Sydänten Aira Samulin – Vahvat muistot kantavat tanssilegendan kohtaamia
Tanssilegenda Aira Samulin ei jättänyt ketään kylmäksi. Hän eli elämän, joka kosketti ihmisiä ja jätti meihin jäljen.
Aira Laila Suvio-Samulin syntyi 27. helmikuuta 1927 Ignoilassa Viipurin läänissä. Hän kuoli Helsingissä 23. lokakuuta 2023.
Vaikka Aira Samulin oli menehtyessään jo 96-vuotias, oli ollut helppo uskoa, että hän eläisi vielä vuosia. Niin sähäkkä hänen olemuksensa oli edelleen. Aira toi elämään iloa ja kepeyttä, mutta edisti myös tärkeitä asioita ja rikkoi edelläkävijänä tabuja. Näistä seitsemästä syystä me rakastamme häntä.
1. Aira Samulin vaali Karjalan muistoa
Aira Samulin syntyi vuonna 1927 Ignoilan kylässä Hyrsylän mutkassa Suojärven kunnan itäosassa. Hän oli 12-vuotias, kun perhe joutui lähtemään evakkoon. Karjala jäi, mutta Aira ei unohtanut juuriaan.
”Airasta voi sanoa, että hän eli Karjalaa. Hänellä oli Karjala sillä lailla sielun pohjalla, että se tuntui aina kaikessa. Siitä ei tarvinnut tehdä numeroa, se vain oli. Jokainen sen tiesi, joka häntä yhtään tunsi”, sanoo valtioneuvos Riitta Uosukainen.
Uosukainen ja Samulin tutustuivat 1980-luvulla ja tapasivat usein Karjalan liiton tilaisuuksissa. Kumpikin on saanut liiton korkeimman ansiomerkin, Pro Carelia -mitalin. Heitä yhdisti myös evakkous, vaikka Uosukainen oli sille tielle joutuessaan vasta taapero.
Siitä huolimatta, että evakko- ja sotamuistot olivat raskaita – kodin lisäksi Aira menetti isänsä, joka kaatui jatkosodassa – Aira ei juuttunut murheisiin.
”Hänen kohdallaan ei voi sivuuttaa kaikkea vaikeutta, jota hänen elämässään oli. Mutta hän käänsi raskaat asiat voitoksi. Hänessä oli harvinainen voima. Airalla oli omat muistonsa, mutta niissä ei piehtaroitu, vaan Karjala tuotiin komeasti esille”, Uosukainen sanoo.
Siitä oli konkreettisena osoituksena hirsilinna, jonka Aira rakennutti Lohjalle vuonna 1983 karjalaisen rakennusperinteen mukaisesti. Talo sai nimekseen Hyrsylän mutka.
Muutoinkin Aira julisti Karjalan sanomaa aina, jos siihen koitui tilaisuus. Ja se sanoma on hiukan kuin Aira itse.
”Karjalaisuus merkitsee iloa, valoa ja voimaa. Ja sitä, että yritetään uudestaan aina vaan eikä anneta minkään lannistaa. Se oli se Airan viesti. Ja myös Karjalan viesti.”
2. Aira tuki ja kannusti muita
Kauppaneuvos Satu Tiivola, 99, tunsi itseään pari vuotta nuoremman Airan 1940-luvulta asti.
”Uskomatonta, että Aira on kuollut. Emme ehtineet sanoa edes hyvästejä.”
Aira ja Satu Tiivola tutustuivat Airan nyrkkeijäsedän Sten Suvion kautta. Setä asui Helsingissä samassa talossa kuin Sadun sisko, lähellä Kallion kirkkoa.
”Tapasimme Airan kanssa kerrostalon rapussa, ja meistä tuli kavereita”, Satu Tiivola kertoo.
Helsingin suurpommitusten aikaan talvella 1944 teini-ikäiset Aira ja Satu olivat paossa samassa pommisuojassa. Myöhemmin nuoret naiset harrastivat tanssia samalla helsinkiläisklubilla.
Satu Tiivola kutsuu ystäväänsä ihmetyypiksi, erikoishenkilöksi.
”Aira oli tarmokas kuin mikä ja nauravainen”, Satu Tiivola muistelee.
”Aira tiesi jo nuorena, mitä halusi elämältä. Hän päätti ryhtyä tanssinopettajaksi ja yritysjohtajaksi. Minä taas halusin perustaa tekstiililiikkeen.”
