”Sietokyky on heikentynyt” – Vaikka lääkehoidot ovat yleistyneet, ADHD:n lisääntymisestä Suomessa ei ole tutkimusnäyttöä
Lastenpsykiatri Päivi Ruokoniemen mukaan koko Suomessa on viitteitä aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöiden ylihoidosta.
Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön (ADHD) lääkkeiden käyttö on Suomessa yleisintä 10–12-vuotiailla pojilla, ilmenee Kelan tutkimusblogista.
Sen mukaan suuressa osassa maata ikäryhmän pojista jo yli 10 prosenttia käyttää ADHD-lääkkeitä. Hyvinvointialueiden välillä on kuitenkin merkittäviä eroja. Selvästi yleisintä käyttö on Itä-Suomessa ja Lapissa, joissa yleisyys on kasvanut jopa yli 15 prosenttiin.
Alakouluikäisten poikien ADHD-lääkkeiden käyttö on yleistynyt Suomessa tasaisesti koko 2000-luvun ajan. Kahdeksassa vuodessa lääkkeiden käyttäjät ovat lähes kolminkertaistuneet.
Vaikka lääkehoidot ovat yleistyneet, Suomessa ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että itse ADHD olisi lisääntynyt.
Taustalla mahdollisesti löyhemmät diagnoosikriteerit
Tarkkaavaisuuden häiriöiden lääkehoitojen yleistymiselle ei ole yksiselitteistä syytä, mutta Kelan tutkimusblogin mukaan on viitteitä, että ADHD:n diagnoosikriteerit olisivat väljemmät kuin ennen.
Lasten kasvuympäristössä tapahtuneiden muutosten, digitalisaation ja älypuhelinten yleistymisten takia yhä useamman lapsen kohdalla aktiivisuuden ja tarkkavaisuuden häiriön piireet korostuvat.
”Meillä on kansainvälistä tutkimustietoa siitä, että sietokyky näille piirteille yhteiskunnassa on heikentynyt, ja lievemmillä oireilla kuin aikaisemmin saisi nykyään diagnoosin”, taustoittaa lastenpsykiatri Päivi Ruokoniemi.
Hän on yksi Kelan tutkimusblogin kirjoittajista ja koulutukseltaan lastenpsykiatrian sekä kliinisen farmakologian erikoislääkäri.
Suomessa on viitteitä ylihoidosta
Päivi Ruokoniemen mukaan koko Suomessa, etenkin Itä-Suomen alueella on viitteitä ADHD:n ylihoidosta. Syytä ilmiölle ei ole vielä perusteellisesti tutkittu. Erikoislääkäri on ajatellut, että taustalla voisivat vaikuttaa esimerkiksi perusterveydenhuollon resurssipula sekä yleinen ADHD-tietoisuuden lisääntyminen.
Lievempien tarkkaavaisuushäiriöiden diagnosointi ja hoito pyritään nykyään tekemään erikoissairaanhoidon sijasta perusterveydenhuollossa.
Ruokoniemen mukaan esimerkiksi kouluterveydenhuollolla voi olla vaihtelevasti resursseja ja osaamista löytää oikeaa hoitoa lapselle, joka oireilee.
”On inhimillistä, että perheet ja hoitavat lääkärit hakevat vaikeisiin tilanteisiin nopeaa helpotusta ADHD-diagnoosista ja lääkehoidosta.”
Lastenpsykiatrin mukaan Suomessa olisi kannattavaa käynnistää tutkimus, jossa selvitettäisiin, onko kaikkien diagnoosien taustalla tarpeeksi päteviä perusteita.
Saavatko vilkkaat lapset oikeaa hoitoa?
Koska tarkkaavaisuushäiriöiden lisääntymisestä ei ole tutkimusnäyttöä, ja ylihoidosta on koko Suomessa viitteitä, Päivi Ruokoniemi on huolissaan siitä saavatko löyhin perustein diagnosoidut lapset oikeanlaista hoitoa haasteisiinsa.
Jos yhteiskuntatasolla ollaan virittyneitä siihen, että ensimmäisenä epäillään ADHD:ta, voivat masennuksenkin oireet alkaa vaikuttaa keskittymishäiriöltä.
Tällöin lapsi voi saada väärän diagnoosin, mutta ADHD lääkkeitä ei myöskään ole tarkoitettu sellaisille lapsille, joilla ei ole ADHD:ta.
”Lääkkeet on tarkoitettu käytettäväksi nimenomaan siinä käyttöaiheessa, mihin ne on hyväksytty. ADHD-lääkkeiden turvallisuutta ei ole osoitettu lapsilla, joilla ei ole ADHD:ta”, toteaa Ruokoniemi, joka on toiminut aiemmin myös lääkeviranomaisena.
Myös näiden lääkkeiden saatavuudessa on viimeistän kuukausien ajan ollut globaaleja haasteita myös Suomessa.
”Tämä koskee kaikkia lapsia, joilla on ADHD-lääkehoito, sekä heitä, jotka eivät ole koulukuntoisia ilman lääkettä. Jos me ylihoidamme, lääkkeet eivät riitä lapsille, jotka niitä ensisijaisesti tarvitsisivat.”
Lapsiperheiden elintapoihin pitää kiinnittää huomiota
Päivi Ruokoniemi haluaa muistuttaa, että ongelmat lapsen tarkkaavaisuudessa voivat johtua monista muistakin syistä kuin keskittymishäiriöstä. Esimerkiksi liiasta ruutuajasta voi seurata levottomuutta ja ongelmia keskittymiseen.
Lastenpsykiatrin mukaan vanhempien roolia ei uskalleta korostaa aiheen ympärillä tarpeeksi, vaikka arjen perusrutiineilla voi olla suuri vaikutus lapsen mielialaan ja siihen, onko lapsi levoton tai aggressiivinen:
”Kodissa vanhempien on pidettävä huolta, että lapset nukkuvat ja liikkuvat riittävästi ja syövät säännöllisesti. On oltava kasvokkaista kivaa vuorovaikutusaikaa perheen ja kavereiden kanssa.”
Lisäksi on syytä pohtia mitä yhteiskunta voi tarjota perheille, jotta vanhemmilla riittävät resurssit olla läsnä.
”Tarjoammeko me levottomien lasten vanhemmille tällä hetkellä tarpeeksi tietoa ja lääkkeetöntä tukea?”
Artikkelia muokattu 28.5.2024 klo 9.25 – Infografiikkaan kuvanlaatua korjattu
