Mitä Kiinan ja Venäjän välillä todella tapahtuu? – Tutkija Jyrki Kallio: ”Maiden kumppanuutta tai lähempää liittolaisuutta on vaikea ajatella”
Kiina pyrkii luomaan imagoa rakentavana kansainvälisenä politiikan toimijana. Kiinan politiikan asiantuntija, vanhempi tutkija Jyrki Kallio analysoi ilmiön juurisyitä ja suurvaltojen kädenvääntöä.
Kiinan presidentti Xi Jinping tapasi Venäjän Vladimir Putinin Moskovassa maaliskuussa.
Kun kymmenen vuotta Kiinaa hallinnut presidentti Xi Jinping teki maaliskuussa valtiovierailun Moskovaan tapaamaan Vladimir Putinia, lännessä huolestuttiin. Kiinan perinteeseen kuitenkin kuuluu tehdä ensimmäinen valtiovierailu suuren rajanaapurinsa luokse, samaan tapaan kuin Suomella Ruotsiin.
Presidentti Xi aloitti vuoden alussa kolmannen viisivuotiskautensa maan johdossa.
”Kiina näyttää toimivansa normaalisti. He osoittavat, että sota, josta Euroopassa ja Yhdysvalloissa vaahdotaan, on heidän näkökulmastaan sivuseikka. Samalla se oli signaali Yhdysvalloille: tiedämme, ettette pidä matkustamisestamme Venäjälle, mutta emme kuuntele teitä. Kiina toimii kuten Kiina toimii”, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija, Kiinan politiikan asiantuntija Jyrki Kallio sanoo.
Kun Xin kolmas valtakausi alkoi, Kiinan ulkopolitiikka aktivoitui. Kiinalta on tullut erilaisia aloitteita kansainväliseen järjestelmään liittyen, kuten oikeudenmukaisuuden ja demokratian lisäämiseen. Pyrkimyksenä on näyttäytyä vastuullisena suurvaltana.
Kiina tavoittelee moninapaisempaa maailmaa – enää ei mentäisi Yhdysvallat edellä, vaan otettaisi huomioon myös Kiina.
”Kiina on asettunut, usein yhdessä Venäjän kanssa, vastustamaan kokemaansa Yhdysvaltain ylivaltaa nykyisessä maailmanjärjestyksessä. He katsovat, että toisen maailmansodan jälkeen luotu järjestelmä on pitkälti Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten luomus, eikä muilla valtioilla ole tarpeeksi sananvaltaa.”
Kiina pitää Yhdistyneitä Kansakuntia (YK) tärkeimpänä kansainvälisenä foorumina, koska YK:ssa valtiot ovat keskenään tasavertaisia. Samalla Kiina on pystynyt käyttämään vaikutusvaltaansa YK:n turvallisuusneuvostossa, jonka pysyvä jäsen valtio on.
Xi Jinping aloitti kolmannen kautensa Kiinan presidenttinä. Hän hallitsee ainakin vuoteen 2028 asti. © Xie Huanchi/Eyevine / Lehtikuva
”Kiina on aloittanut jonkinlaisen hyvän tahdon kampanjan”
Viime aikoina Kiina on pyrkinyt saamaan diplomaattisia voittoja: luontopaneelin neuvottelutulos ja valtamerisopimuksen aikaansaaminen olivat sulkia hattuun. Kiina välitti Iranin ja Saudi-Arabian välillä sopimuksen, jossa valtioiden diplomaattisuhteet solmittiin uudelleen.
Nyt Kiina on ilmoittanut valmiutensa toimia välittäjänä myös Venäjän ja Ukrainan välisessä konfliktissa. Jyrki Kallio näkee kolme syytä Kiinan uuteen rooliin välittäjänä.
Kun kommunistinen puolue vietti pari vuotta sitten satavuotisjuhliaan, sen itsevarmuus on kasvanut. Xin asema kiistaton, eikä noloon asemaan joutumista enää pelätä samalla tavalla. Kiina on valmis ottamaan enemmän riskejä kuin aikaisempina vuosina.
