Amislaisten lepsu koulutus ja työssäoppiminen pöyristyttävät – Opetusneuvos: ”Osaamista voi hankkia vaikka itsekseen kirjoja lukemalla”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Toisen asteen oppilaitosten koulutuksen tasota ollaan huolissaan.
© Hannu Häyhä / Otavamedia
TE-toimiston virkailija lyttää ammattikoulun koulutussopimuksen. Opetusneuvos Mari Pastila-Eklundin mukaan oppiminen tapahtuu entistä enemmän luokkahuoneen ulkopuolella.

Seura sai heinäkuussa nimettömän kirjeen työ- ja elinkeinotoimiston virkailijalta, joka tylyttää suomalaisia päättäjiä ja työnantajia sanojaan säästelemättä.

Virkailija kertoo seuranneensa jo pitkään palkattoman työn hyväksikäyttöä. Hän kritisoi muun muassa työkokeiluja, kuntouttavaa työtoimintaa ja nuorten työharjoittelijoiden käyttämistä.

Yksi virkailijan esiin nostamista asioista on koulutussopimus. Se on uusi ammattikoulun työssäoppimisen malli, joka otettiin käyttöön vuoden 2018 alussa.

Koulutussopimusta ei pidä sekoittaa oppisopimukseen. Oppisopimuskoulutuksessa opiskelija on määräaikainen työntekijä, joka saa palkkaa.

Myös koulutussopimuskoulutuksessa opetellaan ammattiin tarvittavia taitoja työpaikalla, mutta ilman korvausta.

Elinkeinoelämän rummutusta?

TE-toimiston virkailijan mielestä koulutussopimusmalli vie palkattomien työntekijöiden hyödyntämisen uudelle tasolle.

Hänen mukaansa elinkeinoelämän ja koulutusorganisaatioiden vaikuttajat ovat rummuttaneet näkemystä, jonka mukaan ammattitaitoa ei opita koulun penkillä vaan työelämässä.

Suurimpana säästökohteena vaikuttaisi olevan opettajien palkkapussi.

”Yritykset saavat jälleen ilmaiseksi työvoimaa ja oppilaitokset korvauksen opiskelijasta, vaikka opettajille ei tarvitse maksaa palkkaa kuin muutamasta ohjaustunnista”, virkailija kirjoittaa.

Kirjoittajan mielestä ammatillisen koulutuksen uudistuksia perustellaan hienolla puheella. Puhutaan ”opintojen räätälöimisestä” ja ”oppimisen tukemisesta”, vaikka todellisena tavoitteena on säästää.

Suurimpana säästökohteena vaikuttaisi olevan opettajien palkkapussi.

Virkailija kertoo työssään nähneensä ja kuulleensa, että opettajat käyvät työpaikoilla lähinnä pyörähtämässä ja kysymässä kuulumisia opiskelijoilta. Työnantajatkaan eivät aina perehdytä opiskelijoita kunnolla vaan teettävät näillä rutiininomaista työtä, kuten hyllytystä tai siivousta.

”Kuulemani mukaan on yleistä, että harjoittelujakson töillä on vain vähän tekemistä opiskeltavien asioiden kanssa”, TE-toimiston virkailija kirjoittaa.

Oppia voi muuallakin kuin luokassa

Opetusneuvos Mari Pastila-Eklund opetus- ja kulttuuriministeriöstä ei ole kuullut kirjeessä mainitun kaltaista palautetta.

”Aika raflaavasti ilmaistu. Ei opiskelija voi tehdä mitä sattuu ja milloin sattuu, vaan työpaikalla hankitun osaamisen pitää perustua tutkinnon perusteisiin ja jokaisen opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmaan.”

Hän kuitenkin myöntää, että uuden lainsäädännön toteuttamisessa on vielä kehitettävää.

”Nykyään osaamista voi hankkia muuallakin kuin luokkahuoneessa.”

”Mikään ei ole vielä valmista, sillä uusi malli on ollut voimassa vasta alle kahdeksan kuukautta.”

Kehityskohteena on hänen mukaansa lähinnä se, että uutta lainsäädäntöä ei tunneta vielä tarpeeksi hyvin kaikilla työpaikoilla.

Pastila-Eklundin korviin ei ole kantautunut palautetta myöskään opettajilta. Hän huomauttaa, että kaikki koulutuksen järjestäjät eivät enää laske opetustunteja, vaan jotkut ovat siirtyneet kokeilemaan kokonaistyöaikaa.

”Opettajan työ muuttuu kovasti, sillä nykyään osaamista voi hankkia muuallakin kuin luokkahuoneessa.”

