Pinja tuli äidiksi 23- ja Anne 38-vuotiaana – Näin äitiys eroaa eri elämänvaiheessa
Seura tapasi kaksi täysin eri-ikäistä äitiä. Molemmat halusivat sanoa saman asian: totuus äitiydestä ei ole niin negatiivinen kuin pelotellaan.
Seura tapasi Pinja Leskisen, 25 ja Anne Toikon, 41. Leskinen sai esikoisensa 23-vuotiaana ja Toikko 38-vuotiaana.
Mikä on sopiva aika tulla äidiksi?
Väestöliiton toukokuisen kannanoton perusteella vastaus voisi olla ”aikaisemmin kuin keskimäärin”. Liiton kannanoton mukaan suomalaiset suunnittelevat lasten saantia hedelmällisyyden kannalta liian myöhäiseen vaiheeseen yksilökeskeisemmän kulttuurin vuoksi.
Moni haluaa opiskella, matkustella ja edetä uralla ennen lapsia.
Monelle tulee Väestöliiton tietojen mukaan yllätyksenä, että hedelmällisyys alkaa laskea jo 30 ikävuoden jälkeen. Biologisesti paras aika tulla äidiksi on 20-30-vuotiaana.
Nyt puhuvat äidit itse
Eri asiantuntijoilta kysyttäessä vastaus on kuitenkin ihan toisenlainen. ”Vanhat vanhemmat ovat lapsen etu”, otsikoitiin Helsingin Sanomissa yhteiskuntadatatieteen professori Mikko Myrskylän haastattelu vuonna 2021.
Myrskylän kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että nelikymppisillä vanhemmilla on todennäköisemmin vakaampi elämäntilanne ja varallisuutta, joka on lapsen eduksi.
Julkisen keskustelun perusteella voisi ajatella, että naiset hankkivat lapsia aina väärään aikaan, minkä Myrskylä mainitsee HS:n haastattelussa itsekin.
Seura tapasi Pinja Leskisen, 25 ja Anne Toikon, 41. Leskinen sai esikoisensa 23-vuotiaana ja Toikko 38-vuotiaana.
Nyt äidit kertovat, miksi oikeaa aikaa lasten saantiin ei ole.
Äidiksi kaksikymppisenä: Somessa puhutaan vain negatiivisista puolista
Hyvinkääläinen Pinja Leskinen tuli äidiksi 11-vuotta aikaisemmin kuin keskimääräinen suomalainen ensisynnyttäjä.
Nuorena äitinä Leskistä ärsyttää erityisesti yksi asia, josta äitiyskeskustelussa ei useimmiten mainita. Sen hän olisi toivonut tietävänsä ennen kuin tuli äidiksi.
”Äitiys on oikeasti myös tosi kivaa.”
Synnytys pilaa kehon, hiukset lähtevät, ihmiset eivät ota nuorta äitiä tosissaan, lapsi on koko ajan kipeä, mies jättää yksin, kokeneemmat vanhemmat ovat paremmat lapselle. Sellaisista asioista Leskinen muisti lukeneensa esimerkiksi somesta.
”Ootappa kun, ootappa kun, Facebookin äitiryhmissä sanottiin. Somessa puhutaan vain negatiivisista puolista.”
Siksi hän yllättyikin siitä, miten ihanaa äitinä olo loppujen lopuksi oli.
Lapsi oli yllätys mutta tervetullut sellainen
Ollessaan 23-vuotias Leskinen seurusteli onnellisesti tuoreessa avoliitossa, työskenteli uudessa työpaikassa K-kaupassa, kävi viikonloppuisin ulkona kavereiden kanssa eläen nuorelle aikuiselle melko tavallista elämää.
Eräänä päivänä äidin luona syömässä hänelle tuli huono olo. Äiti vitsaili raskaudesta, minkä Leskinen ei uskonut olevan mahdollista, sillä hän käytti ehkäisypillereitä. Varmuuden vuoksi tehtyyn testiin ilmestyi kuitenkin kaksi viivaa.
Kävi ilmi, että hän oli seitsemännellä viikolla raskaana.
Raskaus oli täysi sokki. Abortti eli raskauden keskeyttäminen tulee tehdä ennen 12. raskausviikkoa, joten aikaa päätöksen tekemiseen oli joitakin viikkoja.
”Itkin ja vollotin monta viikkoa, vaikka loppujen lopuksi se oli aika selvä päätös. Alusta asti oli sellainen tunne, että en voisi tehdä aborttia.”
Leskinen oli jo ennen raskautta keskustellut tulevista lapsista kumppaninsa kanssa. Vaikka he eivät olleet suunnitelleet lapsia juuri tähän elämänvaiheeseen, lapsi oli kuitenkin tervetullut.
”Mies oli ihana. Hän sanoi sanoi, että se on minun oma valintani, mitä kehollani teen, ja hän on tukena joka tapauksessa.”
