Patrik Svenssonin kiehtova tietokirja toimii kuin romaani – Meren kutsu kertoo merestä pieniä kertomuksia
Meren kutsu on kuin kuuntelisi viisaan, maailmaa nähneen ja juuri siksi sitä rakastavan ihmisen jutustelua iltanuotiolla. Voiko parempaa olla?
Miksi kiinnosti?
Kirjailija Patrik Svenssonin edellinen teos Ankeriaan testamentti teki minuun syvän vaikutuksen. Sitä tietokirjaa luki kuin vetävää romaania.
Kirjan jälkeen ankeriaat ovat olleet minulle merkityksellisiä otuksia, ja yhä joskus mietin niiden uskomatonta vaellusta kaukaa Sargassomereltä Euroopan jokiin.
Olin innoissani, kun kuulin, että mestarillisesti ankeriaista kirjoittanut Svensson julkaisee uuden kirjan. Meren kutsu kuulosti todella lupaavalta, sillä meri kaikkine mysteereineen tarjoaa monenlaisia tarinoita hyvän kertojan kerrottavaksi.
Mitä pidin?
Liikuttavaa, että siinä missä Ankeriaan testamentti lähti isän ja pojan kalastusreissuista, Meren kutsu alkaa äidin ja pojan lukutuokioista. Perhe ja sen sisäiset suhteet ovat omalla tavallaan osa tietokirjaa kummassakin teoksessa ja se antaa kirjalle omanlaisensa sävyn, josta pidän.
Kirjan alussa kuvataan myös sielua tavalla, joka on kuulemistani vertauksista mielestäni kaunein. Laitoin sen tälle sivulle jopa nostoksi sen takia.
Meren kutsu on hajanaisempi teos kuin edeltäjänsä, mutta silti täynnä kiinnostavaa tietoa. Tieto on jälleen taitavasti paketoitu pieniin tarinoihin, joita kuuntelisi mieluusti vaikka tunteja istuen nuotiopiirissä.
”Hän tuprutteli piippuaan kerran, sitten toisen ja sanoi: Väittäisin jopa, ettei ihmisellä ole sielua. Ihmisillä on sielu, mutta sielu ei ole meissä itsessämme, vaan välillämme.”
Arvio: ****
Kirja sai minut…
Avoimemmaksi tietokirjoille. Koska työssäni käsittelen niin paljon tietoa, viihdyn muulloin romaanien parissa. Tarinallisten, hyvin kirjoitettujen tietokirjojen äärelle voisin jatkossakin kyllä hakeutua.