Kirja-arvio: Ari-Pekka Palmun Erällä koko elämä -teos viihdyttää kokematontakin luonnossa liikkujaa – ”Luontoelämyksiä tulvii aistien täydeltä”
Maistuisiko lukutuokiollinen eräelämää, suon tuoksua, saapastelua rämekumpujen poikki ja nokipannukahvit päälle? Lue tuottaja Marja Aallon kirja-arvio.
Erätarinakokoelmassa liikutaan metsästäjän, kalastajan ja valokuvaajan retkillä niin Metsä-Lapissa kuin Satakunnan saloillakin.
Ari-Pekka Palmun Erällä koko elämä (Myllylahti) ilmestyi keväällä 2022.
Miksi kirja kiinnosti?
”Luin aivan sattumalta Ari-Pekka Palmun edellisen kirjan Eräelämää kynällä, kameralla ja kiväärillä ja yllätyin, miten innostava tällainen eräkirja, kuten Erällä koko elämä, voikin olla.
Luontoelämyksiä tulvi tarinoissa aistien täydeltä. Lukiessaan saattoi kuulla mielessään pystykorvan kimakan haukun syksyisessä metsässä, tulen rätinän nuotiossa ja kuusikon huminan. Niin vain solahdin metsäretkelle suoraan omalta sohvalta.
Yllätyin siitä, että vaikka en metsästä enkä juuri kalastakaan, oli näistä pienistä saalistusseikkailuista mukava lukea. Parhaimmillaan tarinoissa on kiva yhdistelmä huumoria ja jännitystä.”
Mitä pidin?
”Erällä koko elämä -kirjan tarinan kertoja, muistelija, vie lukijan lapsuutensa Poriin. Vähän toisella kymmenellä olevat natiaiset heiluvat ilmakiväärin kanssa ja ampuvat kaikkea, mikä liikkuu, siltä lukijasta ainakin tuntuu.
Ihan oikeaa saalistakin saadaan ja siitä hyvästä rahaa, mikä taas innostaa jatkamaan. Niin kasvetaan metsästykseen ja kalastukseen, ja saalistamisesta tulee elämänpituinen harrastus. Jossain vaiheessa kamera alkaa kilpailla aseen kanssa, molemmissa tavoiteellaan hyviä osumia.
Vuosikymmenten kuluessa kertoja huomaa metsästysmaiden muuttuneen. Lapin erämaistakin on tullut kertojalle kovin turistisia ja nuorista metsästäjistä liian härpäkekeskeisiä: tuijottavat kännykkäänsä eivätkä näe metsoja, vaikka niitä on tien vieret täynnä…”
Arvio: ***
Kirja sai minut…
”…miettimään ensi kesän retkikohteita. Nyt on korkea aika aloittaa suunnittelu.”
”Ilma höyrysi hengityksestä, ja punaiset mustikanvarvut kimaltelivat nousevan auringon valossa valkoisina härmästä. Hyvillä mielin ylitimme jängänpahasta kohti Saittavaaran männiköitä. Emme varmasti olleet kävelleen tuntia enempää, kun pysähdyimme odottamaan koiraa.”
Ari-Pekka Palmu kertoo, että lähiluonto, rakkaat erämuistot ja koirat, kuten muutaman kuukauden ikäinen suomenpystykorvan pentu Nätti, ovat auttaneet selviytymään koettelemuksista. © Jussi Partanen