Poikkeuksellisen yritteliäät nuoret naiset löysivät toisistaan sukulaissielun.
”Kannustimme ja tuimme toisiamme, kun perustimme omia putiikkejamme.”
”Aira eli onnellisen naisen elämän”
Vuosien myötä molemmat menivät naimisiin ja perheet kasvoivat. He tapasivat yhä harvemmin.
”Aika meni työntekoon, ja sen lisäksi piti olla läsnä lapsille. Mutta aina kun kohtaisimme, meillä oli hauskaa. Aira lähetti minulle kutsuja milloin mihinkin tilaisuuteen.”
Satu Tiivolalla on Airasta vain hyviä muistoja.
”Airalla oli vaikeuksia avioliitossaan ja hyvin hankala elämä, mutta hän ei koskaan puhunut suruistaan.”
Satu Tiivola uskoo, että Aira pakeni vaikeuksia työhön.
”Aira oli epätavallisen ihana, sen hän oli saanut syntymälahjaksi. Hän oli myös hyvin älykäs.”
Oli tyypillistä Airaa, että hän ehti järjestää yrityksensä asiat kuntoon ja siirtää vastuun lapsenlapselleen.
”Aira osasi olla onnellinen. Hän eli onnellisen naisen elämän.”
3. ”Tanssi oli hänen voimavaransa”
Aira Samulinin suhde tanssiin oli välitön. Tanssija-koreografi Jorma Uotinen uskoo, että nimenomaan tanssi piti Airan vireänä vuosikymmenestä toiseen.
”Tanssi oli hänen voimavaransa. Tanssi on parasta aivolääkettä, se on todistettu ihan aivotutkimuksen kautta. Kun ihminen liikuttaa itseään, sillä on vaikutusta aivotoimintaan.”
He ystävystyivät yli 40 vuotta sitten, kun Aira saapui katsomaan Uotisen sooloteosta Jojoa. Myöhemmin Aira kävi ulkomaita myöten nauttimassa Uotisen tanssiteoksista. Aira nauroi paljon ja oli hyvä kertomaan vitsejä. Kaksikkoa yhdisti huumori.
”Heti ensitapaamisemme jälkeen meille syntyi välitön sielujen sympatia. Vietimme kaikki joulut ja juhannukset yhdessä. Jouluisin Aira pyysi, että olisin hävytön ja ilkeä joulupukki. Meillä oli tavattoman paljon hienoja, yhteisiä hetkiä.”
Jokainen on tanssiessaan kaunis
Tanssiuransa nuori Aira aloitti kilpatanssijana. Hänen filosofiansa oli, että jokainen on tanssiessaan kaunis eikä pidä välittää siitä, miltä tanssi näyttää, vaan miltä se tuntuu. Ohjeillaan Aira tavoitti massat ja sai tuhannet ihmiset liikkumaan.
Uotinen uskoo, että tanssi oli Airalle tärkeää siksi, että hän pääsi sen avulla vaikeuksien yli. Hän veikkaa, että tyttären sairastumisen jälkeen työskentely nuorten kanssa auttoi Airaa tragedian käsittelemisessä.
”Airan voima kumpusi elämästä. Uskosta ihmisen voimaan ja kykyyn selviytyä.”
Uotinen tanssi yhdessä Airan kanssa Linnan juhlissa, mutta myös torikansan mukana Airan tanssittaessa yleisöä Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla.
Jorma Uotinen pohtii, mikä teki Airasta niin poikkeuksellisen.
”Poikkeusihminen on poikkeusihminen. Tavattoman vaikea määritellä, koska hän oli niin monessa mukana”, Jorma Uotinen sanoo.
”Ehkä olennaista on se, että hän ryhtyi kaikkeen täysillä, oli kyse sitten mielenterveys- tai vanhustyöstä. Hän paneutui asioihin, jotka olivat hänelle tärkeitä.”
4. ”Airan mielestä ihmisten täytyy saada elää sellaisina kuin he ovat”
Aira oli aikaansa edellä suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin. Hänen tanssikoulunsa oli jo vuosikymmeniä sitten paikka, jossa seksuaalivähemmistöön kuulunut nuori sai olla oma itsensä.
”Aira pelasti todella monen herkän pojan elämän, ja tytönkin. Tiedän itsekin monta, jotka sanovat, että he eivät olisi sellaisia ihmisiä kuin nyt ovat, jos he eivät olisi uskaltaneet lähteä mukaan Airan tanssiryhmiin”, ratsastusvalmentaja Marko Björs sanoo.
