Mihail Hodorkovski tuntee venäläisvankiloiden arjen – Eristyssellikäytännöt entistä pahempia: ”Asettaa vankien hengen uhatuksi”
Ex-oligarkki Mihail Hodorkovski vietti kymmenen vuotta elämästään venäläisessä vankilassa. Navalnyin kokemukset olivat kuitenkin pahempia.
Mihail Hodorkovski osallistui Ukrainan sodan vastaiseen mielenosoitukseen Helsingissä helmikuussa.
Suomessa vieraillut Mihail Hodorkovski tietää, millaista on virua venäläisessä vankilassa. Vuonna 2003 hän oli Venäjän rikkain mies ja öljy-yhtiö Jukosin omistaja.
Oligarkki ei tullut toimeen paria vuotta aiemmin valtaan nousseen Vladimir Putinin kanssa. Putin halusi, että oligarkit eivät puutu politiikkaan, mutta Hodorkovskia vaikuttaminen kiinnosti.
Pian häntä vastaan nostettiin syyte veropetoksesta. Kun mielipidevankina pidetyn Hodorkovskin tuomio oli tulossa päätökseen, hän joutui uudelleen syytetyn penkille, tällä kertaa 350 miljoonan öljytonnin varastamisesta. Puolustuksen mukaan Venäjän oikeuslaitoksen teatteri tuli vielä selkeämmin ilmi, koska varastaminen kumoaisi veropetossyytteen.
Hän joutui Krasnokamenskiin, jossa sijaitsi Venäjän suurin uraanikaivos, ja myöhemmin Karjalaan. Hodorkovski kirjoitti vankeusaikanaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tavasta, jolla häntä vuosien ajan kuljetettiin oikeuden eteen.
”Minua kuljetettiin jopa viisi tuntia päivässä rauta-arkussa, joka oli noin 40 senttiä leveä, 80 senttiä pitkä ja 120 senttiä korkea. Kesällä arkku lämpeni jopa 50-asteeseen. Kyseessä ei ollut edes rangaistus, vaan normaali tilanne”, Hodorkovski kertoo tiedotustilaisuudessa Helsingissä.
Mihail Hodorkovski: ”Eristysselleissä tuli liikaa itsemurhia”
Nykyään poliittisilla vangeilla on vielä epäinhimillisemmät olosuhteet Venäjän vankiloissa kuin kymmenen vuotta sitten. Putin armahti Hodorkovskin Sotšin olympialaisten aikaan 2014.
”Meitä ei saanut sijoittaa eristysselliin, eli rangaistusselliin. Minun aikanani vankeja oli aina kaksi, minkä kerrottiin johtuvan itsemurhista. Tulee liikaa itsemurhia, kun ihmiset ovat eristyssellissä. Nykyään kaikki poliittiset vangit ovat eristyssellissä, mikä asettaa heidän henkensä erittäin uhatuksi.”
Venäjän vankilajärjestelmä ei ole Hodorkovskin mukaan samanlainen kuin lännessä. Venäjällä vanki saa poistua sellistä vain tunniksi päivässä, mikä tekee ihmisistä itsetuhoisia.
Toinen venäläinen mielipidevaki, Aleksei Navalnyi, kuoli vankeudessa epäselvissä olosuhteissa. Kovaääninen Putin-kriitikko palasi Venäjälle sen jälkeen, kun hän oli myrkytyksen seurauksena vajonnut koomaan. Navalnyi joutui kuitenkin toiseen vankilaan, pohjoisessa sijaitsevaan Harpiin.
”Terve ihminen voi elää siellä, se ei kuitenkaan ole neuvostoaikainen Gulag. Jos on viettänyt kaksi viikkoa koomassa ennen sitä, on kuitenkin todennäköistä, ettei terveys ole kunnossa. Kun Navalnyi asetettiin sellaisten olosuhteiden armoille, on selvä, että hänen henkensä vaarannettiin.”
”Kuolema on aina surullinen asia”
Kun Mihail Hodorkovski kuuli Navalnyin kuolemasta, hänen ensimmäinen reaktionsa oli epäusko. Ihminen ei hänen mukaansa halua tunnetasolla hahmottaa sitä, mitä ei halua hyväksyä.
