Näkökulma: Venäläisten matkailuralli Suomeen hämmentää – saadaanko vähitellen päätöksiä vai piiloudutaanko taas Brysselin selän taakse?

Suomessa on käyty viime viikkoina kiivastakin keskustelua itärajapolitiikasta. Venäjä päätti keventää maassa vallinneita matkustusrajoitteita ja Suomi koronarajoituksiaan heinäkuun puolivälissä, minkä seurauksena liikenne Suomen itärajalla vilkastui oitis.

Suomi ei ole missään vaiheessa ole katkaissut esimerkiksi turistiviisumien myöntämistä venäläismatkailijoille.

Rajakevennysten myötä joidenkin odotuksissa ilmeisesti oli myös, että liikenne halvan polttoaineen ja mahdollisten muiden hyödykkeiden perässä Suomesta Venäjälle niin ikään vilkastuisi, mutta ainakaan rajalta tuoreeltaan raportoineiden medioiden havainnot eivät moista bensarallia tukeneet.

Ehkä naapurimaassaan hyökkäyssotaa käyvä Venäjä on edelleen suomalaisille niin kuuma peruna, että ”selkäranka” painaa yhä halpaa tankillista enemmän?

Siitä selkärangasta itärajakysymyksessä on nimittäin pohjimmiltaan kysymys. On itsestään selvää, että jokainen venäläinen ei ole vastuussa Ukrainassa käytävästä sodasta sillä perusteella, että eivät ole vaivautuneet kivittämään Kremliä tai osoittaneet muuten mieltään Putinin dikatatuuria vastaan.

Sellaisesta saa itänaapurissa pahimmillaan vuosikausien vankeusrangaistuksen, joten tavalliselle rauhantahtoiselle ihmiselle on helpompaa sulkea silmänsä. Täysin inhimillistä ja ymmärrettävääkin.

Niiltä, jotka esimerkiksi voitonpäivänä pukivat lapsensa z-univormuihin, asiasta voisi kysyä kuitenkin vähän tarkemmin.

Toisaalta on itsestään selvää myös, ettei suomalaisista, EU-kansalaisista, ja kaikkein vähiten ukrainalaisista, varmastikaan tunnu ihan asialliselta, että venäläiset matkustavat Suomeen lomalle ja ostelevat pakotteiden piiriin lukeutuvia kulutushyödykkeitä ja kermajuustoja ”ihan muina turisteina”.

Saati että nämä matkustavat Suomen kautta muualle Eurooppaan lomailemaan, niin kuin kotimaansa ei parhaillaan kävisi lainkaan brutaalia hyökkäyssotaa keskellä Eurooppaa.

Raja asettaa ehtonsa

Suomi ei itärajastaan pääse eroon, joten tietynlainen varovaisuus ja asiallisuus diplomatiassa on varmasti aina paikallaan.

Mainehaitta alkaa olla kuitenkin hyötyjä isompi, kun Italiaa myöten Suomea pidetään valtakunnan päälehdessä EU:n Troijan hevosena.

Baltian maat lopettivat turistiviisumien myöntämisen venäläisille jo kevättalvella, ja ihmettelevät nyt yhteen ääneen Suomen saamattomuutta asian suhteen.

Viikonvaihteessa Suomen venäjäsuhteita aiemminkin kärkkäästi kritisoinut Viron entinen presidentti Toomas Hendrik Ilves vertasi aikanaan nopeasti virolaisille asetettuja koronarajoituksia siihen, ettei venäläisturistien viisumeja ole katkaistu.

On vaikea ymmärtää, miksi Suomi ei voisi keskeyttää turistiviisumien myöntämistä Baltian tapaan, kun selvää on, että perinteiset suhteet Venäjään ovat joka tapuksessa menetetty ainakin muutamaksi vuosikymmeneksi?

Tässä välissä on hyvä muistuttaa, että asian tiimoilta on liikkeellä paljon myös väärinymmärrystä. Ulkoministeriöstä kerrottiin heinäkuun lopussa, että venäläisten turistiviisumeiden myöntämisperusteisiin kiinnitetään nyt erityistä huomiota.