Björsin oma seksuaalinen suuntautuminen tuli suuren yleisön tietoon, kun hän osallistui toissa talvena tosi-tv-ohjelmaan, jossa hänelle etsittiin miesystävää. Aira kannusti epäröinyttä Björsiä lähtemään mukaan.
”Airan mielestä ihmisten täytyy saada elää sellaisina kuin he ovat, eikä siihen ole kenelläkään asiaa puuttua.”
Siksi Björsin homous oli asia, josta hänen ei oikeastaan edes tarvinnut puhua Airan kanssa. Mutta sitä Aira korosti, että pitäisi lakata miettimästä, mitä muut ihmiset ajattelevat.
”Hän sanoi, että vasta sitten ihminen voi olla oma itsensä, olla rohkea ja mennä eteenpäin.”
Eläinrakkaus yhdisti
Marko Björs ja Aira Samulin tutustuivat 1990-luvun alussa, kun alle parikymppinen Björs meni tekemään Lemmikki-lehteen juttua Airan kissasta. Björs otti mukaan koiransa, ja etukäteen oli pieni pelko, miten koira ja Airan kissa tulisivat toimeen.
Eläimet löysivät yhteisen sävelen – ja niin myös ihmiset, vaikka ikäeroa oli yli 40 vuotta. Airan eläinrakkaus ja kunnioitus luontoa kohtaan tekivät vaikutukseen nuoreen mieheen, joka on sittemmin tehnyt työuran hevosten parissa.
Myös Airalla oli tärkeä suhde hevosiin. Hän muisteli mielellään sitä, miten perhe pääsi evakkomatkalle viime hetkellä suomenhevosen vetämän kärryn kyytiin.
Kun ystävyys jatkui ja syveni, yhteisiä aiheita ja arvoja löytyi muitakin.
”Katsoimme hänen kotonaan vaikka tv-uutisia ja joimme kahvia. Sen jälkeen juttelimme neljä tai viisikin tuntia ihmisistä, muodista ja bisneksestä. Hän oli tosi hyvä mentori, realistinen. Hän tiesi heti, mikä uppoaa kansaan.”
Ystävysten oli tarkoitus tavata Eläinsuojelugaalassa marraskuun alussa. Aira oli Björsin mukaan aina valmis lähtemään liikkeelle hyvien asioiden puolesta.
”Aira sanoi, että jos hänestä on hyötyä, hän tulee.”
5. Aira käytti muotia vaikuttamiseen
1960-luvulla naiset eivät saaneet mennä ravintolaan housut yllään. Tästä suivaantuneena Aira järjesti muotinäytöksen Hotelli Marskin ravintolan omistajille ja vahtimestareille.
”Jokaisen housupuvun yhteydessä hän kysyi vahtimestareilta, pääseekö tässä asussa sisään ravintolaan. Näin se maailma muuttui”, muotitoimittaja Sami Sykkö kertoo.
Airalla oli rohkea ja omaperäinen tyyli. Hänet tunnettiin erityisesti minihameesta, jota hän suosi vielä 96-vuotiaana.
”Airan mukaan hänelle oli naureskeltu, että hän olisi ollut 30-vuotiaana liian vanha käyttämään minihametta. Onneksi hän ei kuunnellut”, Sykko sanoo.
Aira pysyi samankokoisena koko aikuisikänsä ja pystyi käyttämään vanhoja vaatteitaan. Hän hankki parasta mahdollista laatua, kuten Karl Lagerfeldiä.
Kaksi vuotta sitten Aira myi vaatteitaan second hand -shop Relovessa Helsingin Stockmannilla.
”Hän istui siellä vanhan roosan värinen hattu päässään, ja nuoret kyselivät, mistä hän oli minkäkin vaatteen hankkinut. Hänen tyylinsä vetosi kaiken ikäisiin.”
6. Aira kohotti nuorten itsetuntoa
Vuonna 1978 Travolta-kuumeen keskellä 12-vuotias Marco Bjurström kiinnostui tanssista, eikä ollut ainoa: niihin aikoihin salit olivat täynnä nuoria. Hänen opettajansa Aira Samulin nautti tanssihuumasta.
”Aira loi hienoa tunnelmaa ja oli luonteva kaikkien kanssa. Ehkä hänestä tuntui kotoisalta olla nuorten seurassa.”
