Paola Elefante kertoo syistä #IAmSuomiToo-liikkeelle: ”Suomea osaamaton työntekijä ei löydä mielenterveyden ongelmiin hoitoa”
Vielä vuosia Suomeen saapumisen jälkeen Elefante luuli terveyskeskuksen tarjoavan apua lähinnä flunssaan . ”Tieto on valtaa, mutta sitä ei ole tarjolla maahan muuttaneille.”
Elefanten mukaan on tärkeää tunnistaa ja huomioida Suomessa asuvat etniset ryhmät, joille mielenterveyden ongelmista puhuminen on kokonaan tabu.
Projektimanagerina työskentelevä Paola Elefante, 33, muutti miehensä kanssa Suomeen Italiasta 10 vuotta sitten. Sopeutuminen täkäläiseen kulttuuriin ei kuitenkaan sujunut kitkattomasti.
”Olin vasta muuttanut Suomeen, kun sain ensimmäisen lapseni. En tuntenut täältä ketään eikä myöskään aviomieheni, joka on ulkomaalainen kuten minä. Koin olevani täysin yksin ja irrallinen – se tuntui minusta hirveältä”, Paola Elefante kertoo.
Hän liittyi vuonna 2016 perustettuun sosiaalisen median ryhmään verkossa, jossa ulkomailta muuttaneet työssäkäyvät äidit jakavat kokemuksiaan arjestaan Suomessa. Ryhmäläiset purkivat Elefanten tavoin huoliaan omasta jaksamisesta ja mieltä kuormittavista asioista.
Monet äideistä myös kertoivat, että eivät olleet löytäneet netistä minkäänlaista tietoa siitä, kuinka hakea apua mielenterveyden ongelmiin.
Tiedon huono saatavuus johtaa voimattomuuteen
Paola Elefante on itse korkeakoulutuksen saanut suomen kansalainen, jonka kielitaito riittää hyvin arkipäivän kevyihin keskusteluihin esimerkiksi toisten äitien kanssa asukaspuistossa. Vaikka elämää Suomessa on takana vuosia ja Elefante kertoo asettuneensa maahan jäädäkseen, hän kokee edelleen olonsa eristetyksi täkäläisestä yhteiskunnasta.
Se, että pääsyä tietoon ei ole, aiheuttaa Elefanten mukaan voimattomuuden tunnetta.
”Me elämme ajassa, jossa tieto on valtaa. Suomen kieli on kuitenkin vaikea ja monimutkainen – vain kourallinen Suomessa asuvista ulkomaalaisista osaa kieltä niin sujuvasti, että pystyy toimimaan vaivatta arjessa – kuten lukemaan sanomalehtiä tai virallisia dokumentteja”, Elefante toteaa.
”Luulin, että terveyskeskuksesta saa apua vain flunssaan”
Paola Elefanten omat kokemukset suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä ovat edelleen tuoreessa muistissa – Kun Elefante oli tuore äiti ja kamppaili samaan aikaan oman psyykkisen hyvinvointinsa kanssa, hän olisi itse tarvinnut kipeästi tietoa mielenterveyspalveluiden saatavuudesta.
Avun hakeminen terveyskeskuksesta ei käynyt mielessäkään.
”Vaikka olin tuolloin asunut Suomessa jo 7 vuotta, luulin edelleen terveyskeskuksen tarjoavan apua ainoastaan flunssaan tai asiakkaille, jotka olivat todella huonossa kunnossa fyysisesti – koska tietoa ei ollut saatavilla.”
Elefante kertoo itse kuuluneensa aikoinaan niihin onnekkaisiin, joilla oli varaa hakea apua mielenterveysongelmiinsa yksityiseltä sektorilta – monilla ei ole.
Valvira hoidon pullonkaulana
Paola Elefante huomasi nopeasti, että psykoterapeutin hakeminen verkosta osoittautui ongelmalliseksi – heitä ei yksinkertaisesti tuntunut löytyvän mistään.
Syy ilmiölle löytyi.
”Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ei myönnä toimilupia psykoterapeuteille, jotka ovat hankkineet tutkintonsa ulkomailla – koulutus ei vastaa suomalaista vastaavaa ammattinimikettä. Nämä ihmiset eivät voi kutsua itseään psykoterapeuteiksi, joten heitä on hankala löytää verkosta”, Elefante selventää.
Ilman toimilupaa tämä ryhmä ulkomailla opiskelleita terapeutteja ei kuulu Kelan kuntoutusjärjestelmässä olevien avuntarjoajien piiriin tai ylipäätään minkään julkisen järjestelmän piiriin.
Paola Elefanten kohdalla tämä tarkoitti sitä, että hän kävi lopulta omakustanteisesti psykoterapiassa – kuukausikustannukset olivat useita satoja euroja kuukaudessa.
”Tämä henkilö olisin voinut olla minä”
Aika ajoin tiedotusvälineissä nousevat esiin surulliset uutiset perhesurmista ja väkivallanteoista, joissa teosta epäiltynä on ulkomailta Suomeen muuttanut henkilö.
Tämän kaltaiset tragediat herättävät keskustelua myös monikulttuuristen äitien some-ryhmässä.
”Moni meistä kokee voivansa jollakin tasolla samastua epätoivoisen teon tehneen henkilön hätään ja kärsimykseen. Jokainen tietää, että mielenterveyden ongelmat voivat hoitamattomana johtaa äärimmäisiin tekoihin. Kun tällaisia uutisia lukee tai kuulee, monille meistä äideistä nousee mieleen ajatus siitä, että tämä henkilö olisi voinut olla minä, Elefante kertoo.
Erään vilkkaan keskustelun päätteeksi yksi äideistä lausui ilmoille kysymyksen, mitä moni oli jo miettinyt: ”Meillä on käsissämme iso ongelma – mitä voisimme tehdä asian hyväksi?”
Nopeasti syntyi ajatus vetoomuksesta Suomessa asuvien monikulttuuristen ihmisten mielenterveyspalveluiden parantamiseksi.
Elefante korostaa, että vetoomuksen tarkoitus on heittää pallo päättäjille ja lainsäätäjille, joilla on asiantuntemus ja valta tehdä asioille jotakin; ongelmat ovat niin isoja, että niitä ei enää korjata pelkän vapaaehtoistyön voimin.
”Suomi tarvitsee maahanmuuttajia töihin”
Paola Elefante on liikuttunut ja hämmästynyt kampanjan ympärille kerääntyneiden ihmisten auttamishalusta – Kahden ensimmäisen viikon aikana yhteensä 30 henkilöä ilmoitti olevansa käytettävissä.
Ruohonjuuriliike oli syntynyt.
”Minulla on paljon kokemusta tapahtumajärjestämisestä erilaisissa yhteisöissä, mutta en ole koskaan aikaisemmin kokenut tai nähnyt mitään tämän kaltaista – ihmiset tulevat yhteen ja uhraavat pyyteettömästi arvokasta vapaa-aikaansa vetoomuksen aikaansaamiseksi.”
Vetoomuksen julkistamispäivänä 6.3.2020 lanseerataan myös aiheeseen liittyvä sosiaalisen median #IAmSuomiToo -kampanja, jonka yksi päämäärä on herättää keskustelua monimuotoisesta ja monikulttuurisesta Suomesta.
Elefante korostaa, että suomalaisen yhteiskunnan tulisi toivottaa tervetulleeksi muualta tulevat.
”Muuten ihmiset eivät tuo osaamistaan tänne tai ne, jotka ovat täällä, lähtevät muualle.”