Ulla hurahti kuninkaallisiin: ”Aamu on juhlaa, kun juo aamuteensä kuninkaallismukista.”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Ulla Välipakan suosikkikuninkaallisia ovat Englannin kuningatar Elisabet ja Ruotsin kruununprinsessa Victoria. © Kari Hautala/Otavamedia
Ulla Välipakka juo teensä kuninkaallismukista, sillä hän on kuninkaallisfani.

Hetki oli mullistava. Viisivuotias Ulla selasi kesämökillä äidin ostamaa Seura-lehteä, jonka kannessa hymyili Englannin kuningatar Elisabet. Ulla osasi jo jonkin verran lukea, ja lehdessä kerrottiin kuningattarista, prinsessoista ja kuninkaista.

Tätä ennen Ulla oli kuvitellut, että prinsessat ovat satuolentoja, mutta nyt hän käsitti, että on oikeasti olemassa ihmisiä, joilla on kruunut ja hienot vaatteet. Siitä alkoi Ullan intohimoinen harrastus: kuninkaalliset.

39 vuotta myöhemmin, 2014, luokanopettaja Ulla Välipakka oli perheineen Lontoossa ja näki Elisabetin ilmielävänä.

Ullan tytär halusi nähdä Buckinghamin palatsin edustalla seisovia karhunnahkahattuisia vartiosotilaita. Se oli Ullasta, kuninkaallisfanista, loistava idea.

Niinpä koko perhe lähti kesäkuisena lauantaina hotellilta palatsille. Ulla ihmetteli, miten paljon väkeä oli liikkeellä tavallisena lauantaina, kunnes näki hevosten vetämät vaunut, jotka kulkivat miltei hänen nenänsä edestä. Niissä istui tuttu pariskunta, kuningatar Elisabet ja hänen miehensä Philip.

”Eikä se siihen loppunut, koko kuninkaallinen porukka oli liikenteessä. Näin myös Charlesin, Camillan, Harryn, Catherinen, Andrewn… ”

Lauantai ei ollutkaan mikään tavallinen lauantai, sillä kuningatar vietti silloin syntymäpäiviään. Hän on syntynyt huhtikuussa, mutta viettää juhlat kesäkuussa. Juuri tuo kesäkuun lauantai oli erityinen myös siksi, että Elisabet kruunattiin kuningattareksi kesäkuun 2. päivä 1953.

”Oli se uskomaton sattuma, että näin Elisabetin”, Ulla muistelee nyt kotonaan Tuusulassa ja tarjoaa kahvin kanssa prinsessaleivoksia, -keksejä ja kuningatarjäätelöä.

Elisabet on idoli

Ulla Välipakka ihailee kuninkaallisista eniten juuri Elisabetia.

”Onhan se ihmeellistä, että hän on painanut samassa työssä yli 60 vuotta! Hän lupasi nuorena palvella maataan koko ikänsä ja niin on tehnyt. Hän on myös pystynyt esimerkillisesti yhdistämään suuren perheen ja työn. Harva yli 90-vuotias on tuollaisessa vireessä. Usein hänet näkee vieläkin kruunu päässä, ja kruunuthan eivät ole aivan kevyitä.”

Toinen Ullan lempikuninkaallisista on Ruotsin kruununprinsessa Victoria.

Ullan työhuoneessa, työpöydän oikeanpuoleisella seinällä on Victorian ja Elisabetin valokuvia. Kotona on pinoittain myös kuninkaallisista kertovia kirjoja ja lehtiä. On myös dvd-elokuvia, kasseja, teepurkkeja, laseja ja jääkaappimagneetteja. Yläkertaan johtavan portaikon seinällä on nuorimmaisen lapsen päiväkodissa askartelema taulu prinsessasta, joka nukkuu monen patjan päällä, mutta tuntee silti alimmaisen patjan alla olevan herneen. Hän on todellinen prinsessa.

Aamuteensä Ulla juo kuninkaallisesta mukista. Viime kesänä hän kävi Monacon ruhtinaspalatsissa ja osti sieltä taas uuden mukin, valkoisen, jossa lukee kullanvärisin kirjaimin: Monacon ruhtinaallinen palatsi.

”Pimeä, väsyttävä aamu muuttuu juhlaksi, kun siemaisee teen tästä. Ja perhe tietää, ettei näitä saa missään nimessä laittaa astianpesukoneeseen. Pesen ne aina käsin, etteivät kuvat ja kirjaimet vaurioidu”, Ulla sanoo ja näyttää mukia, jonka kyljessä komeilevat Catherine ja William.

Kortteja monarkiasta

Perhe ja suku tukevat Ullan kuninkaallisharrastusta.

”Mieheni sanookin, että minulle on helppo ostaa syntymäpäivä-, hääpäivä- ja joululahjoja, sillä ne liittyvät usein kuninkaallisiin. Kun näen mielenkiintoisen kirjan, otan siitä ISBN-numeron ja sanon, että ostapa tämä seuraavaksi. Viime kesänä Monacossa katselin kiinnostavaa kirjaa ruhtinasperheestä, mutta se oli niin paksu, etten viitsinyt kantaa sitä. Nyt keljuttaa, etten ostanut. Mieskään ei ole löytänyt sitä mistään, vaikka otin ISBN-numeron ylös.”