Vuonna 1982 Bjurström kutsuttiin tanssiryhmä Rytmikkäisiin. Se oli aikaa, jolloin monet vanhemmat jäsenet siirtyivät elämässään eteenpäin ja uusi sukupolvi sai ison määrän vastuuta. Nuoret olivat yhtäkkiä opettamassa, suunnittelemassa, tekemässä koreografioita ja esiintymässä.
”Minulle tärkeintä oli se, miten Aira luotti meihin, vaikka olimme kokemattomia. Hän otti osalliseksi, mikä sai itsetuntomme kasvamaan. Se kantaa vieläkin”, Marco Bjurström sanoo.
”Olemme maailman valtiaita”
Nuorten tukeminen oli Airalle sydämen asia. Aira piti lapsista hyvää huolta, kuria unohtamatta.
”Tänä päivänä on ehkä vaikea ymmärtää, minkälaista Helsingin viihdebisnes oli 1980-luvulla. Kaikki räjähti käsiin, koska yrityksillä oli yhtäkkiä paljon rahaa ja mahdollisuuksia ostaa valtavan suuria tapahtumia. Meistä nuorista tuntui, että olemme maailman valtiaita”, Bjurström muistelee.
Airan Rytmikkäät mahdollistivat sen, että nuoret pääsivät esiintymään suurimmille estradeille viimeisimmän tekniikan kanssa.
”Kaikki puhuvat tanssista, ja niin sen pitääkin olla, mutta ennen kaikkea hän oli uskomaton mahdollistaja. Olimme herroja ja hidalgoja 16–17-vuotiaina, koska hän antoi meille mahdollisuuden.”
Marco Bjurström muistuttaa, että Aira ei itse saanut elää nuoruutta tai teinielämää, vaan hän joutui jo pienenä ottamaan vastuuta sisaruksistaan ja äidistään.
”Luulen, että hänellä on ollut alitajuinen ajatus siitä, että nuorten pitää saada nauttia, koska hän ei itse koskaan saanut.”
7. Aira mursi mielenterveyden tabuja
Psykologi Pirkko Lahti kutsuu Airaa ikiystäväksi.
”Hän oli lojaali ystävä. Suloinen. Hän ei koskaan udellut toisen asioita, vaan lähti aina siitä, että ihminen kertoo sen, mitä haluaa kertoa.”
Pirkko Lahti tutustui Airaan kolmekymmentä vuotta sitten toimiessaan Mielenterveysseuran toiminnanjohtajana. Aira oli kirjoittanut Auringonpimennys-kirjan, jossa hän kertoi kokemastaan perheväkivallasta.
Seura valitsi hänet Mielenterveyspalkinnon saajaksi, koska hän nosti julkisuuteen vaikeita mielenterveyteen liittyviä asioita.
Lahden mielestä Aira oli yksi uranuurtajista, joka pyrki avoimuudellaan poistamaan mielenterveyden ongelmiin liittyvää stigmaa. Hän kertoi julkisuudessa myös perhepiirinsä mielenterveysongelmista.
”Palkinnon jälkeen Aira alkoi puhua ehkä vielä rohkeammin. On aina etu, kun julkisuuden henkilö kertoo mielenterveysongelmista. Ihmiset ymmärtävät, että myös pärjäävän näköisillä ihmisellä saattaa olla ongelmia. Kuka tahansa meistä on haavoittuvainen.”
Aktiivinen loppuun asti
Aira toimi myös Helsingin psykiatrisessa lautakunnassa ja vaikutti sitä kautta hoidon kehittämiseen. Lisäksi Aira puhui hyvän vanhuuden puolesta. Lahti kiersi Airan kanssa vanhainkodeissa 2 000-luvulla piristämässä vanhuksia.
”Aira puhui aina turvallisuudesta, siitä että kotona on oltava kunnolliset turvajärjestelmät, jotta saa apua tarvittaessa. Lisäksi hän puhui myös esteettömyyden, liikunnan, ravinnon ja ennen kaikkea sosiaalisen elämän puolesta.”
Pirkko Lahti kertoo, että Aira oli aktiivinen loppuun asti. 96-vuotiaana hänellä ei kuitenkaan ollut illuusioita loputtomasta elämästä.
”Kyllä hän pohti kuolemaa. Ei mielellään, mutta pohti silti. Taivaassa taidettiin tarvita juuri nyt tanssinopettajaa.”
