Miksi hoitajia kielletään puhumasta työstään? ”Epäkohtien esiin nostaminen on yhteiskunnan kannalta tärkeää, mutta mediassa tai somessa puhumisen pitäisi olla viimeinen keino”

Jaa artikkeliTilaa Seura
hoitajia kielletään puhumasta työstään
Voiko hoitaja kirjoittaa sosiaaliseen mediaan, että tänään oli raskas työpäivä? Ei ainakaan kaikilla työpaikoilla. © iStock
Saako työstään puhua somessa tai nostaa epäkohtia esiin mediassa? Moni hoitaja sanoo, että ei ainakaan heidän työpaikoillaan. Ammattiyhdistysliikkeen ja työnantaliiton asiantuntijoiden mukaan rajanveto ei ole helppoa, kun vastakkain ovat työnantajan brändi ja yksilön sananvapaus.

Kun Apotti reistasi ja vaaransi potilasturvallisuuden, lääkäreitä kehotettiin kahvipöydässä pitämään suu supussa. Kun vanhukset saivat Porissa ravintoköyhää velliä ennen hoivakriisin täydellistä räjähtämistä suomalaisten silmille, hoitajat puhuivat jo pelon ilmapiiristä, joka alalla vallitsee.

Uusista vaitiolokehotuksista kuulee koko ajan. Tänä vuonna työstä puhuminen on kielletty muun muassa Espoon kotihoidossa.

Seura pyysi hoitajia kertomaan, millaisia some-ohjeita ja puhekieltoja heidän työpaikoillaan on ollut – miten työstä kielletään puhumasta?

Kertomusten perusteella työpaikkojen käytännöt vaihtelevat, ohjeita antaa milloin kukakin ja tiukkojen ohjeiden vuoksi ollaan jopa joskus valmiita vaihtamaan työpaikkaa.

Kielto voi usein olla yhdestä esimiehestä kiinni

Seura haastatteli kolmea hoitajaa heidän työpaikkojensa käytännöistä. Kaksi heistä kertoi, että työpaikan ohjeet kiristyivät yllättäen, kun taloon tuli uusi lähiesimies.

”Esimies jankutti, että edustamme hoitajina kaupunkia. Töistä ei kirjoiteta sosiaaliseen mediaan yhtään mitään”, yksi hoitajista kertoo.

Esimiehen linja oli niin tiukka, että eräs hoitajan työkavereista sai nuhtelun, koska oli kirjoittanut sosiaaliseen mediaan päivityksen, jossa kertoi lämmittävänsä saunan rankan työpäivän jälkeen.

Toinen hoitaja taas kertoi, ettei edes lomalla jäämisestä saanut kertoa somessa.

Ohjeita myös annettiin kahvipöydässä ja vain osalle työporukasta. Tieto uusista ohjeista kulki sitten työkavereille, jos oli kulkeakseen.

Eräs useilla eri yksityisillä työnantajilla työskennellyt hoitaja kertoi, että yhden tietyn työpaikan esimies oli poikkeuksellisen tiukka. Yksi talon hoitajista oli puhunut medialle työstään, minkä jälkeen esimiehen linja kiristyi niin kovaksi, että siitä oli jo haittaa työnteolle.

”Internetin käyttö estettiin työpaikalla kokonaan. Se oli todella hankalaa, koska olisi esimerkiksi pitänyt tarkistaa netin välityksellä lääkäreitä asiakkaille.”

Kyseisen työpaikan somekielto ei liittynyt ainoastaan sosiaalisen median päivittämiseen, vaan myös puhelimen käyttöön työajalla. Puhelinta ei saanut katsoa edes tauolla.

Asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että lomalle jäämisestä saa kertoa sosiaalisessa mediassa. Kyse on työntekijän vapaa-ajasta, eikä tieto vahingoita työnantajaa mitenkään.

Seuran haastattelemat asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että lomalle jäämisestä saa kertoa sosiaalisessa mediassa. Kyse on myös työntekijän vapaa-ajasta, eikä tieto vahingoita työnantajaa mitenkään.  Kuvituskuva. © iStock

Työnantajalla on toki oikeus rajoittaa kännykän käyttöä, jos vaikuttaa siltä, että se haittaa työntekoa. Joustamattomuudessaan kyseisen esimiehen linja oli kuitenkin poikkeuksellisen tiukka.

