Lue eroottinen tarina – Aistikas kesäseikkailu Kalassa taas salaa herättää tunteet ja vie lemmen kuumaan huumaan

Eroottinen tarina vie aistikkaan kesäseikkailun pyörteisiin

Aurinko halusi iholle. Vaikka oli vasta aikainen aamu, se kilotti taivaalta ja heijasteli joen pinnasta kuumia säteitä. Kevyt kesäpuserokin oli liikaa.

Paula katsoi ympärilleen. Tiheää pensaikkoa sivuilla ja takana, edessä sinisenä säihkyvä joki. Kalat eivät katsele, eikä noiden puskien läpi kukaan pääse yllättämään. Hän riipaisi puseron pois. Kukkahame sai samalla kyytiä.

Paulaa nauratti. Siitä oli tovi jos toinenkin, kun hän oli viimeksi heilunut pikkuhoususillaan ­muualla kuin kotona. Olo tuntui yllättävän riehakkaalta, ­auringon lämpö sai ihon kihelmöimään.

Paula haki veneestä huovan ja korin, jossa oli aamukahvit ja suoraan uunista mukaan napattuja sämpylöitä. Jälkiruoaksi oli omasta maasta poimittuja mansikoita. Hän istahti huovalle rantatörmälle, kaatoi kahvin termoksesta retkikuksaan ja haukkasi vielä vähän lämmintä sämpylää. Lempeä tuulenvire nosti joen pienille laineille. Täydellinen kesäpäivän alku.

Tuulikin kiusoitteli sieltä sun täältä

Aurinko silitti pehmeästi, kuiskaili laittamaan silmät kiinni ja antautumaan lämpimään syleilyyn. Paulan piti ihan komentaa itseään, että hän sai noustua, haettua ongen ja laitettua madon koukkuun. Keittokaloja hän oli kuitenkin lähtenyt pyytämään. Salainen soppi joella oli nuoruudesta tuttu, taattu kala-apaja.

Jos minut nyt joku näkisi, Paula hihitti. Onkivavan asettelu kivien väliin vaatii kumartelua ja ähertämistä niin, että hän oli vähän väliä takapuoli pystyssä ja rinnat tiellä heilumassa. Satiiniset kesäliivit eivät paljon pidätelleet, ne olivat hennot ja kepeät niin kuin pikkuhousutkin. Melkein tuntui, etteivät ne pitäneet peitossa mitään. Tuulikin pääsi kiusoittelemaan sieltä sun täältä.

Lopulta Paula pääsi takaisin huovalle. Auringon hehku vain syveni aamun edetessä, se lähes pakotti antautumaan kesäpäivälle. Oli ihana pistää maate, avata kädet ja jalat ja ottaa sylin täydeltä vastaan lämpöä.

Paula nosti kättään ja nuuhkaisi kyynärtaivettaan. Se tuoksui kesältä, kuumalta, nuoruudelta. Hän ojenteli ja taivutteli itseään lämmössä kuin kissa, monet kokenut vartalo tuntui kerrankin hyvältä, kimmoisalta ja halukkaalta. Seitin ohut satiini tuntui venytellessä kiristyvän miellyttävästi juuri oikeissa kohdissa.

Airon loiskahdus säikäytti, ja Paula ponnahti istumaan. Rantaan lipui vene, nätisti toisen veneen kylkeen. Paula ojensi kätensä kohti puseroaan, mutta aurinko oli päättänyt saada päiväänsä vähän piristystä. Se kutitteli naisen vatsaa ja reisiä, vihjaili, että voi paidan jättää ottamattakin. Suomi on vapaa maa, kyllä ihminen voi onkia vähän vähemmälläkin vaatteella.

Veneestä nousi tuttu hahmo. Vuodet olivat raapineet heidän kummankin pintaa, mutta katse oli kuin sinä iltapäivänä, jota Paula ei ollut koskaan unohtanut.

– Kauan siinä meni, että päästiin tänne takaisin, mies sanoi.

– Ei elämä kiireiltään hevillä päästä, Paula vastasi.

– Ihana nähdä sinua Ansa.

– Vai Ansa.

– Ansahan sinä, niinhän me sovittiin.

– Niin me sovittiin ihmiselämä sitten. Ansa ja ­Tauno. Vaan vieläkö se sopimus on voimassa?

Huumaava nuoruuskesä palasi

Mies käveli Paulan luo ja istui tämän viereen. Paula tunsi sykkeensä kiihtyvän, poskia kuumotti. Eikä vain poskia. Pulssi tuntui tykyttävän varsin monessa paikassa. Paulan huulilta karkasi huokaus. Hän oli unohtanut, kuinka hyvältä tuntui, kun vietit alkoivat ohjata mieltä järjen sijaan.

