Ampumaratojen määrä halutaan nostaa tuhanteen – Hallitusohjelman tavoite vaatii lainsäädännön muutoksen
Hallituksen tavoitteena on turvata Suomen ampumaratojen toiminta ja edistää uusien ampumaratojen perustamista ottaen huomioon alueellisen tarpeen ja arvioiden mahdolliset lainsäädäntötarpeet huomioiden keskeisten maanpuolustus-, reserviläis-, ampumaurheilu-, ja metsästysjärjestöjen sekä viranomaisten tarpeet.
Valtioneuvoston vuoden 2022 ampumarata selvityksen mukaan valtaosa reserviläisten ampumataidon ylläpidosta tapahtuu siviliradoilla, joita hallinnoivat metsästys- ja ampumaseurat sekä riistanhoitoyhdistykset.
Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite nostaa ampumaratojen määrä 1 000 vuosikymmenen loppuun mennessä. Painopiste on kivääri ja toiminnallisten ratojen riittävässä määrässä koko maassa. Tällä hetkellä Suomessa niitä on noin 670. 1990-luvulla Suomen ympäristökeskus uutisoi ratojen määräksi 2 000–2 500.
”Meillä on ollut sellaiset alasajon vuosikymmenet”, sanoo Suomen Ampumaurheiluliiton ympäristö- ja olosuhdepäällikkö Lotta Laitinen.
Kaikilta ulkona sijaitsevilta ampumaradoilta vaaditaan ympäristölupa. Poikkeuksena ovat radat, jotka eivät sijaitse pohjavesialueella ja joilla ei ammuta haulikolla. Niille riittää ilmoitusmenettelyyn pohjautuva lupaprosessi.
Vuonna 2000 voimaan tullut ympäristönsuojelulaki, joka koskee ulkona sijaitsevia ampumaratoja, on Laitisen mukaan tarpeettoman tiukka todellisiin riskeihin suhteutettuna.
”2000-luvun alkupuolella elettiin sellaista pimeää keskiaikaa, kukaan ei oikeastaan edes tiennyt, mitä ne ampumaratojen ympäristövaikutukset ovat. Silloin linja oli, että varmuuden vuoksi kielletään”, Laitinen sanoo.
Vallalla oli myös ajatus pienten ratojen sulkemisesta ja toiminnan keskittämisestä isoille radoille. Sillä perusteella suljettiin pieniä ratoja, mutta isot eivät koskaan valmistuneet.
2010-luvulle tultaessa alettiin tehdä tutkimusta ja selvitystä. Vuonna 2014 julkaistiin ampumaratojen parhaan käyttökelpoisen tekniikan opas eli BAT-opas.
Vaikka huomattiin ympäristövaikutusten olevan vähäisemmät kuin 2000-luvun alussa luultiin, suuntaus ratojen alasajosta oli jo lähtenyt liikkeelle.
Lainsäädännön muutos välttämätöntä
”Jos ratojen määrää halutaan nostaa tai säilyttää edes nykyiset, ampumaratoja koskeva nykyään ympäristöministeriön toimialalla oleva lainsäädäntö on muutettava”, Lotta Laitinen sanoo.
Hän näkisi hyvänä vaihtoehtona, että ampumaratalaki ja ympäristölainsäädäntö yhdistettäisiin niin, että ne kuuluisivat sisäministeriön toimialaan.
Ampumaratojen tilanteessa on suurta vaihtelua Suomen sisällä. Joillakin alueilla rataverkosto on jopa hyvä, mutta sitten on alueita, joista Laitinen puhuu valtavina mustina aukkoina.
Tähän on hänen mukaansa syynä ympäristölainsäädännön väljyys ja tulkinnanvaraisuus, joka aiheuttaa sen, että eri puolella Suomea päätökset ampumaratojen ympäristöluvista vaihtelevat.
”Riippuen siitä, missä päin Suomea asuu, päätös voi olla musta tai valkoinen.”
Laitinen puhuu ympäristönsuojelulainsäädännön “giljotiini” pykälistä, joita ovat esimerkiksi maaperän pilaamiskielto ja pohjaveden pilaamisriskin aiheuttamisen kielto. Ongelma on hänen mukaansa se, että riski ei koskaan ole nolla.
”En missään nimessä vähättele ympäristöriskejä, mutta haluaisin linjan olevan yhtenäinen ja päätösten tieteellisesti perusteltuja. Muuten yhteiskunnan rahoja hukataan.”
Jäykkä ja hidas luvitusjärjestelmä
Lotta Laitinen kertoo ”ikiliikkuja” radoista, joille on haettu lupaa kerta toisensa jälkeen. Luvan saamiseksi on teetetty kymmenillä tuhansilla euroilla selvityksiä ja riskin arviointeja.
”Vaikka päätelmä olisi ollut, että lyhyen aikavälin riskiä ei aiheudu tai riskissä puhutaan kymmenistä tuhansista vuosista ja esitetään hallintatoimenpiteitä, lupaa ei myönnetä”, Laitinen sanoo.
Hänen mielestä luvittaminen pitäisi keskittää, jotta varmistettaisiin se, että viranomaisilla on tarpeeksi osaamista ja tietoa. Luvitusjärjestelmä kaipaisi muutenkin uudistamista, koska se on jäykkä ja hidas.
”Ei ole ympäristönkään etu, että emme pysty nopeasti reagoimaan, vaikka saamme koko ajan lisää tietoa asioista.”
Yhteiskunnalliset vaikutukset
Lotta Laitista harmittaa, että ihmiset eivät ole tietoisia ampumaratojen yhteiskunnallisista vaikutuksista.
”Joku voi ajatella, että siellä vain ammuskellaan omaksi iloksi”, hän sanoo.
Suomen Ampumaurheiluliitto, Suomen Metsästäjäliitto, Suomen riistakeskus, Suomen Reserviupseeriliitto, Reserviläisliitto ja Suomen Ampumahiihtoliiton laativat heinäkuussa toimenpide esityksen koskien hallitusohjelman tavoitetta ampumaratojen määrän lisäämisestä.
Esityksessä todetaan, että ampumaratoja käyttävät harrasteampujien, metsästäjien, ampumaurheilijoiden ja reserviläisten lisäksi myös poliisit, rajavartiolaitoksen, tullin ja rikosseuraamusviraston henkilökunta sekä Finavian lentokenttien eläintorjunnasta vastaavat henkilöt.
Valtioneuvoston vuoden 2022 ampumarata selvityksen mukaan valtaosa reserviläisten ampumataidon ylläpidosta tapahtuu siviliradoilla, joita hallinnoivat metsästys- ja ampumaseurat sekä riistanhoitoyhdistykset.
”Muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne on herättänyt siihen, että emme ole lintukoto ja ampumataidolla on merkitystä”, Lotta Laitinen sanoo.
Ampuminen on korona-aikana ollut Suomessa toimivien lähetystöjen henkilökunnalle ilmeisen suosittu harrastus. Siksi ulkoampumaradoilla näkyy pahvia rei’ittämässä paljon diplomaattiharrastajia, aivan laillisesti. © Petri Korhonen