Susidiplomaateista, eli aggressiivisista kiinalaisista diplomaateista, luovuttiin. Kiinassa ymmärrettiin, että vihamielinen strategia ei toimi, vaan jopa haittaa valtioiden välisiä suhteita. Susidiplomaattien myötä yleinen mielipide on kääntynyt monissa maissa jopa Kiina-vastaiseksi, kuten Ruotsissa kävi.
”Nyt Kiina on aloittanut jonkinlaisen hyvän tahdon kampanjan, jolla se pyrkii rakentamaan rooliaan rakentavana kansainvälisenä politiikan toimijana”, Jyrki Kallio kertoo.
Kiinan viestiä ei tosin ole suunnattu niinkään länsimaihin, vaan niin sanottuun globaaliin etelään, kehitysmaihin ja kehittyviin maihin, joiden asianajajaksi Kiina on Kallion mukaan monessa suhteessa yrittänyt itsensä linjata. Kiina pyrkii nostamaan vaikutusvaltaansa siellä, missä maaperä on valmiiksi otollinen.
Yksi tärkeimmistä syistä liittyy Kiinan pitkän aikavälin tavoitteisiin.
Xi Jinping lanseerasi valtakautensa alussa kymmenen vuotta sitten käsitteen ”Kiinan unelma”. Tarkoitus on nostaa Kiina yhdeksi maailman johtavista suurvalloista taloudellisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti. Kiina haluaa yhä enemmän sananvaltaa, ja on pyrkinyt johdonmukaisesti kasvattamaan sitä.
Kiinan edustaja Dai Bing puhui 23. helmikuuta YK:n erityistäysistunnossa. Bingin mukaan tulitauon edistäminen Ukrainassa on ensisijainen tavoite, eikä poliittisia ratkaisuja tulisi poissulkea. © Xie E/Eyevine / Lehtikuva
”Rakkaat ystävykset”
Moskovan vierailunsa yhteydessä presidentti Xi kutsui Vladimir Putinia ”rakkaaksi ystäväksi”, mikä ymmärrettävästi herätti huolta Ukrainan sotaa vastustavissa länsimaissa.
”Sitä kielenkäyttöä Kiinan ja Venäjän välillä on harrastettu jo pidempään. Se ei sinänsä tarkoita, että valtioiden välillä vallitsisi suuri ystävyys, päinvastoin, maat ovat hyvin epäluuloisia toisiaan kohtaan”, Jyrki Kallio sanoo.
Kiinassa ei ole unohdettu, miten tsaarinajan Venäjä kaappasi aikoinaan rajanaapuriltaan miljoona neliökilometriä maata. Nykyisen Koillis-Kiinan, Mantšurian pohjoispuolella sijaitseva Vladivostok ympäristöineen kuului aikoinaan keisarilliselle Kiinalle. Venäjällä lietsotaan pelkoa, että Kiina tavoittelee alueen takaisinvaltaamista.
Kiinassa muistetaan myös, miten Neuvostoliitto kuvitteli voivansa määrätä Kiinaa isoveljen tavoin, mikä johti suurvaltojen välirikkoon 60-luvulla. Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton ohjukset olivat maalitettu natokohteiden lisäksi myös Kiinaan, eikä sitä ole unohdettu.
”Kummallakin puolella on historiallinen, hyvin syvälle juurtunut epäluulo toista kohtaan. Maat ovat myöskin geopoliittisesti kilpailijoita. Niillä on eriäviä intressejä esimerkiksi Keski-Aasiassa, jota Venäjä pitää poliittisesti omana etupiirinään.”
Venäjällä on seurattu huolestuneena, kuinka Kiinan taloudellinen vaikutusvalta on kasvanut Keski-Aasiassa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Taloudellisen vaikutusvallan myötä myös poliittinen vaikutusvalta saattaa kasvaa.