Jos Suomea esimerkiksi aiotaan käyttää vain kauttakulkumaana muualle Euroopan Schengen-alueelle, viisumia Suomeen ei myönnetä.

Viisumiasioista vastaavan ulkoministeriön mukaan viime aikoina jopa puolet venäläisten turistiviisumihakemuksista on hylätty muun muassa kyseisellä perusteella.

Koronarajoitukset säästivät pitkään päätökseltä

Pitkään asiassa on voitu ”piiloutua” myös koronarajoitusten taakse. Kun raja on ollut joka tapauksessa suljettuna terveydellisillä perusteilla, ei ole tarvinnut pohtia sotapakotteita tai hyökkäyssodan muassaan tuomia moraalisia kysymyksiä.

Toisaalta on vaikea ymmärtää, miksi turistiviisumeja ylipäätään pitäisi myöntää, kun Venäjän vastaiset rajoitteet muuten koetaan Euroopassa nyt niin tärkeinä?

Venäläisille, joilla on vaikkapa Suomessa sukulaisia, voidaan myöntää viisumi myös perheperustein. Ei siihen turistiviisumia tarvita.

Samoin venäläisille toisinajattelijoille, jotka esimerkiksi pakenevat maansa armeijakomennusta, mielipiteen vuoksi langetettua vankilatuomiota, tai muuta vainoa, voidaan myöntää turvapaikka harkinnan perusteella niin ikään ilman tarvetta turistiviisumille.

Turistiviisumi on pääsääntöisesti juuri sitä miltä se kuulostaa: vain viisumi lomamatkailua varten.

Oma ongelmansa on tietysti jo aiemmin myönnetyt niin sanotut sarjaviisumit, joiden jopa vuosia kestävää voimassaoloa ei ilmeisesti voida rajoittaa myöntämisen jälkeen, kun raja muuten on auki.

Lue myös: Millainen on Suomen suhde Venäjään tulevaisuudessa? Tutkija analysoi Nato-jäsenyyden vaikutusta maiden väliseen kykyyn ja haluun tehdä yhteistyötä

Yli kolmannes Schengen-maista on rajoittanut viisumikäytäntöjä

Schengen-alueen 26 maasta yli kolmannes on tiukentanut käytäntöjä venäläisten viisumien suhteen.

Osa maista on joutunut rajoittamaan viisumihakemusten vastaanottoa, koska Venäjä on karkottanut viisumeita käsitelleet diplomaatit, osa maista myöntää viisumeja vain perhesuhteiden perusteella.

EU on sulkenut ilmatilansa Venäläisiltä lentokoneilta ja Baltian maat rajansa turistiliikenteeltä, joten Suomi on käytännössä venäläisten ainoita jäljellä olevia reittejä Eurooppaan.

Useimmilla Schengen-mailla ei ole maarajaa Venäjän kanssa, joten lentoliikenteen ollessa pysähdyksissä, viisumirajoituksille ei ole edes tarvetta.

Monille itärajan kauppiaille venäläiset ovat olleet tärkeä asiakasryhmä. Vaikka tilanne on hankala, esimerkiksi Etelä-Karjalan yrittäjien edustaja sanoi Ylellä, että osa alueen yrittäjistäkin kannattaa nyt turistiviisumien rajoittamista.

On esitetty myös jopa hieman naureskelevaa kritiikkiä siitä, että mitä merkitystä sillä on tai olisi, jos pieni Suomi rajoittaisikin venäläismatkailijoiden turistiviisumeja?

Maailmanpoliittisesti tai matkailumielessä ei varmasti juuri mitään, mutta moraalisessa mielessä paljonkin. Rajoittamiselle löytyy Suomessa monien mielestä yhä myös historialliset syyt.

Nähtäväksi jää, saadaanko päätöksiä asian suhteen jo tällä viikolla, kun useampikin ministereistä on palaamassa taas ainakin hetkeksi lomiltaan. Vai piiloudutaanko tässä Brysselin selän taakse ja uskalletaan tehdään päätöksiä vasta, kun EU on siihen ohjeistanut?

Arkijärjellä ajatellen mieleen tulee siteerata presidentti Mauno Koiviston kuuluisaa lausetta: Tarttis tehrä jotain.