutunut illanvietosta, vaikka hän olisi tullut kotiin vasta kahdelta yöllä”, Jun muistelee.
Kulttuurierot aiheuttivat konflikteja
Teini-ikäisen tyttären ja äidin välille tuli noihin aikoihin riitaa erilaisista odotuksista. Kiinasta kotoisin oleva Jun oli tottunut siihen, että hänen synnyinmaansa tapojen mukaan lapset tottelevat vanhempiaan kyseenalaistamatta.
”Kiinalaisessa kulttuurissa lapset eivät tee, mitä itse haluavat, vaan miten vanhemmat määräävät. Suomessa ajatellaan toisinpäin – lapsilla ja nuorilla on voimakas oma tahto”, Jun sanoo.
Tärkeintä oli hänen mielestään panostaa koulunkäyntiin, elää nuhteetonta ja tasaista arkea ja tavoitella akateemista ja vakaata uraa – olla kiltti tyttö. Mutta Shirly oli jo varhain toista maata. Hän janosi elämyksiä, hauskanpitoa kavereiden kanssa ja vapautta äidin valvovien silmien alta. Kokeisiin pänttääminen tuntui toissijaiselta.
”Kulttuurierot aiheuttivat välillemme konflikteja. Kapinoin äidin odotuksia ja toiveita vastaan tekemällä juuri päinvastoin kuin hän olisi halunnut. En ymmärtänyt, miksi hän halusi kontrolloida tekemisiäni”, Shirly muistelee.
Sulautuminen joukkoon oli vaikeaa
Perhe vietti Shirlyn elämän ensimmäiset elinvuodet Sambiassa, Tansaniassa sekä pienen pätkän Saudi-Arabiassa rakennusalalla työskennelleen Ari-isän työkomennusten vuoksi. Kolmihenkinen perhe muutti Suomeen Jyväskylän kupeeseen, kun Shirly oli 7-vuotias.
”Halusimme Shirlyn käyvän koulunsa Suomessa. Täällä kaikki oli turvallisempaa ja koulutuksen taso parempaa. Lapset voivat liikkua vapaasti ihan eri tavalla itsekseen”, Jun kertoo.
Alkuun Jun kauhisteli jäätävän kylmiä talvia eikä vieläkään pidä Suomen säästä kesää lukuun ottamatta. Muuten hän sanoo solahtaneensa suomalaiseen elämänmenoon nopeasti.
Puoliksi kiinalaisen Shirlyn ulkonäkö aiheutti ihmetystä asuinalueella, jossa muut olivat tuolloin supisuomalaisia.
“Ei ole helppoa erottautua muista teini-ikäisenä. En sulautunut muiden joukkoon ja ehkä siksi oireilin murrosikäisenä vanhemmilleni.”
Enemmän rauhaa ja tasapainoa
Vuosien saatossa äidin ja tyttären riidat ovat harventuneet. Eripura kaikkosi, kun Shirly 18-vuotiaana muutti Jyväskylästä omilleen Helsinkiin.
Erityisesti välit ovat lähentyneet sen jälkeen, kun Shirly aloitti terapian kolme vuotta sitten.
”Minusta tuntui, että jokin oli vialla, mutta en tiennyt, mikä. Tuntui kuin olisin ollut lukossa”, hän kertoo syistä terapiaan hakeutumiselleen.
Shirlyn on ollut aina vaikea puhua ja purkaa ajatuksiaan muille. Hän käsitteli ammattilaisen vastaanotolla liiallisesta työnteosta seurannutta työuupumustaan ja myös äitisuhdettaan.
”Terapian ansiosta opin ymmärtämään äitiäni paremmin ja suhtautumaan häneen empaattisemmin. Käsitin, että hän on halunnut vain minun parastani ja antanut ohjeensa sen perusteella, mihin hänet on kasvatettu.”
Shirly tietää äitinsä oppineen viime vuosina ymmärtämään suomalaisen yhteiskunnan erilaisen mentaliteetin ja yksilönvapauden arvon, myös sen, että kontrolloiva asenne on Shirlylle kuin punainen vaate.
“Olen hyväksynyt, että Shirly on hyvin itsenäinen. Hänen ohjailemisensa on aivan turhaa. Nyt ajattelen, että hän saa tehdä, mitä itse haluaa”, Jun sanoo.
Hän on huomannut tyttäressään ja heidän väleissään tapahtuneen muutoksen Shirlyn terapian jälkeen.
”Shirly on rauhoittunut paljon ja on tasapainoisempi kuin ennen.”
Aiemmin Shirly tulistui herkästi, jos heille tuli erimielisyyksiä. Nyt hän hallitsee temperamenttiaan paremmin ja keskustelee mielellään näkemyseroista.
”Suhteeni itseeni ja ihmisiin ympärilläni parani terapian avulla”, Shirly jatkaa.
Shirly ja Jun toistensa tukena
Shirlyn mielestä Jun on äiti, joka puuttuu hyvin herkästi tyttärensä asioihin. Jun itse ajattelee, ettei enää tee niin kovin usein. Shirly on toista mieltä.
”Äiti on sekaantunut rakkauselämäänikin monesti eikä ole kysellyt lupaa kertoa mielipiteitään.”