”Kiinan ja Venäjän kumppanuutta tai lähempää liittolaisuutta on vaikea ajatella. Kiinan unelman toteutumiseen tarvitaan kuitenkin Venäjän tukea. Kiina ja Venäjä jakavat näkemyksen siitä, että Yhdysvallat ovat liikaa kukkona tunkiolla, joten sen valta-asemaa täytyy horjuttaa. Tässä suhteessa osapuolet ovat löytäneet toisensa useaan kertaan, esimerkiksi turvallisuusneuvoston äänestyksissä.”
Kauppasota kytee Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä
Kiinan ja Yhdysvaltojen suhde kääntyi voimakkaasti huonompaan suuntaan presidentti Donald Trumpin kauden jälkeen. Parhaillaan käytävä kauppasota maiden välillä saattaa eskaloitua kylmään sotaan.
Yhdysvallat pyrkii Kiinan uskomusten mukaan estämään heidän vahvistumisensa ja nousunsa, levittämällä omia liittolaisverkostojaan Aasiassa Kiinan ympärille.
”Sen takia Kiinalle on ollut edullista tukea Venäjän väitteitä siitä, että Naton laajeneminen on turvallisuusuhka Venäjälle. Kiina on antanut ymmärrystä Venäjälle, koska kokee Yhdysvaltojen liittolaisuuksien Aasian suunnalla olevan uhka itselleen”, Kiinan politiikan tutkija arvioi.
Kiina tarvitsee Venäjän tukea osoittaakseen, että ei ole yksin. Toisaalta Kiinalle on tärkeä säilyttää hyvät suhteet Venäjään myös rajanaapuruuden vuoksi.
”Jos suhteet kärjistyisivät, Kiina joutuisi suuntaamaan paljon voimavarojaan Venäjän uhan torjumiseen. Kiinalle on edullista, että sillä on kilpailija tai vastustaja vain yhdessä suunnassa.”
Kiinan presidentti Xi Jinping tapasi Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin G20-kokouksessa marraskuussa 2022. Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasuhteet ovat kärsineet viime vuosina. © Saul Loeb/AFP / Lehtikuva
Kiina voittaa taloudessa, Venäjä ydinaseissa
Kuinka realistinen Venäjän pelko Kiinalle on? Kiina on noin kymmenen kertaa varakkaampi valtio kuin Venäjä. Kiinan bruttokansantuote on 17,7 biljoonaa dollaria, Venäjän 1,78 biljoonaa. Kiinalaisia on myös kymmenkertainen määrä venäläisiin nähden.
”Ei se tyhjä turvallisuusuhka ole. Venäjä ja Yhdysvallat ovat tällä hetkellä maailman johtavat ydinasevaltiot. Venäjällä ja Yhdysvalloilla molemmilla on noin 15-kertainen määrä ydinaseita kuin Kiinalla. Tietysti monella muulla kentällä, kuten taloudessa, Venäjästä ei ole Kiinalle vastusta”, Kallio sanoo.
Yhteistyö Venäjän kanssa voi myös hyödyttää käytännön asioissa. Jyrki Kallio nostaa esiin arktisen merireitin: mikäli ilmastonmuutos mahdollistaa, Kiinalle olisi tärkeää saada laivaliikenne kulkemaan Tyynenmeren ja Atlantin välillä pohjoista merireittiä pitkin, Venäjän pohjoispuolitse.
Kiinaan, Japaniin ja Etelä-Koreaan laivalla saapuvista tärkeistä raaka-ainekuljetuksista kulkee 80 prosenttia kapean Malagan salmen ja poliittisesti epävakaan Etelä-Kiinan meren kautta. Jos laivaliikenteeseen tulisi häiriöitä, valtiot olisivat ongelmissa.
”Venäjä voi halutessaan estää tämän vapaan laivaliikenteen pohjoisella Jäämerellä. Tämä olisi Kiinan kannalta erittäin ongelmallista, jos Etelä-Kiinan merellä olisi samaan aikaan toinen kriisi.”