Näin koulutussopimus toimii

Koulutussopimusmalli toimii käytännössä siten, että opiskelija, työnantaja ja oppilaitoksen edustaja eli esimerkiksi opettaja tai opinto-ohjaaja laativat yhdessä suunnitelman siitä, mitä työpaikalla on tarkoitus oppia.

Jokaisen opiskelijan kanssa sovitaan yksilöllisesti työssäoppimisen kestosta ja työtehtävistä. Tavoitteet kirjataan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmaan eli HOKS:iin.

”Kaikki osapuolet ovat tasavertaisia, eli opiskelija todellakin voi vaikuttaa sopimukseen. Jos haluaa valmistuttuaan yrittäjäksi, voi valita työssäoppimiseen sellaisen työpaikan, jossa pääsee seuraamaan yritystoimintaa”, Mari Pastila-Eklund kertoo.

Sekä oppi- että koulutussopimuksessa nimetään työpaikkaohjaaja, joka huolehtii opiskelijan perehdyttämisestä työpaikalla. Hän raportoi opiskelijan edistymisestä opettajille, antaa palautetta sekä osallistuu koulutuksen ja näytön suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.

Pastila-Eklund vahvistaa, että opettajat eivät välttämättä vieraile työpaikoilla katsomassa oppilaita. Opiskelijan tarvitseman ohjauksen tai tuen määrä on kirjattu HOKS:iin.

”Työtehtävät ovat usein niin yksinkertaisia, että niitä pystyy hoitamaan arkijärjellä.”

”Jotkut opiskelijat voivat selviytyä tehtävistä hyvinkin itsenäisesti, toiset tarvitsevat enemmän tukea. Koko lainsäädäntö lähtee siitä, että kaikille suunnitellaan osaamisen tarve yksilöllisesti.”

Liian helppoja työtehtäviä?

TE-toimiston virkailija kertoo varoittavan esimerkin nuoresta, joka suoritti teknisen alan perustutkintoon liittyvää harjoittelua kaupan hyllyttäjänä.

Työssäoppiminen kesti useita kuukausia. Kauppa ollut edes keskittynyt hänen opiskelemansa alan tuotteisiin.

”Työtehtävät ovat usein niin yksinkertaisia, että niitä pystyy hoitamaan arkijärjellä. Kumpi on työnantajalle houkuttelevampi vaihtoehto: käyttää aikaa harjoittelijan perehdyttämiseen vai teetättää hänellä tuottavaa työtä?” virkailija kirjoittaa.

Mari Pastila-Eklund myöntää, että työtehtävät vaihtelevat paljon. Ohjauksen määrään ei ole kiveenhakattuja ohjeita, sillä kaikki riippuu opiskelijan yksilöllisistä tavoitteista.

”Osalla voi olla vaativia työtehtäviä, osalla vähemmän vaativia.”

Lisäksi Pastila-Eklund huomauttaa, että vaikka opiskelija aloittaisi koulutussopimuksella, hän voi myöhemmin siirtyä oppisopimukseen.

”Uusi lainsäädäntö mahdollistaa aiempaa joustavat siirtymät.”

Opetusministerikin huolestui amiksista

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) kertoi Hufvudstadsbladetille olevansa huolissaan ammattikoululaisista, jotka jäävät yksin opintojensa kanssa. Lähiopetustunnit vähenevät, ja opiskelijoiden oma vastuu kasvaa.

Unohdetaan nyt se sivuseikka, että Grahn-Laasonen itse rummutti ammatillisen koulutuksen uudistusta, ja juuri nykyinen Sipilän hallitus on leikannut ammattikoulusta 200 miljoonaa euroa.

Mitä mieltä Pastila-Eklund on, eikö juuri tämä uusi koulutussopimusmalli vähennä lähiopetusta entisestään?

”Kuten olen jo sanonut, osaamisen hankkiminen ei ole enää sidottu aikaan tai paikkaan. Mielestäni luokkahuonetuntien laskeminen ei ole tarkoituksenmukaista. Osaamistahan voi hankkia vaikka itsekseen kirjoja lukemalla.”

Uuden lainsäädännön lähtökohtana on, että myös aiemmin hankittu osaaminen pitää ottaa huomioon, tuli se sitten koulutuksesta, aiemmasta tutkinnosta tai vaikkapa harrastuksesta. Tämä on hyvä asia erityisesti aikuisopiskelijoille, joita on Pastila-Eklundin mukaan 65 prosenttia ammattikoululaisista.

Nähtäväksi jää, jaksavatko myös teini-ikäiset jaksavat ”kehittää osaamistaan” aktiivisesti, vaikka koulun penkillä tarvitsee istua entistä vähemmän.

X