Kirja-arvio: Tove Ditlevsenin Lapsuus menee ihon alle kihelmöivän hienosti – ”Lapsuus ei tuhlaa sanoja”
Rakastetun, edesmenneen tanskalaiskirjailijan vasta nyt suomennetut kirjat sukeltavat sydämeen. Lue tuottaja Liina Putkosen kirja-arvio!
Lapsuus on trilogian ensimmäinen osa.
Tove Ditlevsenin Lapsuus (S & S, 2021) on klassikkotrilogian avausosa, jonka on suomentanut Katriina Huttunen.
Miksi Tove Ditlevsenin Lapsuus kiinnosti?
”Aina, kun joku ystävistäni tai tuttavistani oli lukenu Tove Ditlevsenin teoksen Lapsuus, sain kuulla suitsutusta. Viime vuonna ilmestynyt Kööpenhamina-trilogian ensimmäinen osa tipahti kuitenkin jostain syystä lukulistaltani, mutta nyt kun sille on tullut jatkoa, nappasin kirjan käteeni luettavien pinosta.
Luen mielelläni tanskalaisesta elämänmenosta, sillä pidän paljon maasta, jossa olen käynyt pikkutyttönä sukuloimassakin.”
Mitä pidin?
”Ajattelin, että Lapsuus on nopea hotkaisu, koska se on vain 142 sivua. Aika pian huomasin, että en missään nimessä halua loikkia kiireellä läpi näin harvinaisen kaunista ja samaan aikaan karun koskettavaa teosta. 1917 syntyneen työläisperheen lapsen elämä piirtyy tarkkana lukijan eteen, vaikka sanoja ei kirjassa tuhlata. Parhaiten puhuu puolestaan kirja itse:
Lapsuudesta ei pääse pois, se tarttuu kuin haju. Sen huomaa muista lapsista, koska jokaisella lapsuudella on oma hajunsa. Omaa hajua ei voi haistaa, ja joskus pelottaa että se on pahempi kuin muiden.
Taidokas kerronta osuu niin sydämeen, että tarinan tytön haluaisi kaapata kainaloon ja viedä turvaan. Sitä ei kukaan aikanaan tehnyt, sillä 40 vuotta kuolemansa jälkeen maailmankuuluisuuten nousseen Tove Ditlevsenin (1917–1976) elämä päättyi itsemurhaan.”
Arvio: *****
Kirja sai minut…
”…toivomaan, että varsin myrskyisän elämän eläneestä kirjailijasta tekeillä oleva tv-sarja tulisi pian valmiiksi ja myös tänne Suomeen. Minisarja pohjautuu Ditlevsenin omaelämäkerralliseen romaaniin Gift, jossa hän käy läpi neljää avioliittoaan.”
”Luen runokirjaani, yö vaeltaa ikkunan ohi, ja minun tietämättäni vaipuu lapsuus hiljaa muistin pohjalle, siihen mielen kirjastoon josta olen ammentava tietoa ja kokemusta koko loppuelämäni ajan.”