Miksi vaaralliset henkilöt saavat kulkea vapaana Suomessa? Oikeuspsykiatrin mielestä tuomioiden määräaikaisuus on ongelma

Jaa kaverilleTilaa Seura
Michael Penttilä kuristaa uhrinsa nahkahanskoilla
© iStock
Sarjakuristajana tunnettu Michael Penttilä on saanut monet pohtimaan, miksi vaaralliseksi luokiteltu henkilö saa kulkea vapaasti kaduilla. Meneekö yksilönvapaus yhteisön turvallisuuden edelle? Näin vastaa oikeuspsykiatri Mika Rautanen.

Useista henkirikoksista tuomittu Michael Penttilä on oikeuspsykiatrien lausunnossa luokiteltu vaaralliseksi psykopaatiksi. Siitä huolimatta hän on saanut kulkea vapaana ihmisten joukossa. Nyt Penttilää epäillään huhtikuussa 2018 tapahtuneesta murhasta.

Suomessa ei voida pakottaa ihmistä lukkojen taakse tai hoitoon pelkästään turvallisuusriskin vuoksi. Psykiatrisen vankisairaalan vs. ylilääkäri Mika Rautanen kertoo, että tahdosta riippumattomaan hoitoon on tiukat kriteerit.

”Täytyy olla vakava mielisairaus, jotta ihminen voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon. Mielisairauden tulee olla sellainen, jossa ihmisen käsitys todellisuudesta on jollain tapaa häiriintynyt. Persoonallisuushäiriöitä ei sellaisiksi lasketa”, Mika Rautanen selittää.

Oikeuspsykiatrien teettämän raportin mukaan Penttilä ei ole koskaan ollut psykoottinen tai harhainen. Sen sijaan asosiaalisen ja narsistisen persoonallisuushäiriön sekä rajatilahäiriön kriteerit täyttyivät.

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäkestoisia piirteitä ihmisen käyttäytymisessä, eikä niihin liity samanlaista todellisuudentajun hämärtymistä kuin psykoosisairauksiin.

”Nekin (persoonallisuushäiriöt) toki voivat olla sellaisia, joihin pitäisi puuttua ja saada apua”, Rautanen toteaa.

Rikosten ehkäisemiseksi on tärkeää huomata ajoissa, jos ihminen on uhka muiden turvallisuudelle. Toisaalta vaaralliseksi todettu henkilö voi kulkea vapaana, jos hän ei ole terveydenhuollon arvion mukaan psykoottinen.

Poliisitarkastaja Timo Kilpelä kirjoitti poliisin blogiin lainsäädännön ongelmista joulukuussa 2017. Kirjoituksessa sanotaan tilanteen olevan ”poliisin kannalta osittain turhauttava ja kestämätön”, kun yhteiskunnalle tai itselleen vaarallista henkilöä ei voida määrätä hoitoon.

Oikeuspsykiatri Mika Rautanen kertoo, että persoonallisuushäiriöitä ei ole otettu mukaan tahdosta riippumattomaan hoitoon, sillä niihin ei ole selvää hoitomallia tai -ohjelmaa.

”Lähtökohta on se, että jos määrätään hoitoon, niin täytyy olla hoitokeino. Ei voida määrätä ihmistä hoitoon ja sitten todeta, ettei häntä voida hoitaa.”

Viranomaiset eivät ole vastuussa, jos vaarallinen henkilö uusii rikoksensa

Michael Penttilä on syyllistynyt ainakin kolmeen henkirikokseen, useisiin törkeisiin pahoinpitelyihin ja törkeään raiskaukseen. Viimeisimmän tuomion päätyttyä sarjakuristaja pääsi vapaalle jalalle joulukuussa 2016.

Keväällä 2017 Penttilää syytettiin törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Syyttäjän mukaan Penttilä aikoi kuristaa 17-vuotiasta tyttöä, joka asui samassa taloyhtiössä.

Rikosepäilyn käsittelyn ajan Penttilä oli vangittuna. Syytteet kuitenkin hylättiin heinäkuussa 2017, kun käräjäoikeus katsoi, ettei rikoksen todistamiseen ollut riittävää näyttöä. Penttilä päästettiin heti vapaaksi, sillä oikeuden mukaan vangittuna pitämiseen ei ollut enää edellytyksiä.

Helsingin käräjäoikeus määräsi 9.5.2018 Penttilän vangittavaksi epäiltynä huhtikuussa tapahtuneesta murhasta.

Poliisin tiedotteen mukaan rikoksen uhri on 52-vuotias nainen, joka löydettiin kuolleena kotoaan Kalliossa sijaitsevasta kerrostalohuoneistosta 4. toukokuuta 2018. Nainen löytyi, kun talonyhtiön huoltomies tarkasti asunnon, josta naapurit olivat ilmoittaneet tulevan poikkeuksellista hajua.

Poliisi otti Penttilän kiinni rikoksesta epäiltynä kaksi päivää myöhemmin. Alustavissa kuulusteluissa Penttilä on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen, mutta Poliisi ei epäile rikokseen liittyvän muita henkilöitä.

Penttilän tapauksessa oikeudellinen prosessi on mennyt lakien mukaan. Viranomaiset eivät ole vastuussa, jos vaaralliseksi arvioitu henkilö syyllistyy rikokseen uudelleen.