Raskaus oli yksinäistä, mutta aidot ystävät löytyivät lapsen syntymän jälkeen
Uutiset tulevasta lapsesta otettiin pariskunnan perheissä ja ystäväpiirissä yllättävän hyvin. Pinja Leskinen kaipasi tukea, ja hän myös sai sitä. Myös työpaikalla uutiset otettiin vastaan avosylin, vaikka hän oli silloin vasta koeajalla.
Raskausaikaa Leskinen ei kuitenkaan kaunistele. Se oli vaikeaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Voimakas ja pitkäkestoinen pahoinvointi vaati sairaslomaa töistä ja ystävien juhlallinen elämäntyyli pakotti jäämään pois porukasta.
”Kaverit jatkoivat totta kai elämäänsä. Kävivät festareilla, baareissa, töissä ja harrastuksissa. Olin tosi paljon viikonloppuja kotona yksinään. Siitä tuli identiteettikriisi.”
Raskaus oli lopulta Leskiselle elämänvaihe, joka näytti ketkä olivat aitoja ystäviä, ja kenen kanssa oli vain joskus ollut kivaa käydä baareissa.
Lapsen syntymän jälkeen jäljelle jääneet aidot ystävät ovat olleet todellinen voimavara. On itse asiassa positiivinen asia, että he ovat eri elämänvaiheessa.
”Jos haluan joskus vaikka olla vaan hetken rauhassa niin ystävät kannattelevat. Ystävät, joilla ei ole omia lapsia jaksavat ihan eri tavalla touhuta lapsen kanssa.”
”Odotan kauheasti millainen hänestä tulee”
Moni asia meni Pinja Leskisen mukaan paljon paremmin kuin hän odotti. Synnyttäminen oli kamalaa, mutta meni ensisynnytykseksi nopeasti. Melkein kaikki raskauskilot lähtivät jo muutamassa viikossa, vaikka keho ei tietenkään palautunut täysin ennalleen.
Leskinen kuvailee rakkautta lastaan kohtaan suurempana kuin mitä hän olisi ikinä voinut kuvitella. Puhuessaan äitiydestä hän säkenöi. 1,3-vuotiaan Veinin äitinä oleminen on ihanaa.
Puoliso käy töissä, jotta Leskinen saa olla lapsen kanssa kotona. Ystävät ja isovanhemmat auttavat lapsen hoidossa. Facebookin ja kaverien kaverien kautta löytyi muita samanikäisiä äitejä ystäväksi. Myös oma sisko, jolla on pieniä lapsia, on suuri voimavara.
”En voi kuvitella elämää ilman Veiniä. En kaipaa sitä aikaa yhtään. Silloinkin kun olen valvonut lapsen kanssa monta yötä putkeen ja on ollut sairastelua niin tajuan aina sen jälkeen, että hei, minä selviän tästäkin. Se kasvattaa luonnetta.”
Veini-poika on utelias ja älykäs mutta temperamenttinen. Silloin kun äidillä ja pojalla meinaa mennä hermot, Leskinen suuntaa lapsen kanssa ulkoilemaan. Ulkoilu auttaa lähes aina.
”Nyt minulla on joku, joka rakastaa minua ja jonka kanssa voin tehdä joka päivä kivoja juttuja. Ja se on ihanaa.”
Leskinen on ollut tyytyväinen itseensä, ja onnellinen.
”Päivä päivältä Veinin persoona kehittyy ja huomaan enemmän, millainen hänestä kuoriutuu. Odotan kauheasti, millainen tyyppi hänestä tulee.”
Äidiksi lähes nelikymppisenä: ”Elämä on vain mennyt näin”
Anne Toikko, 41 on kolmevuotiaan Aapo-pojan äiti ja odottaa kuudennella kuulla tämän tulevaa pikkuveljeä. Toikko ei osta ajatusta siitä, että nelikymppisenä äidiksi tulevat jättäisivät lasten saannin myöhäisemmälle iälle tarkoituksella kokeakseen kaikenlaista ensin. Monille se ei ole valinta vaan olosuhde.
”Elämä on vain mennyt näin”, hän sanoo
Toikko olisi itse ollut valmis äidiksi jo parikymppisenä. Hän sai kuitenkin keskenmenon varhaisella iällä, joka säikäytti ja sai harkitsemaan asioita uudestaan. Ehkä kuitenkin koulut loppuun ensin.
Sitten lukiorakkaudesta alkanut kymmenen vuoden parisuhde päättyi, ja niin päättyi myös haave äitiydestä. Suoraan seuraavaan suhteeseen hyppääminen ei tuntunut sopivalta, ja sitten sinkkuelämä pitkittyikin.
Kun Toikko törmäsi 35-vuotiaana nykyiseen puolisoonsa risteilyllä ja aloitti pian tämän kanssa parisuhteen, hänestä tuntui ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen siltä, että rakkaus ja luottamus kumppaniin oli niin vahvaa, että tämän kanssa voisi ryhtyä vanhemmaksi.
Lue myös: Näyttelijä Outi Mäenpää: ”Äitiys ohittaa kaiken muun elämässä”
Äidiksi tuleminen kesti kaksi vuotta
Kun Toikko ja hänen miehensä päättivät alkaa yrittää lasta, oli hän tietoinen siitä, että hedelmällisyyden kannalta paras ikä oli mennyt jo ohi.