”Mutta minähän olen ollut joka kerta oikeassa, enkö vain”, Jun kysyy ja hymyilee.
Jun kiiruhti monesti Shirlyn tueksi Jyväskylästä Helsinkiin, kun tyttärellä oli nuorempana sydänsuruja. Silloin äiti siivosi tyttärensä kodin ja kokkasi ruokaa.
”Tuntui pahalta kuulla hänen itkevän, joten minun oli pakko tehdä jotain konkreettista helpottaakseni hänen oloaan”, Jun kertoo.
Nykyisestä parisuhteestaan Sanni Kurkisuon kanssa Shirly kertoi vanhemmilleen tekstiviestillä, sillä äidin vanhoillisen kulttuurin takia tämän reaktio jännitti. Jun oli viestin saatuaan yllättynyt.
”Luin viestin ja vedin hetken henkeä. Sen jälkeen kerroin Shirlylle, että tärkeintä minulle on, että hän on onnellinen.”
Äidin vastaus oli Shirlystä yllättävä ja helpottava.
“Äidin reaktio tuntui hyvältä. Vanhemmilta saamani tuki on tärkeää kaikilla elämän osa-alueilla”, Shirly pohtii.
Pari vuotta sitten oli Shirlyn vuoro olla äidin tukena. Shirly soitteli Junille tiiviisti, kun tämä hoiti sairasta äitiään yhdeksän kuukauden ajan Wuhanissa keskellä koronarajoituksia.
Kun Junin äiti menehtyi 91-vuotiaana, Shirly tuki äitiään ja juuri leskeksi jäänyttä isoisäänsä puhelimitse.
”Isälleni toi suurta lohtua, että tyttäreni saattoi olla hänelle läsnä siinä hetkessä”, Jun sanoo.
Ei enää valvottuja öitä
Vuosien varrella kiinalaiset juuret ovat tulleet Shirlylle yhä tärkeämmiksi. Aikuisiällä hän on opiskellut kiinan kieltä ja hakeutui ammattikorkeakoulussa johdon assistentiksi opiskellessaan puoleksi vuodeksi vaihto-oppilaaksi Pekingiin. Hän halusi ymmärtää itseään ja kiinalaisuutta paremmin.
Lapsuudessaan Shirly ei ollut ylpeä kiinalaisesta perimästään. Mutta Helsingissä asuessaan hän huomasi, että erilainen kulttuurinen tausta tuntui ihmisistä kiehtovalta.
“Tänä päivänä kiinalaiset juureni merkitsevät minulle paljon – se on osa minua, josta olen hyvin ylpeä.”
Jun toivoi pitkään kiinalaiselle kulttuurille ominaiseen tapaan Shirlylle mahdollisimman vakaata ja turvallista elämää. Hän itse pitää siitä, että asiat jatkuvat kuten ennenkin. Shirly sen sijaan rakastaa oman työnsä vivahteikkuutta, erilaisia projekteja ja yrittäjän vapautta.
Kun tytär valittiin Miss Suomeksi vuonna 2016, vanhemmat olivat äärimmäisen ylpeitä ja ovat sitä edelleen, kun Shirly luo uraansa juontajana ja stand up -koomikkona. Jun ei ole vielä nähnyt tyttärensä stand up -keikkoja livenä mutta on katsellut esiintymisiä videoilta.
”Mielestäni hän on erittäin hyvä ja lahjakas siinä, mitä tekee. Toivon hänelle terveyttä ja onnea.”
Shirlyn ollessa nuorempi Jun mietti usein, miten tytär voi. Nyt hän tietää, ettei enää tarvitse.
“Shirly on aikuinen nainen, joka on rakentanut oman elämänsä. Minun ei tarvitse enää kantaa huolta hänen pärjäämisestään, vaan voin nukkua yöni rauhassa. Tiedän, että hän pärjää.”
Perhe on aina etusijalla
Koska Helsingin ja Jyväskylän välillä on matkaa, äiti ja tytär tapaavat toisiaan harvemmin kuin Jun toivoisi. Kiireistä huolimatta Shirly soittaa äidilleen joka viikko.
Shirly yrittää käydä vanhempiensa luona ja tapaamassa Jyväskylässä asuvia ystäviään parin kolmen kuukauden välein. Silloin Shirly ja Jun laittavat yhdessä ruokaa. Alusta asti itse tehdyt dumplingit ovat Junin bravuuri.
”Vanhempieni kotiin tuntuu aina hyvältä palata. Siellä elämisen tahti ei ole niin hektinen, vaan voin eri tavalla kuunnella hiljaisuutta ja hengähtää.”
Tähän ajatukseen kiteytyy myös tärkein oppi, josta Jun on tytärtään muistuttanut lapsesta asti.
”Olen aina korostanut perheen arvoa. Mitä ikinä elämässä tapahtuukaan, perhe on aina etusijalla kaikessa.”
”Se on ollut hyvä ohjenuora. Tiedän, että vanhempani tukevat ja auttavat minua aina”, Shirly jatkaa.
Kuvausvaatteet: Shirlyn toppi, housut ja kengät Zara, korut Glitter. Junin toppi ja housut Lindex, korut Glitter.
Lue myös: Missi ja juontaja Shirly Karvinen osaa vilauttaa ja säkenöidä