Kissanpentu tuli taloon ja perässä naapuruston lapset – ”Kissa on oiva sillanrakentaja uusiin ystävyyksiin”

Tämä on kevyt kesäkirjoitus. Aiheena on lasten pitkäaikaisen toiveen toteutuminen, kun kissanpentu muutti kotiimme kuukausi sitten.

Ensimmäinen vuorokausi meni juuri niin kuin kaikki ounastelivat: kissa pysytteli piilossa. Se löysi suojaisan kolosen poistoilmalämpöpumpun alatilasta. Veimme ruokaa ja vettä tarjolle aivan lähelle. Pikku hiljaa lyhytkarvainen brittityttömme uskalsi hipsiä esiin. Omaa huussiaan se oppi käyttämään heti, kiitos hyvien oppien kasvatuspaikassa.

Kissa tekee, mitä kissa haluaa

Pieni suloinen harmaahapsi saa ihmeitä aikaan. Muistan lapsena jopa hieman pelänneeni kissoja. Eri kyläilypaikoissa ne hyppäsivät arvaamattomasti syliin, niin että kynnet painuivat housujen läpi reiden ihoon asti.

Koirat tottelivat paljon paremmin. Niitä oli helppo paijata ja ulkoiluttaa. Mutta kissat tekivät aina vain, mitä kissat halusivat.

Siinä on jotain kiehtovaa. Ja onhan tällaisessa sisäkissassa se helpompikin puoli: ei tarvitse ulkoiluttaa. Paitsi kun kerroin uudesta asukkaastamme töissä, lupasi työkaveri heti tuoda kissalle valjaat pihareissuja varten.

Eikä siinä tietenkään kaikki. Kahden lapsemme lisäksi huomaan puhuvani myös kissalle kolmannessa persoonassa: ”Isi antaa ruokaa”, ”Mitä isin rakas tyttö”, ”Tuleeko isin kulta syliin”.

Kilpailu on kuitenkin kovaa. Kissa on nyt taloutemme hitti, jonka silittämisestä kaikki kilpailevat. Eikä kyse ole vain omasta perheestä.

Lemmikkikuume leviää

Kissanpentu on huomion keskipiste myös lasten kavereiden keskuudessa. Se on oiva sillanrakentaja uusiin ystävyyksiin. Näin kesäaikaan, kun ovet ovat auki, olemme päässeet osaksi hauskaa ”vanhan ajan” lapsiliikennettä.

Eilen naapurin tytön kaverin kaveri tuli yhtäkkiä takaovesta sisään etsimään ystäväänsä meiltä, koska tiesi hänen olevan rapsuttelemassa kissaamme. Lopulta olohuoneessa oli lähes kymmenen lasta kissaa hoitamassa – tuttuja ja tuntemattomampia.

Kissa aiheuttaa myös paineita kyseisten lasten perheille. Lemmikkikuume on kova. Kirjastosta on kuulemma lainattu eläinkirjoja ja kissankuvia verrataan meidän Musjaamme.

Näin kesälomalle jäädessäni huomaan löytäneeni itsestäni taas uutta – höpöttelevän kissaihmisen.

Lue myös: Tunnetko kissan luonteen erilaiset piirteet? Tutkija kumoaa eläintä inhimillistävän tulkinnan: ”Kissa ei osoita mieltään – käytös kertoo muusta”