Venäjän aiheuttamalla turvallisuusuhalla on merkitystä. Jos kyseessä eivät ole ydinaseet, uhkana on huoltovarmuus.
Kiina ja Venäjä ovat diktatuureja, voiko heitä luonnehtia jonkinasteisiksi aateveljiksi?
”Se veljeys on aika kapea. Oikeastaan se kohdistuu pelkästään Yhdysvaltojen ylivallan vastustamiseen ja vaatimukseen moninapaisemmasta maailmasta. Kiinalla ja Venäjällä on perustavanlaatuisesti aika erilainen näkemys maailmasta.”
Venäjä on tehnyt selväksi, että se voi irtautua yhteistyöstä muun maailman kanssa. Kiinalle se ei kävisi.
”Kiinan kannalta kaikki toimet, jotka vaarantavat kansainvälistä taloutta ja ennustettavuutta, ovat vaarallisia. Siinä suhteessa mailla on hyvin erilaiset intressit ja ideologia.”
Kiinan presidentti Xi Jinping tapasi Venäjän Vladimir Putinin Moskovassa. Suhteet eivät välttämättä ole niin hyvällä tolalla, kuin voisi kuvitella. © Greg Baker/AFP/Lehtikuva
Talous, ennen kaikkea
Ukrainan sodan jatkuminen tai eskalaatio ei ole Kiinalle eduksi, koska se haittaa kaupan käyntiä. Politiikan tutkijan mukaan maailmankauppa ja globalisaatio ovat Kiinan elinehto. Talouskasvua tarvitaan, jotta kommunistisen puolueen kansansuosio ja valta voisi jatkua.
Talouskasvua ei voi ylläpitää pelkkien sisämarkkinoiden avulla, vaikka monet valtiot pyrkivätkin mahdollisimman laajaan omavaraisuuteen.
”Todellisuus on se, että riippuvaisuuksista ei päästä eroon. Ne kuuluvat nykyisen globalisaation olemukseen. Kiinan kannalta on erittäin tärkeää, että kansainvälinen talous toimii ennakoitavasti, ettei siihen synny häiriöitä. Kiina tasapainottelee tarkasti, ettei joudu samanlaisten pakotteiden kohteeksi kuin Venäjä.”
Vaikka Kiina ilmaisee ymmärrystään Venäjän näkemyksille, Kiinan kannalta olennaisinta on pitää suhteet Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan sellaisina, että taloussuhteet toimivat.
Viimeisten vuosikymmenten aikana Kiinan talouskasvu on ollut hurjaa. Vaikka köyhyys on vähentynyt merkittävästi, tuloerot ovat Jyrki Kallion mukaan maailman kärkiluokkaa. Kiinan kehitys hyödyttää tavallisia kiinalaisia, mikä on pitänyt kommunistisen puolueen kannatuksen korkeana.
Vaikka elämästä on tullut monessa suhteessa helpompaa, esimerkiksi halki Kiinan kulkevan luotijunan avulla, pinnan alla muhii isoja ongelmia. Kiinan nuorisotyöttömyys on lähes 30 prosenttia ja kansan kokonaiselintaso alhainen. Kansakunta on kehittyvän maan tasolla, vaikka keskiluokka vaurastuu ja matkustaa Suomeen katsomaan Joulupukkia.
Vaikka välillä spekuloidaan sillä, voisiko Kiina ohittaa Yhdysvallat maailman suurimpana taloutena, kansantalouksien kokoero on valtava. Yhdysvalloissa asuu noin 332 miljoonaa ihmistä, Kiinassa 1,41 miljardia, eli yli miljardi enemmän.
Jyrki Kallion mukaan Kiinassa on yli 900 miljoonaa ihmistä, jotka elävät noin sadalla eurolla kuussa.
”Kiina pyrkii nousemaan vuoteen 2035 mennessä kohtalaisen kehittyneen maan tasolle. Sen takia talouskasvu on kommunistiselle puolueelle niin tärkeää. Kaikki, mikä saattaa vaarantaa sitä, kuten kansainvälisen talouden häiriöt, ovat puolueen kannalta vaarallisia ilmiöitä.”