”Pään sisällä oli se ajatus, että mä oon niin vanha, että mä en voi saada lapsia.”
Loputtomasti raskaustestejä, ovulaation kyttäämistä jopa kellonajan tarkkuudella, hedelmällisyystutkimukset, turhautuminen sekä pelko ympäröivien ihmisten suhtautumisesta lapsen yrittämiseen. Ainakin ne Toikko muistaa kahdesta vuodesta, jotka raskaaksi tuleminen otti.
Terveydenhuollon ja sosiaalisen ympyrän kannustava suhtautuminen äitiyshaaveeseen lämmittivät sydäntä.
”Et sinä ole liian vanha äidiksi”, lapsettomuusklinikalla sanottiin.
Juuri ennen hedelmöityshoitojen aloittamista, kun Toikko oli jo henkisesti luovuttanut, positiivinen tulos tuli. Mitään hoitoja ei tarvittukaan, ja raskaus sujui tavallisesti, vaikka toisin peloteltiin.
”Olen fyysisesti paremmassa kunnossa nyt kuin kaksikymppisenä”
Ensimmäisen lapsensa jälkeen Toikko tuli raskaaksi noin vuoden jälkeen uudelleen mutta joutui kokemaan keskenmenon. Se tapahtui yhdennellätoista raskausviikolla.
Kokemus oli raskas ja vei uskoa omaan kehoon. Puolison tuki ja kiitollisuus ensimmäisestä lapsesta kantoi kuitenkin eteenpäin ja antoi rohkeutta yrittää vielä uudelleen. Kun hän tuli raskaaksi jälleen 40-vuotiaana, ei Toikko uskaltanut aluksi kertoa kenellekään. Keskenmenon pelko oli vahvasti läsnä ja hellitti vasta muutaman kuukauden jälkeen.
Henkisesti raskaasta keskenmenosta ja raskaaksi tulemisen odottelusta huolimatta Toikko kokee, että hänen kohdallaan myöhäiset kolmekymppiset olivat keholle parempi ajankohta olla raskaana kuin parikymppisenä.
”Olin ylipainoinen, ja minulla oli surua ja masennusta. Minulle todettiin pitkäaikaissairautena selkärankareuma, selkää särki kuin vanhalla mummolla. Ehkä silloin saamani keskenmeno oli kehoni tapa kertoa, että se ei kestäisi raskautta. Olen nykyään hyvässä kunnossa.”
Toikko on pudottanut painoa noista ajoista lähes 60 kiloa, ja myös reuma on hallinnassa. Elämänkokemus on auttanut myös mielen resilienssiin.
”Mä oon fyysisesti ollut huomattavasti paremmassa kunnossa keholtanikin saamaan lapsen nyt kuin silloin. Ei minusta olisi hyväksi äidiksi Aapolle, jos en voisi hyvin.”
Oikea aika tulla äidiksi on henkilökohtainen
Sekä Anne Toikkoa että Pinja Leskistä kummittelivat erinäiset kauhukuvat äitiydestä, siitä että saa lapsen väärään aikaan, ja että ympäröivä maailma kohtelisi halveksuvasti. Kokemus oli kuitenkin päinvastainen, ja nyt heitä risoo negatiivissävytteinen äitiyskeskustelu.
”Mulla oli itselläni suuret ennakkoluulot omaa ikääni kohtaan. Mitenköhän muut äidit päiväkodissa, tai ajatteleekohan päiväkodissa ohjaajat mua vanhana äitinä? Ei ajattele. Tämä on vain pään sisällä.”
Äidit ovat aina väärän ikäisiä ja tekevät jotain väärin. Leskisen ja Toikon mukaan se kaikki pitäisi unohtaa ja luottaa siihen, että itse tietää parhaiten, mikä on sopiva hetki. Enemmän pitäisi puhua etenkin siitä, että äitiys on myös ihanaa.
Lue myös: Laulaja Irina viihtyy kotiäitinä: ”Perheroolimme ovat ehkä turhankin erilaiset”
Mitä sanoisitte äidiksi haluavalle?
Jos Pinja Leskisen pitäisi antaa neuvo parikymppiselle äidiksi haluavalle, hän sanoisi:
”Jos koet olevasi valmis siihen, niin antaa mennä, äläkä välitä mistään ikäkriteereistä. Se on henkilökohtaista. Ennakkoluuloja nuorelle äidille tulee varmasti, mutta jokainen vanhempi tuntee omat lapsensa ja omat voimavaransa parhaiten.”
Vastaavan neuvon nelikymppiseksi äidille haluavaksi Anne Toikko antaisi puolestaan näin:
”Jännitys on suurimmaksi osaksi omassa päässäsi. Antaa yhteiskunnan ajatella mitä ajattelee. Uskalla luottaa siihen, että kaikki sujuu hyvin. Älä ainakaan jätä lapsia tekemättä siksi, että mietit mitä muut ajattelevat.”