Mirjan täti uskoi salakuuntelulaitteisiin ja näki kissanpentuja kaapin alla – Miten muistisairaan harhoihin pitäisi suhtautua?
Muistisairas saattaa piilottaa arvotavaroitaan tai etsiä jo edesmennyttä ihmistä. Muistiliiton vertaislinja-tukipuhelimesssa omaisten yleinen kysymys on, miten muistisairaan läheisen harhoihin pitäisi suhtautua?
Jos muistisairaan tunnekokemusta vähätellään, se voi aiheuttaa suurta ahdistusta.
Mirja Moilasen Alzheimerin tautia sairastaneella tädillä oli monenlaisia harhoja. Hän esimerkiksi uskoi, että häntä salakuunnellaan.
”Aina kun menin kylään hän vei minut tiettyyn kohtaan asunnossa, koska hän koki, että siinä paikassa kukaan ei salakuuntele ja voimme puhua rauhassa”, Moilanen sanoo.
Moilanen ei saanut selville, kenen täti ajatteli salakuuntelevan tai miksi.
Joskus täti myös näki harhoja. Kun täti kertoi, että kaapin alla on kissanpentuja leikkimässä, Moilanen ei inttänyt vastaan vaan kyseli tädiltä lisää kissanpennuista.
Täti myös uskoi, että hänen kotonaan käy varkaita. Varkaiden pelossa hän piilotti arvotavaroitaan esimerkiksi lompakon tai koruja tyynyliinan sisään tai lakanansa alle.
Ensin Moilasen äiti toimi sisarensa, eli Moilasen tädin, omaishoitajana. Sitten Moilasen äidin sairastuttua, muuhun kuin muistisairauteen, Moilasesta tuli sekä äitinsä, että tätinsä omaishoitaja. Molemmat ovat nyt jo edesmenneet. Moilanen on myös työskennellyt muistisairaiden hoitajana.
Omainen voi asettua muistisairaan asemaan
Erityisesti Alzheimerin taudissa lähimuistin heikkeneminen on yksi kärkioireista. Varsinkin sairauden edetessä tulee usein tilanteita, että ihminen ei muista mihin hän on laittanut esimerkiksi kukkaron tai käsilaukun.
Silloin ihminen saattaa alkaa epäillä, että joku on varastanut ne häneltä. Epäilyt myös ruokkivat käyttäytymistä, ihminen voi alkaa piilotella tavaroitaan milloin mihinkin ja tavaroita voi löytyä oudoista paikoista.
Sellaisessa tilanteessa omaisen kannattaa asettua muistisairaan asemaan.
”Voi pohtia asiaa omalta kohdalta, jos itse ei muista missä kukkaro on, niin kyllähän siitä tulee itsellekin hirveä ahdistus ja tuska”, Muistiliiton neuvontakoordinaattori Mailis Heiskanen sanoo.
Se ei helpota, että muistisairaalle sanotaan ”et sä nyt tarvitse sitä” tai ”kyllä se löytyy, ei se ole hukassa”.
Tunnevuorovaikutuksen keinot toimivat Heiskasen mukaan paremmin.
”Otetaan todesta se ihmisen tunne, ruvetaan vaikka yhdessä etsimään sitä kukkaroa”, Heiskanen neuvoo.
Muistelu vahvistaa muistisairaan identiteettiä
Joskus muistisairas voi kysellä kuolleen läheisen perään. Kun muistisairas etsii esimerkiksi kauan sitten kuollutta äitiään, ei auta jos hänelle sanoo: ”voi sun äitisi on kuollut jo aikaa sitten” tai ”eihän hän ole enää elossa”.
Muistisairaalle tällaiset vastaukset voivat aiheuttaa valtavasti ahdistusta.
Muistisairas voi myös kaivata lapsuudenkotiin, silloinkaan ei kannata sanoa ”sehän purettiin jo aikoja sitten, ei sitä ole enää olemassakaan”.
Parempi tapa on osoittaa ymmärtävänsä muistisairaan tunnekokemus. Voi alkaa kysellä aiheesta lisää esimerkiksi ”Missäpäin se sinun lapsuudenkotisi olikaan? Millainen talo teillä oli?”
”Meidän on paljon helpompi hypätä siihen muistisairaan maailmaan kuin yrittää pakottaa muistisairasta meidän maailmaan, koska hän ei välttämättä siihen kykene”, Heiskanen sanoo.
Se, että muistisairas saa tuottaa tarinaa ja muistella, myös vahvistaa muistisairaan identiteettiä.
Vaikka yleensä muistisairaiden kanssa tunnevuorovaikutus tehoaa parhaiten, tilanteet ovat hyvin yksilöllisiä. On myös muistisairaita, joille tosiasioiden toteaminen tehoaa parhaiten.
Omaisen kannattaa olla armollinen itselleen
Mirja Moilasen äiti otti tädin harhat raskaasti. Äiti ja täti asuivat samassa rivitalossa, mutta eri asunnoissa. Täti saattoi soitella äidille yölläkin. Moilanen huomasi äitinsä väsymisen.
”Kun unet käyvät vähiin, tulee väsymys ja voimattomuus”, Moilanen sanoo.
Muistisairaan läheisiä voi rasittaa, jos täytyy aina vastata samoihin kysymyksiin. Aina ei pysty toimimaan parhaalla tavalla, vaan esimerkiksi väsyneenä saattaa tiuskaista muistisairaalle.
”Jokainen meistä tekee virheitä, aina ei voi jaksaa vastata täydellisesti”, Mailis Heiskanen sanoo.
Muistiliitto ylläpitää vertaislinja-tukipuhelinta, johon soittaminen on maksutonta. Vastaajina toimivat entiset muistisairaiden omaishoitajat.
”Sinne soittaminen voi toimia hengähdystukena. Siellä on vahva vertaistuki ja kuunteleva korva muistisairaan omaishoitajille ja läheisille”, Heiskanen sanoo.
Harhojen määrä vaihteli
Moilasen tädin harhaisin vaihe kesti puolitoista vuotta, vaihtelua oli toki viikoittain ja päivittäin. Moilanen koki harhojen liittyneen ajanjaksoon, jolloin täti vielä tiedosti itse muistisairautensa ja ymmärsi, että kaikki ei ole hyvin.
Tädin viimeisenä elinvuotena Moilasesta oli ihana käydä tädin luona ja nähdä täti niin hyvällä tuulella.
”Aina kun ajoin sinne monta sataa kilometriä viikonlopuksi ja olin väsynyt ajomatkasta, täti oli iloisena vastassa. Ei meillä ole tässä valmiissa maailmassa huolta, eikä hätää, hän sanoi”, Moilanen kertoo.
Kilpailu on päättynyt!