”Kun vaarallisuusarvioita tehdään, hyvin moni taho ottaa niihin kantaa. Oikeuspsykiatrit ottavat kantaa lääketieteellisesti. Vankilan henkilökunta sekä viranomaiset kertovat omat havaintonsa ja tekevät riskiarvionsa. Sen vuoksi ei voida nimetä yksittäistä vastuunkantajaa”, oikeuspsykiatri Mika Rautanen sanoo.

Yksilön oikeus vapauteen on vahva, vaikka hän on riski muiden turvallisuudelle

Vaarallisuusarviossa selvitetään, onko syytettyä pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle, ennen kuin tehdään päätös rangaistusajan suorittamisesta vankilassa. Arvio vaarallisuudesta tehdään myös silloin, kun päätetään, voidaanko elinkautisvanki siirtää ehdonalaiseen vankeuteen.

Mika Rautanen kertoo, että arviossa mietitään riskejä ja skenaariota. Niiden mukaan tehdään suunnitelmia kuntoutukseen vankeudessa ja suosituksia tukitoimista tuomion jälkeen.

Mchael Penttilästä tehty vaarallisuusarvio johti vain siihen, ettei häntä päästetty koevapauteen tuomionsa aikana. Tuomion päätyttyä Penttilää ei voitu pitää vangittuna tai määrätä hoitoon laillisin perustein.

”Nämä ovat monimutkaisia asioita, kun arvioidaan henkilön persoonaa ja yritetään ennustaa toimintaa tulevaisuudessa. Yksittäistä tahoa ei voi syyttää, kun ei tulevaisuutta voi varmaksi ennustaa”, oikeuspsykiatri Rautanen sanoo.

Yksilön oikeus vapauteen on erittäin vahva silloinkin, kun hän on riski muiden turvallisuudelle. Aina on olemassa mahdollisuus, että vaarallisena pidetty henkilö ei tee rikosta.

”Jos yksilönvapautta ei kunnioiteta, hyvin todennäköisesti pitäisimme kiinni ihmisiä, jotka eivät koskaan syyllistyisi mihinkään. Vaikka olisimme kuinka ylivarovaisia, silti tapahtuu ikäviä asioita. Sen takia on pakko lähteä yksilönvapaudesta.”

Oikeuspsykiatri Rautanen muistuttaa, että jokainen rikos käsitellään omana tapauksenaan.

Jos Penttilä todetaan syylliseksi huhtikuussa tapahtuneeseen murhaan, hänelle todennäköisesti teetetään myös uudet tutkimukset mielentilan ja vaarallisuuden osalta.

”Vaarallisuus arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Sellaista arviota ei voi tehdä, että henkilö on vaarallinen aina kaikissa tilanteissa koko loppuelämänsä.”

Vankilassa pitäisi huomioida riskit ja panostaa kuntoutukseen

Tuomioistuin voi määrätä rikoksesta epäillyn tai syytetyn mielentilatutkimukseen, jossa selvitetään henkilön syyntakeisuus rikoshetkellä sekä hoidon tarve jatkossa.

”Syyntakeettomuus tarkoittaa sitä, miten hyvin ihminen ymmärtää tekojaan ja kykenee hallitsemaan itseään rikoksen teon hetkellä. Jos se kyky on jotenkin menetetty esimerkiksi psykoosin takia, ihmistä ei voida täysin tuomita, sillä hän ei sairauden takia olisi voinut toimia toisin”, oikeuspsykiatri Mika Rautanen kertoo.

Mikäli rikoksen tehnyt henkilö todetaan syyntakeettomaksi ja edellytykset hoidolle täyttyvät, hänet voidaan määrätä hoitoon.

Syyntakeisuus ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen olisi täysin terve mieleltään.

”Ei hyvinvoiva ihminen tapa ketään. Kyllä siinä on aina jonkinlaisia sisäisiä ristiriitoja, että ihminen toimii näin.”

Persoonallisuushäiriö ei riitä syyntakeettomuuden perusteeksi.

”Jos ihminen on persoonallisuuden piirteiltään sellainen, että koko ikänsä toimii tietyllä tavalla, sitä ei voida laskea häiriöksi, jossa ihminen ei ymmärtäisi tekojaan.”

Mikäli perusteita syyntakeettomuuteen ei ole, annetaan joko elinkautinen tai määräaikainen tuomio. Elinkautisessa voidaan aina erikseen arvioida, milloin vapautuminen on mahdollista.

”Ongelmana on tällä hetkellä tuomiot, joissa ihminen tuomitaan vankilaan tietyksi ajaksi ja sen jälkeen aina uusii rikoksensa. Tämä on oikeusoppineiden pähkinä purtavaksi, miten näissä tapauksissa tulisi toimia, ei niinkään lääketieteen asia.”

Rautasen mielestä lainsäädäntöä ei tarvitse muuttaa, sillä se antaa jo nyt hyvät ohjeet, miten erilaisissa tapauksissa tulee toimia. Sen sijaan vankeuden aikaisiin tukitoimiin tulisi panostaa enemmän.

”Se voisi auttaa, jos velvoitettaisiin osallistumaan vankeuden aikana kuntouttaviin ohjelmiin, jotka liittyvät henkilön riskeihin”, Rautanen pohtii.

X