Kirja-arvio: Annette Bjergfeldtin Palermontien taivaallinen laulu tuo esiin, että tunteet ovat lahja – ”Ilman tunteita, ei olisi tarinoita”
Elämänasenteena lasi on useilla puoliksi tyhjä, mutta tämän kirjan lasi on upealla tavalla aina puoliksi täysi. Lue tuottaja Liina Putkosen kirja-arvio!
Palermontien taivaallinen laulu kuvaa ihmiset varsin lempeästi kaikkine heikkouksineen, mutta myös hyvin samaistuttavasti, mikä saa hymyn huulille monta kertaa.
Tanskalaisen Annette Bjergfeldtin esikoisromaani Paleromontien taivaallinen laulu (Into) ilmestyi tammikuussa 2022. Kirjan on suomentanut Outi Menna.
Miksi kiinnosti?
”Olen suuri maagisen realismin ystävä ja esimerkiksi Alice Hoffmanin kirjat ovat minulle varsin rakkaita. Siksi tähän genreen yhdistetty kirja, Palermontien taivaallinen laulu, päätyi heti lukulistani kärkeen.
Pidän myös taidokkaasti tehdyistä sukusaagoista ja sitäkin luvattiin olevan tarjolla tanskalaisen laulaja-lauluntekijän Annette Bjergfeldtin esikoisromaanissa. Myös kirjan herkullinen turkoosi kansi virtahepoineen houkutti ottamaan kirjan käteen.”
Mitä pidin?
”Melankoliaan taipuvainen kirjoittaja olisi saanut näistä ihmiskohtaloista varsin surullisenkin tarinan, mutta tässä kirjassa nämä elämän moninaiset tapahtumat soljuivat kauniisti ja haikean suloisesti, välillä jopa ironisen hauskasti.
Kun tanskalaisen kauppiassuvun poika rakastuu tulisesti venäläiseen sirkustaiteilijaan, alkaa monen sukupolven kertomus, josta ei puuutu tunteita – ei hyvässä, eikä pahassa. Mutta romaani tuo mainosti esiin sen, että tunteet ovat lahja – elossa olemisen lahja. Ilman tunteita, ei olisi tarinoita.
Palermontien taivaallinen laulu kuvaa ihmiset varsin lempeästi kaikkine heikkouksineen, mutta myös hyvin samaistuttavasti, mikä saa hymyn huulille monta kertaa. Kirja on todellinen lukuelämys, ihana sukellus kolmen sukupolven vahvoihin tunteisiin Palermotiellä Kööpenhaminassa.”
Arvio: ****
Kirja sai minut…
”…miettimään, kuinka asenne ratkaisee lopulta paljon. Elämässä on huomattaviakin esteitä, mutta jääkö niiden äärelle itkemään vai kipuaako niiden yli vaikka hampaat irvessä? Se on valinta, joka vaikuttaa siihen, millaisen elämän kukin saa elää.”
”Vaikka Varinkan silmät olivat kuin hehkuvat hiilet, hänellä ei ollut Hannibalille sillä rintamalla juurikaan tarjottavaa (…). Ovi isoäitini sydämeen oli teljetty terässalvalla, mikä on ihan loogista, jos ihminen on menettänyt ensirakkautensa virtahevon kitaan.”