”Kaikki ymmärsivät, että todennäköisyys sille, että Navalnyitä pidettäisiin vankilassa niin kauan kuin Putin elää, on erittäin suuri. Sillä hetkellä kun maan muutokset alkoivat, tiedettiin, että vankeus on suuri uhka hänen hengelleen.”
Samaan tapaan hän ei voinut uskoa helmikuun 24. päivä 2022, että Putinin joukot ovat alkaneet pommittaa Harkovaa, Kiovaa ja Odessaa.
”Ymmärsin, että hän voisi aloittaa sodan, mutta en voinut uskoa sitä. Ihmiset ovat sellaisia. Aivoissamme on looginen ja emotionaalinen osa. Logiikka sanoo kyllä, tunteet sanovat ei.”
Navalnyi-kriitikot ovat sitä mieltä, ettei hänen kuolemaansa ole syytä surra. Navalnyin nationalismi on esimerkiksi nostettu esiin.
”Jotkut sanovat, että Navalnyin kohtaloa ei pidä surra, koska hän oli venäläinen nationalisti. Mielestäni kuolema on surullinen asia riippumatta siitä, oliko joku nationalisti, kommunisti tai demokraatti. Ensinnäkin Navalnyi oli ihminen. Toiseksi, hänellä oli monia eri aatteita elämässään. Ihmiset muuttuvat ja kehittyvät”, Hodorkovski huomauttaa.
”Hän oli rohkea mies ja tehokas julkinen poliitikko, joita Venäjällä ei ole paljon, koska poliittinen historiamme on niin rajallinen. Riippumatta siitä, mitä eturyhmää hän olisi tulevaisuudessa edustanut, hänellä olisi ollut erittäin tärkeä rooli Venäjällä.”
”Putin toivoi, että pakenisimme”, ex-oligarkki sanoo
Monet ovat pohtineet, onko Navalnyin jälkeen enää toivoa jäljellä. Oppositio kuitenkin jatkaa toimintaansa, tavoitteena demokraattinen Venäjä, jolla ei ole vain yhtä hallitsijaa.
”Demokraattinen maa koostuu erilaisista poliittisista eturyhmistä, jotka kommunikoivat muiden eturyhmien kanssa. Olen iloinen, että Navalnyin tukijat asettuivat Julia Navalnyin taakse. Muiden ryhmien johtohahmoja ovat esimerkiksi Maxim Katz, Garri Kasparov, Dmitry Gudkov ja Anastasia Shevchenko. Meitä on todella paljon, emmekä pelkää. Putin tietenkin toivoi, että pelkäisimme Navalnyin kuolemaa ja pakenisimme, mutta sitä ei tapahtunut.”
Hodorkovski huomauttaa, että Putinin autoritäärisen hallinnon puitteissa on mahdoton arvioida tarkkaan eri oppositioryhmien kannatusta. Mielipidemittauksetkaan eivät anna rehellistä tulosta, koska kansalaiset eivät uskalla ilmaista mielipidettään.
”Siksi katsomme poliitikkojen seuraajamääriä. Ensimmäistä voi seurata yli miljoona ihmistä, toista kuusi miljoonaa, mutta emme tiedä, miten ne näkyisivät ääninä. Oppositio on kyennyt löytämään yhteisymmärryksen keskenään kaikista merkittävistä asioista, kuten vaaleista, pakotekysymyksissä ja Ukrainasta.”
Moni oppositiojohtaja on joutunut pakenemaan maasta, koska Venäjällä heitä uhkaisi vankeus tai kuolema.
”Valitettavasti Navalnyi ei ole Putinin hallinnon ensimmäinen uhri. Haluan muistuttaa ihmisistä, jotka ovat paljon vaarallisemmassa tilanteessa kuin minä. Ystäväni Boris Nemtsov tapettiin 100 metrin päässä Kremlistä. Vladimir Karamurza myrkytettiin kahdesti ja on nyt Putinin vankityrmässä. Ilja Yashin. Andrei Pivovarov. Tällaisia ihmisiä on paljon. Putinin on ponnisteltava tappaakseen meidät.”