Sukulaiset lähettävät Ullalle matkoiltaan postikortteja, kun ovat käymässä monarkiassa. Ensimmäisen kuninkaallisen postikortin hän sai ollessaan kuusivuotias, kesällä 1976. Se oli hänen serkultaan, joka ei vielä osannut kirjoittaa, mutta serkun äiti, Ullan täti, kirjoitti: terveiset täältä Skansenilta, paljon on nähty. Postikortissa on upea kuva samana kesänä vihityistä Kaarle Kustaasta ja Silviasta, joiden häitä Ulla oli hieman aikaisemmin katsonut lumoutuneena televisiosta.

Pari vuotta sitten Ulla sai joululahjaksi mieheltään Silvian ja Kaarle Kustaan häävideon, jonka hän on katsonut monta kertaa, mutta jaksaa silti lumoutua kuningasparista.

”Ajatella, että nyt Silvia ja Kaarle Kustaa ovat jo isovanhempia. Kun poikani välillä ihmettelevät kuninkaallisinnostustani, muistutan heitä, että kuninkaalliset kulkevat rinnalla koko eliniän. Pääministerit ja presidentit vaihtuvat, mutta kuninkaalliset pysyvät.”

Estelle toi ilon

Victorian tyttären Estellen syntymä oli merkittävä tapahtuma myös Ullalle.

Ullan äiti kuoli yllättäen neljä vuotta sitten helmikuun 20. päivänä, se oli maanantai.

”Kuolema oli valtava järkytys, sillä äiti oli ensimmäinen läheinen, joka kuoli. Oma suruni oli syvä, mutta yritin silti tukea isääni, lapsiani ja muita läheisiä. Tarvoin murheiden laaksossa, mutta sitten torstaina 23. helmikuuta tuli tieto, että Victorialle ja Danielille oli syntynyt vauva. Se oli kuin valonpilkahdus mustassa tunnelissa. Varsinkin, kun tiedettiin, että Victoria ja Daniel olivat toivoneet lasta jo pitempään. Vauva toi hyvää mieltä siihen surkeuteen.”

Estellen tuoma innostus tarttui surun päivinä myös Ullan mieheen ja isään.

”He alkoivat muistella, kuinka hienon puheen Daniel olikaan pitänyt Victorialle häissä, ja etsivät sen netistä. Erityisesti isälleni se teki hyvää. Hän ajatteli hetken muutakin kuin kuollutta puolisoaan. Danielin puhe toi pientä iloa siihen suruun.”

Kului pari päivää, ja Ulla nauroi ensimmäisen kerran äidin kuoleman jälkeen. Naurukin liittyy Victoriaan ja vauvaan.

”Uutisissa kerrottiin, että Ruotsin hoviasiantuntija ja historioitsija Herman Lindqvist oli sokissa, kun vauvalle oli annettu nimi Estelle, joka kuulemma sopisi parhaiten yökerhon tähdelle”, Ulla kertoo ja jatkaa:

”Rupesi naurattamaan, kun aikuinen mies saa sokin siitä, että jollekin lapselle annetaan jokin tietty nimi.”

Ja kun Norjan kuninkaalliset olivat syyskuussa Suomen-vierailulla, Ullan kännykkään rävähti kuva Sonjasta ja Haraldista. Ullan opiskelijatytär oli napannut kuvan, kun kuninkaallinen pari oli käymässä lääketieteen opetus- ja tutkimuskeskuksessa Biomedicumissa Helsingissä.

”Laitoin tyttärelle heti viestin, että nyt olen kyllä hieman kateellinen, vaikka tosiasiassa olin tosi iloinen.”

Ulla on lähdössä syyslomalla Espanjaan kuorokisoihin, jotka pidetään lähellä Barcelonaa, Calellassa.

”Aion koluta kirja- ja matkamuistokaupat, sillä haluan löytää jotakin myös Espanjan kuninkaallisista. Calella sijaitsee Kataloniassa ja yrittää irrottautua Espanjasta, joten jännittää, onko siellä mitään kuninkaallistavaraa. Turistina ja kuninkaallisfanina voin silti aina kysyä.”

Ulla on usein miettinyt, miksi hän on kiinnostunut kuninkaallisista ja löytänyt tähän kaksi syytä: glamour ja historia.

”Nautin valtavasti, kun katson kuninkaallisia juhlia. Upeat puvut, kampaukset ja korut ovat elämän kauneutta. Korut säihkyvät aivan eri tavalla, kun tietää, että ne ovat aitoja, eivätkä mitään tilpehööriä.”

Kuninkaallisten historia on myös Euroopan historiaa. Tätä Ulla on korostanut oppilailleen, Riihikallion musiikkiluokalle silloin, kun on ollut sopiva tilaisuus puhua kuninkaallisista ja heidän merkityksestään.

Ulla ei yhtään ihmettele, miksi Hitler kutsui Britannian kuningataräitiä Euroopan vaarallisimmaksi naiseksi.

”Kun saksalaiset alkoivat pommittaa Lontoota, mietittiin, pitäisikö kuninkaallinen perhe viedä turvaan. Kuningataräiti sanoi, että hänen tyttärensä tarvitsevat äitiä, eikä hän poistu miehensä rinnalta eikä hänen miehensä poistu missään tapauksessa maasta. Sehän oli fanaattista oman maan puolustamista.”

Ulla sanoo, että hänen harrastuksellaan on myös yhteiskunnallista merkitystä. Hän jaksaa paremmin työssään ja ylipäätänsä elämässään, kun kuninkaaliharrastus tuo iloa ja loistoa keskelle arkeakin.

”Mieskin aina sanoo, että happy wife (onnellinen vaimo) on yhtä kuin happy life (onnellinen elämä).

X