Tsernobyl lännetti Suomen median - ainakin presidentti Koiviston mielestä

Television pääuutislähetys maanantai-iltana 28.huhtikuuta 1986 kello 20.30 herätti nekin, jotka vielä uinuivat hieman aikaisemmin Moskovassa päättyneen jääkiekon MM-finaaliottelun Neuvostoliitto–Ruotsi jälkitunnelmissa.

”Hyvää iltaa. Sekä Suomessa että muissa Pohjoismaissa on havaittu radioaktiivisen säteilyn nousua. Säteilyn arvot ovat olleet jopa kuusinkertaisia normaaliin verrattuna. Toistaiseksi ei vielä tiedetä, mistä säteily on peräisin”, uutisankkuri Kari Toivonen aloitti.

Pian kesken suoran uutislähetyksen Toivoselle työnnettiin uutisliuska, joka vahvisti tiedon ydinvoimalaonnettomuudesta. Yleisradion Moskovan-kirjeenvaihtajan Yrjö Länsipuron lähettämä telex luettiin suomalaisille.

”Ja juuri saamamme tiedon mukaan uutistoimisto Tass kertoo, että Tšernobilskin ydinvoimalasta, tämä ydinvoimala sijaitsee Valko-Venäjällä Kiovan pohjoispuolella, siellä on tapahtunut onnettomuus”, Toivonen jatkoi.

Tassin mukaan onnettomuus oli vaatinut myös uhreja, mutta uhrien lukumäärästä ei ollut tietoa.

Venäläiset jättivät kertomatta, että onnettomuus oli tapahtunut jo lauantain vastaisena yönä 26. huhtikuuta.

Suomalaiset ministereitä myöten, myös sisäministeri Kaisa Raatikainen, kuulivat ensi kerran onnettomuudesta juuri maanantain uutisissa 28.4.

Seuraavan aamun Helsingin Sanomien pääuutissivun yli vedetty otsikko – Ydinvoimalaonnettomuus NL:ssa, Tass kertoi loukkaantuneista – saastepilvi levisi Pohjolaan – vahvisti asian.

Kaaos uutisillassa

Toimittaja Tuomo Kiisseli oli aloittanut Uuden Suomen uutispäällikkönä samaisena maanantaina. Rauhallinen uutisaamu vapun odotuksissa alkoi kuumeta iltapäivällä, kun ensimmäiset tiedot Ruotsin kohonneista säteilyarvoista tulivat julki.

”Muistan, kuinka kello 16 uutiskokouksessa pohdittiin eri vaihtoehtoja nousun syihin. Oliko kyseessä epäonnistunut ydinkoe? Vai venäläisohjuksen putoaminen”? Kiisseli muistelee.

Toimituskokouksia oli tunnin välein, tietoa ilmestyi lisää illan aikana toimituksen telefaxiin, joka piippasi toistuvasti kansainvälisiltä uutistoimistoilta kiireellisiä urgent, urgent -leimattuja uutisia.

Tietomäärä oli valtava, mutta itse Neuvostoliitto pysyi vaiti.

Suomen viranomaisilta ei saanut vahvistuksia uutisiin.

Työpäivä venyi myöhään yöhön. Vasta Uuden Suomen tiistain 29. huhtikuuta kolmanteen painokseen (jaettiin ainoastaan pääkaupunkiseudulle) vanhempi uutispäällikkö Jussi Turtiainen uskalsi vetää otsikoksi Tuhansia uhreja ydinvoimalaonnettomuudessa.

”Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt kirjoittaa kymmeniätuhansia uhreja…”, Turtiainen toteaa.

Ensimmäinen työpäivä oli uudella päälliköllä ikimuistoinen.

”Sitä oli pihalla kuin lintulauta”, Kiisseli myöntää.

Virallista hiljaisuutta

Yksittäinen uutispäällikkö tai toimittaja selvisi kuitenkin alkukaaoksesta paremmin kuin viranomaiset, vaikka käytössä ei ollut kännyköitä, internettiä tai rajat ylittävää nopeaa tiedonvälitystä.