Esimerkiksi pienten lasten vanhemmille voi olla hankalaa, jos lapsilta tai vaikka päiväkodin aikuisilta ei pysty ottamaan vastaan puheluita.

Epäkohdista puhuminen voi olla viimeinen keino

Yksi Seuraan yhteyttä ottaneista hoitajista kertoi törmänneensä työssään Apotti-tietojärjestelmän ongelmiin, kun järjestelmä otettiin käyttöön 2019. Potilasturvallisuus vaarantui, ja joku hoitajista oli hämmästellyt asiaa sosiaalisessa mediassa.

”Sen jälkeen esimiehemme suoraan kielsi meitä kirjoittamasta mitään Apottiin liittyvistä ongelmista netissä”, hoitaja kertoo.

”Epäkohtien esiin nostaminen on yhteiskunnan kannalta tärkeää, mutta mukaan mediassa tai somessa puhumisen pitäisi olla viimeinen keino,” sanoo työnantajajärjestö Kuntatyönantajien (KT) neuvottelupäällikkö Henrika Nybondas-Kangas.

”Ensin pitäisi yrittää viedä asioita eteenpäin omalla työpaikallaan ja viranomaisten kautta. Median ei pitäisi olla ensimmäinen keino, ja työnantajalle pitäisi antaa mahdollisuus hoitaa ongelma kuntoon”, Nybondas-Kangas jatkaa.

Asia pitäisi neuvottelupäällikön mukaan ottaa ensin puheeksi oman esimiehen kanssa. Jos se ei auta, ongelmat pitäisi viedä työpaikan johtotasolle käsiteltäviksi. Työnantajalla voi myös olla eri käsitys siitä, onko kyseessä ongelma laisinkaan.

Jos ongelmiin ei puututa, hoitaja voi valittaa työpaikan toiminnasta viranomaisille: esimerkiksi Valviraan tai aluehallintovirastoon. Ilmoitusvelvollisuutensa vuoksi hoitajien on pakkokin puuttua hoitotyössä havaitsemiinsa epäkohtiin.

Jos mikään näistä reiteistä ei muuta tilannetta, voi julkinen puhuminen olla hyväksyttävääkin.

”Silloin työntekijä ottaa tietenkin riskin, että jos hän on ymmärtänyt jotain väärin tai ylireagoi, hän voi joutua kärsimään toiminnastaan sanktioita”, Nybondas-Kangas sanoo.

Sosiaalinen media on muuttanut pelikenttää

Sosiaalinen media on muuttanut hoitotyöstä puhumista riskialttiimmaksi ja samalla hämärtänyt sopivuuden rajoja.

Jos ennen rankin muoto arvostella työnantajan tai alan toimintaa oli kirjoittaa siitä lehteen tai antaa haastattelu, nyt sosiaalinen media syöttää nopeaa kommenttivirtaa suuren lukijajoukon silmille hetkessä.

”Maailma on mennyt vähän erikoiseen asentoon, koska reagointi on nykyään niin nopeaa. Vahinkoa saa aikaiseksi hirveän lyhyessä ajassa”, Henrika Nybondas-Kangas arvioi.

Harkitsematon kommentti voi vahingoittaa työnantajan brändiä, ja sen jälkeen työvoimasta kilpaileva kunta tai yritys voi olla pulassa. Tarve kontrolloida ihmisten julkista puhetta on aivan erilainen kuin koskaan ennen.

”On tyypillistä, että työnantaja haluaa, että työnantajan suulla puhuvat vain tietyt ihmiset ja että likapyykki pestään firman sisällä. Olisi silti suotavaa, että viestinnästä sovittaisiin strategisesti johtotasolla ja työpaikoilla olisi yhteiset pelisäännöt. Näistä pelisäännöistä tarvittaisiin enemmän keskustelua.”

Nybondas-Kankaan mukaan asiaan vaikuttavat myös sukupolvierot. Nyt valmistuvat sukupolvet ovat nopeita sosiaalisen median ihmisiä, joille ei ole niin selvää, ettei töistä voi twiitata päivän tunnelmia.

”Sananvapaus ei ole parempi tai huonompi kuin aiemmin, mutta foorumit ovat muuttuneet todella paljon. Twitteriin voi pistää asioita, joita ei aiemmin olisi ensimmäisenä tarjonnut lehteen.”

Sosiaalinen media on tehokas brändin rakentaja silloin, kun työpaikasta on hyvää sanottavaa. 

