Lauri pyysi liikaa palkkaa, Hanna törmäsi kartelliin – suomalaisilla työmarkkinoilla eivät markkinat toimi

Jaa kaverilleTilaa Seura
© OTAVAMEDIA
Kysynnän ja tarjonnan väliin on keksitty aikoinaan erityinen rasva, ja keksintöä sanotaan rahaksi, muistuttaa toimituspäällikkö Ari Korvola.

Lähipiiristä päivitän jatkuvasti tällaisia kertomuksia:

Vastavalmistunut lastentarhanopettaja Hanna sai vakipaikan ja muutti toiveikkaana Jyväskylästä Helsinkiin. Kahden kuukauden kuluttua juna vei Hannan toiseen suuntaan, takaisin Keski-Suomeen. Palkan pienuus, tuplakallis vuokra-asunto ja työn stressaavuus henkilökuntapulaisessa päiväkodissa riittivät.

Pääkaupunkiseudulla on edelleen 600 lastentarhanopettajan vaje.

Myös Lapissa itketään joka kevät työvoimapulaa.

Kuopiolainen Lauri Väisänen kertoi helmikuun alussa Helsingin Sanomissa tarjoutuneensa sesonkiduunariksi kymmenelle matkailualan työnantajalle. Valmiin restonomin palkkavaatimus 2 000 euroa oli kuitenkin liikaa.

Lapin yrittäjät huutavat edelleen työvoimapulaansa, johon ratkaisuksi pyytävät valtion tukiaisia.

Rahaa riittää!

Suomenkin sanotaan olevan markkinatalous, jossa toimivat muun muassa työmarkkinat.

Kun tavallisessa torikaupassa kysyntä ja tarjonta hakevat toisiaan, tasapainoa, miten siis selittää Hannalle ja Laurille, etteivät he olekaan työmarkkinoilla?

Kartelli tai herrasmiessopimus – termistä viis – oli selitys Hannalle. Pääkaupunkiseudulla kunnat olivat sopineet, ettei palkoilla kilpailla.

Laurille taas selitettiin, että syy oli taulukkopalkka, josta oli sovittu työmarkkinajärjestöjen kesken.

Tässä mobiilimaksamisen maailmassa on ilmeisesti päässyt unohtumaan, että kysynnän ja tarjonnan väliin on keksitty aikoinaan erityinen rasva, ja keksintöä sanotaan rahaksi.

Väite, että raha ei riitä näiden nuorten palkkoihin, on ontuva: Helsingillä oli varaa äskettäin laskea veroprosenttiaan, ja Lapissakin matkailukeskusten omistajat vetävät miljoonien yksityistuloja vuosi vuoden jälkeen.

Isäntää lirautettiin silmään

Markkinatalousteeskenteleminen ei pääty Hannan ja Laurin tapauksiin.

Tämän viikon Seurassa teemme selkoa puumarkkinoista, joilla metsänmyyjien itku ei auta.

Vaikka oikeudesta on saatu tuoreet rätingit ja pöllikapitalismi on todistanut, että metsästä saa pölliä eikä ostokartellia ole, silti näennäisessä sopupelikaupassa palstansa puut myynyt isäntä kokee, että häntä on lirautettu silmään.

X