Ystävykset Hanna Pakarinen ja Kristiina Wheeler löysivät toisistaan vertaistuen voiman: ”Meidän ei tarvitse olla vastakkain”
Paluun tehnyt laulaja Hanna Pakarinen, 40, ja lauluntekijä Kristiina Wheeler, 38, löysivät saunan lauteilla toisistaan kauan kaipaamansa vertaistuen. Nuorempana koettu väheksyntä on jäänyt taakse ja tilalle on tullut turva luoda uutta ja tehdä virheitäkin.
Hanna Pakarinen ja Kristiina Wheeler tukevat toisiaan musiikkialalla.
Hanna Pakarinen Kristiinasta: ”Olisimme molemmat kaivanneet vertaistukea silloin, kun oma artistius oli lapsenkengissä”
”Kun Kristiina muutti Dubaihin, jäin tauolle musiikkihommista ja aloin keskittyä muun muassa radioon. Kristiina lähetti viestin, jossa hän ehdotti, että tulisin Dubaihin tekemään biisejä. Periaatteessa se olisi ollut mahtava juttu, mutta muistan epäileväisenä karjalaisena miettineeni, miksi hän minut sinne haluaisi?
Emme olleet siinä vaiheessa vielä mitenkään läheisiä, enkä lähtenyt. Tutustuimme paremmin, kun Kristiina muutti takaisin Suomeen. Hölisimme siellä saunan lauteilla ja nopeasti kerroin Kristiinalle senkin, että olin raskaana. Sitä ei moni silloin vielä tiennyt.
Kristiinalla oli halu muuttaa tätä alaa, nostaa esiin pehmeitä arvoja. Olisimme molemmat kaivanneet vertaistukea silloin, kun oma artistius oli lapsenkengissä. Minulle kaikki tuli Idolsin myötä kertaheitolla.
Maailma on onneksi muuttunut 2000-luvun alusta, mutta silloin oli tapana, että piti pärjätä yksin ja tavallaan suodattaa naisviha ja esineellistäminen, jota siihen aikakauteen vahvasti liittyi. Vanhat rakenteet jylläsivät. Vallalla oli hyvin vankasti ajatus, että ’ota tai jätä, jonoa on’.
Levy-yhtiöllä oli myös halu pitää tallit erillään eikä artistikollegojen kanssa oikeastaan saanut olla tekemisissä missään. Nuoria naisartisteja nostettiin helposti myös taisteluasemiin toisiaan vastaan.
Silloin olisin kyllä kaivannut sitä vertaistukea muilta naisilta.”
Lue myös: Laulaja Hanna Pakarinen tunnustaa nyt: ”Idols-tähteys oli hirveää aikaa”
Voimaa, viisautta ja vimmaa
”Tasavertaisuuden tunteminen on aika käänteentekevä juttu. Välillä tänä päivänä sitä havahtuu siihen, miten ikä on tehnyt ihmeitä asetelmiin. Tietynlainen väheksyntä, jota nuorempana sai osakseen, ei enää toteudu. Parikymppisenä en mitään muuta odottanutkaan kuin sitä, että tulisi ikää ja minut otettaisiin vakavammin.
Alle 30-vuotiaana kaikki haastattelut olivat käsilaukuista, meikeistä tai unelmamiehistä. Se tympäisi, kun olisi halunnut puhua musiikista.
Haluamme Kristiinan kanssa pois siitä maskuliinisesta ajatuksesta, että osaat tehdä musiikkia vain jos olet 20 vuotta musiikkia tehnyt mies ja kirjoittanut 1500 miljoonaa kappaletta. Kun kahdeksan vuoden jälkeen tekee paluun, voi tunneskaala olla melkoinen. Nyt kun eka sinkkuni julkaistiin olin kuitenkin helpottunut, vaikka innoissani.