Sosiaalinen media on tehokas brändin rakentaja silloin, kun työpaikasta on hyvää sanottavaa. Kuvituskuva.  © iStock

Työstä saa puhua yleisesti, mutta omaa pesää ei saa liata – miksi hoitajia sitten kielletään puhumasta?

Kun työpaikoilla arvioidaan sitä, mitä työstään saa julkisesti sanoa, vastakkain asettuvat yksilön perustuslaillinen oikeus sananvapauteen ja työsopimuslain mukainen lojaliteettivelvoite.

Työnantajasta ei saa puhua julkisesti pahaa, eikä varsinkaan mitään sellaista, joka ei ole totta. Toisaalta oman alan asioita saa kommentoida yleisellä tasolla ja julkiseen keskusteluun saa osallistua yksilön, omaisen tai vaikkapa poliitikon roolissa.

Onko sitten perusteltua, että hoitajia erikseen kielletään puhumasta työstään?

”Omakohtaisten kokemusten jakamisessa hoitajan kannattaa olla tarkkana, koska aika herkästi tulkitaan niin, että juuri minun tämänhetkinen työnantajani toimii vastuuttomasti. Toisaalta juuri hoitajilla on usein paras asiantuntemus omalta alaltaan, ja he ymmärtävät, mistä hyvä hoitotyö syntyy”, pohtii Suomen lähi- ja perushoitajien liiton (SuPer) sopimusasiantuntija Virve Aho.

Jos hoitajat eivät saa tai uskalla puhua, keskustelu hoitoalasta typistyy ja tärkeää yhteiskunnallista tietoa jää herkästi saamatta.

”Oman roolin hakeminen on aina vaikeaa. Somessa iskee helposti vauhtisokeus. Siellä on niin helppo kommentoida vaikka julkkiksen ulkonäköä ilkeästi, että saattaa unohtua, etten voikaan sanoa sitä kielteistä kommenttia työnantajastani”, Aho sanoo.

Puhumiseen liittyy sekä harmaata aluetta että selviä rajoja

Sekä Henrika Nybondas-Kankaan että Virve Ahon mukaan hoitotyöstä puhumiseen liittyy paljon harmaata aluetta, jossa sananvapauden rajat ovat hämärät. Toisaalta selviä rajojakin on.

Nyrkkisääntö on se, että mitä korkeammassa asemassa omalla työpaikallaan on, sitä tarkempi kannattaa sanomisissaan olla. Johtavassa asemassa olevilta viranhaltioilta edellytetään julkisella puolella tiukempaa myötäsukaisuutta kuin muilta työntekijöiltä.

Yksityisellä työnantajalla ei taas parane hiiskua firman liikesalaisuuksista.

Kolmas laista tuleva ohje liittyy tietenkin hoitoalan vaitiolovelvollisuuteen. Mitään sellaista ei saa sanoa, josta yksittäisen asiakkaan voisi tunnistaa.

Hoitajan somepäivitys ei saa paljastaa yksittäistä asiakasta tai antaa työnantajasta huonoa kuvaa.

Hoitajan somepäivitys ei saa paljastaa yksittäistä asiakasta tai antaa työnantajasta huonoa kuvaa. Kuvituskuva. © iStock

Sen sijaan harmaata aluetta on paljon.

”On esimerkiksi epäselvää, voiko kertoa kuulleensa jostain epäkohdasta toiselta ihmiseltä ja puhua siitä julkisesti. Jos näistä puhuu, niin se pitää tapahtua siten, että asia ei ole millään lailla yhdistettävissä mihinkään työnantajaan tai hoidettavaan henkilöön. Se mikä on sallittua, riippuu myös paljon työpaikasta. Olennaista on, että työntekijöitä kohdellaan tasapuolisesti. Ei voi olla niin, että yhden tekemisiin puututaan herkemmin kuin jonkun toisen”, SuPerin Virve Aho sanoo.

Lopulta rajankäynti voidaan ratkaista vain oikeusteitse.

”Oikeudessa mitataan sitä, onko työntekijä aiheuttanut vahinkoa työnantajalleen. Oma käsitykseni on, että raja on aika korkealla, että vahinkoa olisi syntynyt”, Henrika Nybondas-Kangas arvioi.

Lue myös: Hoivakotien väärinkäytöksiä esiin nostavat hoitajat ovat aikamme sankareita – Heidän ei pitäisi joutua pelkäämään työpaikkansa tai maineensa puolesta

X