Jyrki Kallio on Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija. Hänen erikoisosaamisalueensa on Kiinan poliittinen kulttuuri ja ulkopolitiikka. © Marek Sabogal / Ulkopoliittinen instituutti
Ristiriita talousjärjestelmässä ja poliittisessa järjestelmässä
Kiinan talousjärjestelmä on valtiokapitalismi, mutta poliittinen järjestelmä perustuu sosialismille. Käytännössä olennaisin jäänne sosialismista liittyy maanomistukseen. Kiinassa kaikki maa kuuluu viimekädessä valtiolle, vaikka maata periaatteessa omistaisikin.
Valtion yritykset ovat toinen asia, jossa sosialismi näkyy. Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat olleet tyytymättömiä kilpailemaan Kiinan markkinoilla, jossa valtionyritykset ovat monella tapaa etuoikeutettuja.
Perustuslaissa Kiina on kansandemokraattinen diktatuuri, jota johtaa kommunistinen puolue. Kiinan poliittinen järjestelmä perustuu kansankongressijärjestelmälle, joka näyttäytyy Kallion mukaan vähän samalla tavalla kuin Yhdysvallat liittovaltiona.
Kansankongressi, eli Kiinan parlamentin edustajat, ovat periaatteessa valittu vapailla vaaleilla. Kiina on jakautunut provinsseihin, eli maakuntiin, joissa kaikissa on omat kansankongressinsa. Maakuntien alapuolella olevissa piirikunnissa ja kaupungeissa on omat kongressinsa.
”Järjestelmä toimii niin, että piirikunnan kansankongressi valitsee keskuudestaan edustajat maakunnan kansankongressiin, joka valitsee keskuudestaan edustajat kansalliseen kansankongressiin, eli ne ovat välillisiä vaaleja. Ainoastaan alimmalla tasolla on suorat vaalit”, Jyrki Kallio sanoo.
Ehdokasasettelu ei kuitenkaan ole vapaata: kommunistinen puolue tarkistaa kaikki ehdokkaat, myös sellaiset, jotka eivät ole kommunistisen puolueen jäseniä. Puoluetta tutkija kuvaa leninistiseksi puolueeksi, eliittipuolueeksi. Siihen kuuluu noin sata miljoonaa kiinalaista, eli alle kymmenesosa kansasta.
”Kaikki ehdokkaat ovat kommunistisen puolueen hyväksymiä ehdokkaita. Vaikka kansankongressi toimii, kuten parlamentti, eli hyväksyy hallituksen tekemät esitykset, kommunistinen puolue käytännössä kuitenkin päättää, mitä tehdään. Demokraattinen rakennelma on pintarakenne, jolla ei ole suurta käytännön merkitystä.”
Länsimaissa on monesti arveltu, että Kiinan talouden kehittyessä maa demokratisoituisi. Kun Kiina on maailman kauppajärjestön jäsen ja kiinalaiset pääsevät matkustamaan, kaikki muuttuisi. Niin ajateltiin vuonna 1989 mielenosoitusten aikaan, jolloin vastavoimasta ja tyytymättömyydestä oli merkkejä.
Mielenosoitukset nujerrettiin tankein ja asein. Länsimaissa spekuloitiin, kaatuuko kommunistinen puolue viiden vai vasta kymmenen vuoden päästä. Pian on kaksi vuotta siitä, kun Kiinan kommunistinen puolue juhli satavuotistaivaltaan. Se on porskuttanut pidempään kuin Neuvostoliiton kommunistinen puolue, jonka kohtaloa myös Kiinassa pelättiin.
Ulkopoliittisen instituutin Sinikukka Saari tuntee Venäjän hyvin. Hän tutkii Venäjän ulkopolitiikkaa ja on myös asunut alueella. © Sampo Korhonen