Vain harva selviää hukkumisesta - Toipumisennusteeseen vaikuttavat ratkaisevasti nämä seikat
Maailmalla on uutisoitu ihmisistä, jotka ovat selvinneet yli puoli tuntia pinnan alla hukuttuaan. Sellaiset tapaukset ovat ”yhden suhde miljoonaan”, sanoo ylilääkäri HUS:sta.
Cuggiono on pieni italialainen kaupunki, lähellä Milanoa. Oli vuosi 2015. Kanaalin ylittävän sillan kohdalla veden syvyys oli noin kaksi metriä.
Michael, 14, nousi kaiteelle. Pohjaan ei näkynyt, vesi oli sameaa. Hän ponnisti.
Kun pelastuslaitos löysi pojan vedenalta ja toi hänet pinnalle, oli kulunut 42 minuuttia.
Michael oli tajuton. Ei pulssia.
Milanon San Raffaelen yliopistollisessa sairaalassa hänet kytkettiin sydän-keuhkokoneeseen. Hapettettin, ja poistettiin hiilidioksidia verestä.
Keho lämpeni. Sydän käynnistyi, mutta Michael oli koomassa.
Kului kuukausi. Sitten tapahtui ihme.
Michael avasi silmänsä ja kysyi vanhemmiltaan, onko hänen suosikkijalkapallojoukkueensa Juventus yhä Mestarien liigassa.
Ikä, veden lämpötila, aika
Voiko ihminen selviytyä pinnan alla miltei tunnin? Voiko hän ylipäätään herätä sen jälkeen? Jos, palaako hän takaisin normaaliksi?
Pääsääntöisesti toipumisennusteeseen vaikuttaa kolme asiaa: veden lämpötila, henkilön ikä sekä se, kuinka kauan hän on ollut pinnan alla, sanoo Helsingin yliopistollisen sairaalan neurologian osaston ylilääkäri Daniel Strbian.
Jos veden lämpötila on matala, ”esimerkiksi noin kuusi astetta eli miltei jäistä”, toipumismahdollisuus paranee verrattuna hukkumiseen lämpimään veteen. Siksi, että hypotermia-tilassa ihmisen hapen kulutus vähenee.
Ja mitä nuorempi henkilö on, sitä paremmin reflektorimaiset reaktiot toimivat: sydämen toiminta hidastuu merkittävästi ja aineenvaihdunta vähenee.
”Sen vuoksi niin sanotut ’sensaatiotarinat’ tulevat lähinnä nuorilta henkilöiltä, koska heillä refleksi-mekanismi toimii tehokkaammin.”
Harvat kuitenkaan selviävät hukkumisesta, tai ainakaan he eivät toivu täysin. Stribian kertoo hollantilaisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin 160:n hukkuneen lapsen toipumista.
Melkein kaikilla todettiin bradykardia, sydänpysähdys. Heistä suurin osa, 90 prosenttia, toipui erittäin huonosti tai kuoli.
Miehinen laji
On kolme vaarallista tekijää: helle, humala ja huolimattomuus. Niin sanovat hengenpelastajat.
Joka tunti maailmassa tapahtuu neljäkymmentä hukkumiskuolemaa. Vuosittain se tekee yli 370 000 hukkunutta. Siksi hukkuminen on kolmanneksi yleisin tapaturmainen kuolinsyy maailmanlaajuisesti, kertoo Maailman terveysjärjestö WHO.
Maantieteellisesti on vaihtelua. Yli 90 prosenttia hukkumiskuolemista tapahtuu matala- ja keskituloisissa maissa. Määrä on suurin Afrikassa, Kaakkois-Aasiassa ja läntisellä Tyynellämerellä.
Suurin osa hukkuneista on alle 5-vuotiaita lapsia, ja yli puolet alle 25-vuotiaita.
Suomessa hukkuu vuosittain keskimäärin 100–150 ihmistä. Asukaslukuun suhteutettuna se on selvästi enemmän kuin läntisissä naapurimaissamme; Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Lisäksi hukkuminen on ”miehinen laji”. Vuonna 2018 Suomessa hukkui 79 miestä ja 15 naista.
Pahimmat onnettomuuskaudet ovat kesällä. Ja yli puolet hukkumiskuolemiin johtavista onnettomuuksista tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena, sanotaan Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton sivuilla.
Siksi opastetaan: hukkumista voi välttää oikealla turvallisuusasenteella ja varautumisella, pukemalla pelastusliivit aina vesille lähdettäessä sekä olemassa vesillä selvin päin.
Ennuste ”todella huono” 20 minuutin jälkeen
On olemassa nyrkkisääntö: ihminen voi selvitä normaalioloissa viisi viikkoa ilman ravitsemusta, viisi päivää ilman vettä ja viisi minuuttia ilman happea.
”Hukkuneet potilaat, jotka ovat toipuneet, ovat olleet pinnan alla korkeintaan 15 tai 20 minuuttia veden lämpötilan ollessa riittävän pieni”, Stribian sanoo.
Jos hukkuminen on kestänyt yli 20 minuuttia, ennuste ”alkaa olla todella huono”. Erään tutkimuksen mukaan yli 25 minuuttia veden alla olleista kukaan ei ole toipunut.
Silti maailmalla on kerrottu ihmeellisiä tarinoita ihmisistä, jotka ovat selvinneet italialaisen Michaelin tavoin hukkumisesta. Ihmistä, jotka ovat olleet pinnan alla pitkään, jopa yli puoli tuntia.
”Sellaiset tapaukset, joissa hukkunut on ollut esimerkiksi 42 minuuttia veden pinnan alla ja selviytynyt, ovat yksi miljoonasta tapauksesta”, Stribian sanoo.
”Erässä tutkimussarjassa oli todettu, että jos lapsella on lähtörytminä sydämenpysähdys ja elvytyksen kesto yli 30 minuuttia, kaikki potilaat kuolivat tai toipuivat erittäin huonosti eli aivot olivat vahvasti vaurioituneet.”
Miten Michael selvisi?
Kun Italiassa pinnan alle vajonnut Michael-niminen poika saatiin pelastettua epäiltiin, että mitään ei ole enää tehtävissä.
Lääkärit ovat pitäneet tapausta kummallisena. Ei ole osattu selittää tarkasti, kuinka poika selviytyi.
Vielä vähemmän on pystytty arvioimaan sitä, miksi Michaelin aivotoiminto näytti olevan normaali hukkumisen ja kuukauden kooman jälkeen.
On vain yksi varma asia: tärkeintä oli pelastusviranomaisten saapuminen paikalle pian hukkumisen jälkeen.