Tangokuningas Pasi Flodström rakensi rohkeamman ammatti-minän ujoutensa ympärille: ”Olen mennyt pelkojani päin”

Tuore tangokuningas Pasi Flodström eli lapsena omassa maailmassaan eikä osannut kaivata kavereita. Valtavan ujosta pojasta kasvoi rohkea esiintyjä, mutta ensin piti löytää oma ääni.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Pasi Flodström, 28, hallitseva tangokuningas, kanttori. Asuu Harjavallassa kihlattunsa kanssa. © Juha Harju

Tuore tangokuningas Pasi Flodström eli lapsena omassa maailmassaan eikä osannut kaivata kavereita. Valtavan ujosta pojasta kasvoi rohkea esiintyjä, mutta ensin piti löytää oma ääni.
Teksti: Linda Martikainen 

Tuore tangokuningas Pasi Flodström lauloi julkisesti ensi kerran 15-vuotiaana Nakkilan kirkossa. Laulunopettajana oli seurakunnan kanttori Anna Tasala, joka opetti Pasille myös pianon- ja urkujensoittoa.

”Alkuun hän oli viettänyt unettomia öitä pohtien, miten ihmeessä tuosta Pasista tehdään laulajaa. En pysynyt sävelessä enkä hahmottanut laulamista muutenkaan. Hän silti jatkoi sitkeästi opettamistani, mistä olen todella kiitollinen.”

Ujous oli osa perusluonnetta

”Pienenä poikana olin hyvin ujo, ja vielä nuorena miehenäkin. Ujous on osa perusluonnettani. Läheiseni ovat sanoneet, että ujouteni ­vuoksi he eivät olisi ikinä uskoneet, että esiinnyn joskus julkisesti. En uskonut sitä ensin itsekään.

Pianotunneille saavuttuani nyökkäsin vain opettajalle ja lähtiessä uudelleen. En uskaltanut puhua ääneen ­tunneilla sanaakaan. Opettajani olikin aluksi epätietoinen siitä, menikö minulle perille mikään oppi, kun hän ei saanut minuun kontaktia.

Rohkeuteni alkoi kuitenkin pikkuhiljaa kasvaa. Yksi ratkaiseva käänne­kohta oli se, kun haaveeni työskennellä kanttorina alkoi tulla ­todeksi.”

Oli rakennettava rohkeampi ammatti-minä

”Olin 16-vuotias, kun tein ensimmäisen kesän töitä kanttorina. Silloin oli pakko lähteä rakentamaan rohkeampaa ammatti-minää ujouden ympärille.

Kanttorina joutuu kohtaamaan paljon uusia ihmisiä ja heittäytymään tilanteisiin. Olin 16-vuotiaana vielä ihan raakile, ja tilanteet olivat välillä todella haastavia. Löysin yhtäkkiä itseni hautauksista ja muistotilaisuuksista, joissa minun piti kommunikoida surevien omaisten kanssa. Se työ opetti minulle valtavasti.

Kanttoriksi ryhtyminen ­aiheutti joissakin luokkatovereissani hämmennystä, ­mutta se ei haitannut minua. Ehkä ujouteni vuoksi en kaivannut ystäviä ympärilleni. En myöskään ollut löytänyt Nakkilasta samanhenkisiä ihmisiä ja sielunkumppaneita. Elin eri maailmassa kuin muut ikäiseni.

Perheeltä ja sukulaisilta olen saanut aina täyden tuen ja kannustuksen. En ole ikinä tehnyt mitään muita töitä kuin kanttorin töitä. Nyt se työ on ainakin hetken tauolla, kun keskityn täysillä tangovuoteen.”

Musiikin tekeminen on ollut terapeuttista

”Oma polkuni musiikin ­tiellä ei ole aina ollut helppo. Kun lähdin opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan, huomasin vähän turtuvani musiikkiin. Klassisen musiikin maailma on niin ehdoton ja kahlitseva.

Sitten hoksasin, että voisin tehdä juuri sellaista ­musiikkia, joka minusta itsestäni tuntuisi hyvältä. Havahduin ajatukseen, että jos musiikki tuottaa minulle iloa, se soi paljon paremmin ja tuottaa silloin enemmän iloa myös kuulijoille. Musiikin tekemisen lähtökohta itselläni on muutenkin ollut aina terapeuttinen.

Kun valmistuin keväällä 2021, minulla oli tosi vahva klassisen laulajan koulutus. Halusin kuitenkin kokeilla myös tangoa ja iskelmää. Otin ­yhteyttä Päivi Vahela-Nykäseen, joka ­alkoi opettaa minulle laulutekniikkaa iskelmä- ja tangomusiikissa. Se vaati minulta paljon töitä. Tammikuussa voitin oman ­sarjani Loistava Laulaja ­-kilpailussa, ja päätin osallistua Tangomarkkinoille.”

Lue myös: Tangokuningatar Charlotta Saari kertoo salamarakkaudestaan: ”Muistan ajatelleeni, että tuota poikaa en halua päästää silmistäni”

Päin pelkoja

”Olen elävä esimerkki siitä, että laulamisen voi oppia, kun sitä kovasti treenaa. Sointiväri ja äänensävy ovat synnynnäinen lahja, mutta laulutekniikka pitää itse rakentaa ja tehdä.

Olenkin tehnyt valtavasti töitä laulamisen eteen. Avain menestykseeni on ehkä ollut se, että olen uskaltanut heittäytyä. Monet tilanteet ovat pelottaneet ja jännittäneet, mutta olen mennyt pelkojani päin.

Ympärilläni on ollut myös oikeita, hyviä ihmisiä, joilta olen saanut varmuutta ja kannustusta. Uskon, että sitä kaipaa ihan jokainen ihminen.

Kotona minulla on puolisoni ja yksivuotias tiibetinspanieli ­Kyösti sekä kaksi leijonaharjaskääpiökania. Ostin ­Harjavallasta vuosi sitten satavuotiaan talon, jossa olemme viihtyneet todella hyvin.”

Pasi Flodström urkujen ääressä vuonna 2011. © Pasi Flodströmin kotialbumi

Pasi urkujen ääressä vuonna 2011. © Pasi flodströmin kotialbumi

X