Kristiinan ja minun yhteistyössä on parasta ollut se, että epäuskon hetkillä toinen aina kannustaa. Että nyt lapa jäähän muija ja eteenpäin! Itse olen oppinut Kristiinalta suorapuheisuutta. Sitä, etten jää kyräilemään itsekseni tunteiden kanssa vaan kerron fiiliksistä rohkeasti ääneen. Olen aiemmin saattanut jättää sanomatta myös hyvistä asioista.
En ole koskaan laulanut niin hyvin kuin nyt. Meissä on voimaa, viisautta ja vimmaa luoda uutta, meidän näköistä musiikkia.”
Hanna Pakarinen kertoo, miten naisvihaa ja esineellistämistä oli alalla totuttu suodattamaan. © Jonne Räsänen
Kristiina Wheeler Hannasta: ”Olimme saman aikakauden lapsia”
”Olimme Hannan kanssa samassa levy-yhtiössä silloin, kun vielä itse tein artistihommia. Rakastan huumorintajuisia ihmisiä ja muistan hyvin eräästä seminaarista rempseän Hannan, joka sai minut nauramaan.
Muutin seuraavana vuonna Dubaihin, jonka jälkeen emme oikeastaan olleet yhteyksissä. Palasin Suomeen 2017. Olin ollut tekemättä musiikkia monta vuotta, mutta sormeni syyhysivät. Aioin systemaattisesti käyttää kaikkia verkostojani hyväksi ja jostain syystä Hanna tuli mieleeni. Pian selvisi, että asuimme parin sadan metrin päästä toisistamme. Lopulta meidät yhdisti sauna.
Olin kuullut jostain ihmeellisestä saunakeitaasta ja miettinyt, että hommaan tyypin, jonka mukana pääsen sinne. Saunaseuran jäsenenä Hanna oli se tyyppi. Sovimme treffit saunaan ja lauteilla tajusimme, että meitä yhdisti moni asia. Oma poikani oli silloin puolitoistavuotias, mutta Hannan raskaus oli vasta ihan alussa.
Siellä saunassa seurasin vierestä kun Hannan vatsa kasvoi ja yhden lapsen saaneena kokemusasiantuntijana pidin äidillisesti huolta, ettei Hanna syönyt mummojen tarjoamia pihlajanmarjoja. Olimme saman aikakauden lapsia. Kävimme läpi historiaamme ja sitä, millaisia haasteita olimme artistiuralla kohdanneet. Ymmärsimme löytäneemme toisistamme vihdoin sen ihmisen, jollaista olisimme kaivanneet nuorina naisartisteina.”
Vertaistukea ystävästä: ”Saamme kulkea rinnakkain”
”Olin silloin jättänyt oman artistiuden. Olin saanut varmuutta kirjoittamiseen ja kirjoitin biisejä muille, pian Hannallekin. Opiskelin myös ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Pallottelimme Hannan kanssa juttuja ja keskusteluissa kirkastui ajatus siitä, että halusin auttaa muita naisia löytämään sen oman äänen ja voiman tässä bisneksessä.
Minua ja Hannaa yhdistää vertaistuen tarve, jota saamme nyt toisistamme. Meidän ei tarvitse olla vastakkain, vaan saamme kulkea rinnakkain. Yksi tärkeimmistä arvoista, joka on noussut yhteisellä taipaleella esiin, on turvallisuuden tunne.
Turva tehdä virheitä ja suoltaa suusta mitä tahansa hölmöäkin ilman, että kukaan tuomitsee, antaa meille hirveästi voimaa. Uskottavuuden todistelu on todella turhauttavaa ja väsyttävää.
Punainen lanka Hannan kanssa onkin ollut, että teemme töitä kivojen ihmisten kanssa. Hannan kukoistusta on ollut ihana seurata. Hyvä yhteys kuuluu ja tuntuu biiseissä.”
Sauna toi Hanna Pakarisen ja Kristiina Wheelerin yhteen. © Jonne Räsänen