Kolesterolilääkkeet puhuttavat: ”Otan lääkkeitä vain sairauteen, en varmuuden vuoksi”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Päätin, etten halua lääkkeiden aiheuttamaa ylimääräistä huonoa oloa.

Puolisavolaiset geenit. Kohonneet kolesteroliarvot. Verenpainetta. Sukurasitteena isän infarkti nelikymppisenä ja alle kuusikymppisenä sydänkohtaukseen kuollut vaari. Liikunta vähissä, stressien ja kilojen nostama verenpaine.

Ruuhkavuosinainen, riskiryhmää. Minä, toistakymmentä vuotta sitten.

Lääkäri oli tuolloin oikealla asialla kun ehdotti kolesterolilääkkeitä. Ja verenpainelääkkeitä.

Mutta jälkimmäisistä sain sydämentykytystä. Edelliset taas aiheuttivat lihaskipuja. Häpeäkseni tunnustan, että vasta siinä vaiheessa tutustuin lääkkeiden tuoteselosteisiin. Sittemmin olen tullut tarkemmaksi.

Päätin, etten halua lääkkeiden aiheuttamaa ylimääräistä huonoa oloa. Mieluummin lyhyempi ja kivuton kuin pitempi ja kivulias. Elämä.

Tein siis niin kuin tämän numeron laajan statiinijutun yksi haastateltu, professori Teppo Järvinen kehottaa: ”Jokaisen pitää itse miettiä, mitä pitää korkeana riskinä. Sitä ei kukaan voi toiselle sanella. Sen jälkeen tulisi miettiä, paljonko tämän riskin pitäisi laskea, että olisi valmis syömään lääkkeitä.”

Kokeilin kuitenkin vielä luontaistuotetta kolesterolin torjuntaan. Arvot mitattiin ennen ja jälkeen kokeilun. ”Joillekin luontaistuote tehoaa, joillekin ei”, tiesi lääkäri.

Minulle tehosi ainakin hetkellisesti. Pitkäaikaisen käytön hinta arvelutti. Niinpä sekin homma hiipui, ja jäljelle jäivät luonnonmenetelmät, itsehoito ja omavastuu.

Elämäntaparemontti. Se on hankalampaa kuin pilleripurkin avaaminen, ilman sivuvaikutuksiakin.

Ryhdyin liikkumaan, kevensin ruokavaliota, valitsin hyviä rasvoja. Vuosien varrella veriarvot ovat kohentuneet. Eivät ne parasta a-luokkaa ole, mutta ilmeisesti ikäiselleni kelpoiset, koska kolesterolilääkkeistä ei ole enää ollut puhetta.

Kenties papereissani on merkintä ”jääräpäinen potilas”.

Mikään itsehoito ei tehoa kaikkeen tai kaikille. Lääkkeitä tarvitaan ja niiden kehittäminen on tärkeää. Minäkin otan lääkettä, joka määrätään sairauteen – mutta en mitään vain varmuuden vuoksi.

X