Markku Aro oli nuorten naisten seksisymboli, joka hädin tuskin tunnustaa asiaa vieläkään: ”Tähteys on sivuseikka”
Markku Aron ura on kestänyt yli viisi vuosikymmentä. Musiikkia hän on esittänyt ennen kaikkea nöyryydellä ja sielulla.
Tänä kesänä Markku Aro piti ensimmäisen kesäloman kymmeneen vuoteen "Ihanaa aikaa tuommoinen loma kesällä".
Markku Aro on keikkaillut iskelmälaulajana jo 55 vuotta. Elokuun 10. päivä hänestä julkaistaan Tomi Lindblomin elämäkerta Käyn uudelleen eiliseen.
Kysyimme, mitä hänelle nyt kuuluu.
Millainen prosessi kirjan teko oli?
Positiivinen kokemus, ei ollenkaan ahdistava. Aluksi luulin, että voisi olla, mutta Tomi hoiti asian niin hienosti, että en tuntenut ahdistusta. Vanhojen asioiden kelaamista, kuvien selailua ja yhteisiä istuntoja. Mitä on tullut tehtyä, mitä on jäänyt tekemättä, sellainen katsanto vuosien varrelta.
Olet pitänyt ensimmäisen kesäloman kymmeneen vuoteen, miten loma sujui?
Se sujui hienosti, menee vain turhan äkkiä kuukauden kesäloma. Sain olla Tahkolla (kesäpaikassa), tein puuhommia, ulkoilin ja golfasin. Ihanaa aikaa tuommoinen loma kesällä, ymmärrän ihmisiä, jotka pitävät kuukauden kesäloman.
Aiotko ottaa kesäloman tavaksi?
Kyllä minä luulen. Olen aika solidaarinen, joten päätämme näistä asioista yhdessä bändin kanssa. Luulen, että meillä on kaikilla sama fiilis, kun Suomen kesä on muutenkin niin lyhyt, niin vielä lyhyemmältä se tuntuu, kun tekee kovasti keikkaa.
Sinulla todettiin lihasreuma päälle vuosi sitten, miten se on vaikuttanut? Miten voit nyt?
Aluksi se oli hirveää, olin aika epätoivoinen terveydentilani kanssa. Olen tottunut liikkumaan ja urheilemaan ja silloin en päässyt oikein edes sängystä ylös. Piti kontata vessaan ja kahvikuppi ei pysynyt kädessä.
Elämä tuntui aika turhalta. Siitä se kääntyi pikkuhiljaa parempaan suuntaan, kun löydettiin sopivat lääkkeet.
Käyn säännöllisin väliajoin laboratoriossa. Kun on monta lääkettä, jotkut aiheuttavat lieveilmiöitä, joita pitää paikata toisilla lääkkeillä. Sanoisin, että olo on huomattavasti parempi kuin viime kesänä.
Sinua on kuvattu työssäsi nöyräksi. Mistä se kumpuaa?
Se voi olla geeneissäkin, mutta kyllä se ajatus on, että tämä tähteys on sellainen sivuseikka. Musiikkia tehdään syvällä sielulla ja nöyryydellä, ei nöyristellen, mutta nöyryydellä lauletaan ihmisille. Se on tärkeintä.
Niin kauan, kun sillä periaatteella pystyy tekemään, on kiva tehdä hommia. Jos nöyryys ja mielenkiinto häviävät, sitten se on turhaa.
Markku Aro vuonna 1971. Kuva: Mauno Hämäläinen / Skoy
Urasi on kestänyt jo 60-luvulta asti. Onko vielä jotain uraan liittyviä unelmia?
Kun terveenä kuolla saisi, liittyyhän sekin tavallaan uraan. Mutta olisi kiva tehdä joku teemalevy, joka poikkeaisi iskelmämusiikista. Evergreen levy, jossa olisi Frank Sinatraa tai muuta vanhaa hyvää kunnon musiikkia. Sellainen saattaisi kiinnostaa minua.
Miten olet selättänyt uran erilaiset vaiheet, nousut ja laskut?
Määrätyllä sitkeydellä. Sen tietää, että uralla on laskuja ja nousuja, mutta työllisyystilanne meillä on ollut bändin kanssa aina hyvä. Se on auttanut kestämään erilaiset moodit ja virtaukset.
Silloin kun disko tuli sanottiin, että tanssilava- ja iskelmämusiikki häipyy kokonaan, mutta eihän se mihinkään ole hävinnyt.
Olit nuorempana etenkin nuorten naisten suosiossa, miltä olo seksisymbolina tuntui?
Jaa, olenko sellaisena ollut. No olihan sitä hysteriaakin juu. Jos sitä monta kymmentä vuotta kestäisi, niin kyllä se olisi aika kauheaa, aikansa kutakin. Se on kiva, että se kestää yleensä niin vähän aikaa. Ihailu seestyy, kun ihmisille tulee ikää.
Sinulla on uskollinen ihailija- ja fanijoukko?
Olen yksi niitä harvoja laulajia, jotka eivät ole somessa, enkä mene. Siksi en osaa haarukoida määrää, mutta ihailijoita on vakituinen joukko, joka ei ole kyllä yhtään pienentynyt vuosien varrella. Se on hieno asia, kiitän heitä. Sekin on yksi tekijä, että tämä ura on jatkunut aika pitkään.