Nuuttipukki, joulupukki vai Teemu Pukki? Nuuttipukit katosivat ja Halloween-noidat tulivat – ovelle tuleva lapsi huomaa silti tutun pakoilukikan

”Perinteet muuttuvat uusien sukupolvien mieltymysten mukaan ja hyvä niin” kirjoittaa Vivan päätoimittaja Erkki Meriluoto.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Perinteet muuttuvat uusien sukupolvien mieltymysten mukaan ja hyvä niin" kirjoittaa Vivan päätoimittaja Erkki Meriluoto.
(Päivitetty: )
Teksti:
Erkki Meriluoto

Lapsuuden jännittäviä talvihetkiä oli pukea turkistakki väärinpäin ylle, sutia vähän väriä naamaan ja lähteä kori kädessä laulamaan ja lausumaan loruja naapurustoon. Aika nopeasti oppi tietämään ne parhaimmat herkkuapajat sekä paikat, joissa ovelle pelmahtanutta nuuttipukkia kurkittiin ikkunaverhon takaa, mutta ei tultu avaamaan.

Kyllä se kuule huomattiin! Hajumuistijälki kertoo myös, että 80-luvulla tupakkaa vedettiin aivan normaaliin tapaan sisätiloissa varsin monessa kodissa.

Nuutinpäivänä vuonna 2020 ovikello ei soinut. Toisaalta ei tuntunut luontevalta lähteä omienkaan lasten kanssa liikkeelle espoolaiselle pientaloalueelle. Itse asiassa koko 15 vuoden ajan, jonka olen pääkaupunkiseudulla asunut, ei nuuttipukkeja ole näkynyt. Tänä vuonna tiedustelu Pirkanmaalta tuotti saman tuloksen: nuuttipukeille varatut herkut menivät omiin suihin.

Nuuttipukki, joulupukki vai Teemu Pukki?

Ruotsista rantautunut nuuttipukkiperinne on ollut Suomessa vahvimmillaan lounaisosissa. Ennen vanhaan nuoret miehet kiersivät remuamassa talosta toiseen ja vaatimassa joulusta jääneitä ruokatähteitä sekä tietenkin olutta. Jos nuuttipukkeja ei päästetty sisään, he saattoivat tehdä jopa vahinkoa. Sota-aikojen jälkeen perinne siistiytyi lasten naamioleikiksi ja laulannaksi.

Tietyllä tapaa nuuttipukin rooli on siirtynyt tammikuulta loppusyksyyn. Nykyään lapset kiertävät Halloween-noidiksi ja hirviöiksi pukeutuneena. Vaatimuksena on joko karkki tai kepponen.

Näin vahingontekoperinne elää yhä, vaikka kyse onkin leikkimielisemmästä asiasta. Poikkeus vahvistaa säännön: ilkivaltaankin verrattavia asioita on tehty. Etenkin kananmunien heittely tuntuu olevan nykynuorison intona. Ennen sentään heiteltiin kiviä.

Jokainen sukupolvi luo itselleen sopivat perinteet ja hyvä niin. Oma poika saattaisi kummastella, että mikä ihmeen nuuttipukki. Ai joulupukki vai Teemu Pukki?

Ajankohdallisesti loppusyksy on muutenkin parempi: lapset saavat iloa synkkään vuodenaikaan eikä se ole liian lähellä pääsiäisajan trulliperinteitä. Säästyy herkkuja ja hampaita – sekä asuja. Samalla noitahatulla hoituu niin amerikkalaista kaupallisuutta ihannoiva keppostelukierros kuin perinteisempi virpominenkin.

Lue kaikki Erkki Meriluodon pääkirjoitukset tästä.

Artikkeli on julkaistu Viva-lehdessä 2/20.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X