Suomessa ensimmäinen havainto ydinlaskeumasta tehtiin sunnuntai-iltana 27.4. puolustusvoimien mittausasemalla Kajaanissa. Tieto välitettiin pääesikuntaan. Syynä kohonneille säteilylukemille arveltiin radonarvojen luonnollista nousupiikkiä. Helsingissä säteilyarvot olivat maanantaiaamuna lähes viisinkertaiset.

Ruotsissa epäiltiin aluksi, että vuoto olisi Forsmarkin ydinvoimalasta. Varmuudeksi ydinvoimalan kaikki 600 työntekijää evakuoitiin.

Ruotsin ympäristö- ja energiaministeri Birgitta Dahl reagoi välittömästi. Hän järjesti jo maanantaina iltapäivällä tiedotustilaisuuden, jossa rauhoitteli ruotsalaisia.

Dahl arvosteli suomalaisia, koska Ruotsi ei saanut heti tietoa Suomen kohonneista säteilyarvoista.

Neuvostoliiton atomienergiasta vastaava viranomainen vakuutti samana iltapäivänä Ruotsin-Moskovan suurlähettiläälle, etteivät venäläiset tiedä syytä Ruotsissa kohonneisiin säteilyarvoihin.

Neuvostoliiton viranomaisten vaiteliaisuus ja salailu aiheuttivat sen, että uutisointi jäi läntisen median tehtäväksi.

Myös Suomen poliittinen johto ja muut viranomaiset vaikenivat. Tiedotusvälineet eivät kuitenkaan tyytyneet hyssyttelyyn.

”Kun Suomen viranomaiset panttasivat tietoja, poimimme kaikki tärkeät tiedot Ruotsista. Suomen viranomaisten tiedot olivat lisäksi ristiriitaisia luotettavuuden kannalta”, kertoo vuonna 1986 MTV:n Kymmenen uutisten uutispäällikkönä työskennellyt Risto Uimonen.

Huhuja oli todella runsaasti liikkeellä. Moskovan kaduilla tiedettiin, kuinka Tšernobylissa olisi ainakin kaksituhatta kuollutta. Kiovan miljoonakaupungin ja maaseudun vesivarat olivat huhujen mukaan myrkyttyneet.

Yhdysvaltalainen paikallisradio uutisoi puolestaan, että Suomessa olisi 2 000 säteilyyn kuollutta ihmistä.

”Ongelmaksi muodostui, mihin tietoon voitiin luottaa” Uimonen kertoo.

Alussa virallisia tietoja ei ollut lainkaan käytettävissä. Valtionhallinnossa ei tiedetty, mitä Tšernobylissa oli oikeasti tapahtunut.

Sisäministeri Kaisa Raatikainen ilmestyi ensi kerran julkisuuteen vasta parisen viikkoa myöhemmin, 8. toukokuuta.

Hyssyttelyä, rauhoittelua

Viranomaiset saivat tiedotustuotannon käyntiin, ja pian tiedotteita tulvi päivittäin. Tšernobylin onnettomuudesta julkaistiin vajaan kuukauden aikana kaikkiaan 57 virallista tiedotetta.

Säteilyturvakeskuksen ohella asialla olivat Ilmatieteen laitos, valtioneuvoston kanslia, maa- ja metsätalousministeriö, ulkoministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö.

Tiedotteiden päätarkoitus oli ensimmäisinä päivinä enemmän rauhoittaa kansalaisia kuin jakaa kaivattua informaatiota.

Meneillään oli virkamieslakko, jonka kerrotaan vaikuttaneen kirjavaan tiedotuspolitiikkaan. Mutta oliko se todellinen syy?