– Viimeksi taika katosi nopeasti, kun äitisi huuteli kotiin vastarannalta. Silloin olit aika nopeasti Taunon sijaan pikku-Risto, joka kiltisti totteli ja kiiruhti kotiin, Aina kiusoitteli.

– Pikku-Risto. Et sinä minua silloinkaan kyllä niin kutsunut, mies murahti ja laskeutui kyljelleen Paulan viereen.

Paula sulki silmänsä. Tilanne on täysin järjetön, hänen pitäisi napsauttaa järki takaisin toimintaan. Joessa oli virrannut valtameren verran vettä siitä, kun Ansan ja Taunon kiihkeä leikki katkesi äidin huuteluun. Eivät he voineet noin vain lentää takaisin nuoruuskesän huumaan.

– Tauno ja Ansa. Miten me sekin keksittiin?

– Sehän oli mainio tekosyy. Leikkiä elokuvantekoa. En minä olisi uskaltanut muuten liki, mies kuiskasi ja kumartui puhaltamaan Paulan kaulalle pehmeästi.

Samalla hän laski kätensä naisen auringon lämmittämälle, pehmeälle vatsalle ja alkoi sivellä sitä hellästi etusormella. Viimeinenkin ajatus järjestä katosi kosketuksen myötä, kuten myös Paula. Huovalla makasi nyt Ansa, joka avasi huulensa, ei sanoakseen enää mitään, vaan valmiiksi. Ja kamera kävi: Tauno tarttui Ansaan silmät palaen, likisti syliinsä ja syleili kuin maailmassa ei muuta olisi.

Hitaasti, varmasti

Eletty elämä oli tehnyt suudelmille ihmeitä. Vaikka nuoruuden kiihko kipunoi muistissa, oli silti malttia antaa huulten löytää herkin mahdollinen vaste toisen huulista, näykkiä, lipoa, nauttia halun kasvusta jokaisessa hermosolmussa, kaikissa vartalon sopukoissa.

Ansa ei ujostellut, kun Tauno riisui häneltä viimeisetkin satiinit pois. Hänen kätensä eivät haparoineet, kun hän auttoi Taunon shortseistaan ja t-paidastaan. Iho iholla, välissä vai auringon lämpöiset säteet. Joen laineet liplattivat tasaisesti rantakiviin, rytmi löytyi myös penkan päällä. Hitaasti, varmasti, jokaista hetkeä vaalien nautinto otti heidät huomaansa. Nyt ei ollut kiire, ei tarvinnut pelätä äidin huutavan kesken kotiin.

Ansa nosti kasvonsa kohti korkealla lentäviä pääskyjä. Hän henkäisi ilmoille sävelet, jotka syntyvät vain parhaiden soittajien käsissä. Tauno puristi kätensä rannan ruohotuppaisiin, puri hammasta, ­etteivät liian rohkeat äänet paljastaisi heidän piilopaikkaansa. Aurinko porotti kuumasti, lintuparvi lehahti lentoon, iho kostui ihoa vasten. Lopulta oli vain säkenöivää kultaa ja riemua.

Sitten tuli rauha. Joen pinta tyyntyi peiliksi. Hengitys kulki kevyesti kuin lintu taivaalla. Kesä oli hyvä ja lempeä.

– Nyt taitaa syödä, Risto huomautti ja osoitti kohoa, joka sukelteli pinnan alle.

Paula suuteli vielä kerran miehen kaulaa ja nousi katsomaan. Hän veti kohon vedestä, ja siellä se oli, pullea, kimaltavakylkinen ahven.

– Silloin ei tullut koskaan kalaa, Risto naurahti.

– Silloin ei koukuissa ollut edes matoja, Paula huomautti.

– Onneksi nyt on, matoja ja kalakaverikin yhä.

– Onneksi. Laitanko uuden syötin?

– Laita. Tässähän meillä on päivä aikaa.

Paula heitti kohon jokeen kellumaan ja palasi Riston luo.

– Moneltako ne lapset tulevat kalakeitolle?

– Tulevat kun tulevat iltapäivästä. Ongitaan nyt rauhassa, kun kerrankin päästiin.

– No mutta Tauno.

– No mutta Ansa.

Ja kamera kävi.

Lue myös: Seksi ja erotiikka – Tämä tietovisa sukeltaa sukkelasti vällyjen alle! Saatko täydet pisteet?

Seksi voi olla ajatuksia ja tunteita. Kun se on toimintaa, se tuottaa seksuaalista mielihyvää, nautintoa ja kiihottumista. © iStock

Lue myös: Juha Vuorisen hillitön novelli – Säpinää 75-vuotiaiden luokkakokouksessa