”Se ei voi olla syynä, kun ihmishengistä oli kyse. Todellinen syy viranomaisten hitauteen ja niukkaan tiedotuslinjaan johtui Neuvostoliitosta. Vedettiin sordiino päälle. Kekkosen aikaan vastaava tiedotusvälineiden riehaantuminen virallisten tiedotteiden sijaan ei olisi tullut kysymykseen”, Uimonen arvioi.

Viranomaistiedottaminen saattoi olla keskenään ristiriitaista. Valtioneuvoston kanslian tiedotusyksikkö kertoi esimerkiksi 6.5., kuinka ulkoinen säteilytilanne on Suomessa vakiintunut eikä nykytilanteesta aiheudu havaittavaa terveydellistä haittaa. Heti seuraavana päivänä 7.5. Säteilyturvakeskus listasi suosituksia, joita olisi noudatettava. Kuten että sadevettä ei voi käyttää juomavetenä tai luonnosta kerättyjen kasvien ja sienien käyttöä sellaisenaan tulee lähiaikoina välttää tai lasten leikkimistä lätäköissä tulisi välttää.

Tiedotusvälineet hankkivat tietoa myös viranomaislähteiden ulkopuolelta. Media piti päätösvallan välittämäänsä sisältöön, vaikka sitä painostettiin virallisille linjoille.

Valtioneuvoston tiedotuspäällikkö Tom Westergård jyrähteli hallituksen äänenä. Hän arvosteli tiedotusvälineitä, koska ne eivät julkaisseet virallisia tiedotteita sellaisenaan.

Säteilyturvakeskus vaati, että laitoksen tiedotteet tuli lukea Ylen uutisissa samaan tapaan kuin säätiedotukset. Yleisradio ei kuitenkaan taipunut.

Säteilyturvakeskuksen tiedotteet eivät olleet myöskään kansan kielellä ymmärrettäviä.

”Säteilyturvakeskuksen johtaja Antti Vuorinen oli tiukka vanhankansan virkamies. Hän raivosi meille, kuinka levitämme väärää tietoa”, Ylen Tv-uutisten toimituspäällikkö Ari Järvinen muistelee.

Järvisen mukaan Vuorinen valitti uutistoimituksen uppiniskaisuudesta pääjohtaja Sakari Kiurulle ja TV1:n johtajalle Arne Wessbergille, mutta komento ei muuttunut.

”Useat viralliset tahot sisäministeriötä myöten olivat pohjattoman kiukkuisia, kun emme suostuneet heidän vaatimuksiinsa”, Järvinen toteaa.

Viranomaiset pitivät Yleisradiota omapäisenä ja vastuuttomana, kun se ”tutkivalla journalismillaan” kyseenalaisti viranomaistiedotuksen luotettavuuden.

Maan korkein johto oli samoilla linjoilla.

Koivisto arvostelee

Vielä 30 vuotta sitten Neuvostoliitosta vältettiin negatiivista uutisointia, vaikka vapaamielinen Mihail Gorbatšov oli ollut vallassa jo runsaan vuoden.

Presidentti Mauno Koivisto jyrähti tiedotusvälineille toukokuun puolivälissä ja syytti niitä nöyristelystä lännen suuntaan Tšernobyl-raportoinnissa. Hän sai tukea pääministeri Kalevi Sorsalta.

”Suomi toimi tilanteessa ylivarovaisesti”, Risto Uimonen sanoo.

Nykyisin maan johtajien syytös vaikuttaa jopa hullunkuriselta, kirjoittaa Ville Pernaa Ylen Tv-uutisten historiikissä. Yleinen tulkintahan on, että Suomi ja sen media oli tuolloin rähmällään itään päin. Pernaan mukaan esimerkiksi Yle joutui tasapainoilemaan Koiviston lännettymissyytösten, Sorsan haukkujen ja viranomaiskritiikin ja ulkoisten suomettumisväitteiden välissä.

Media valitsi kriittisen linjan. Se ennakoi seuraavalla vuosikymmenellä alkanutta neljännen valtiomahdin terästäytymisen aikaa.