Kun umpilisäke tulehtui, leikkaukseen pääsy vei 36 tuntia vaatien kaksi päivystystä ja ambulanssikyydin – Kerro meille kokemuksistasi päivystyksessä!

Päivystys oli ruuhkainen ja hoitojono mateli. Odotus oli pitkä ja helsinkiläisnuorelle myös pelottava, sillä tietoa hoidosta tai tulehduksen tilasta ei välillä annettu lainkaan. Myös hätään ja huoleen vastattiin pahimmillaan kääntämällä selkä kysyjälle.

Nuoren äiti kertoo nuoren luvalla tämän hoitotarinan, koska haluaa herättää keskustelua, kuinka yleistä tällainen on.

Terveyskeskus, Naistenklinikka ja Meilahden päivystys – Diagnoosi tulehtuneesta umpilisäkkeestä kierroksen jälkeen

19-vuotiaan helsinkiläisen naisen vatsakivut osoittautuivat tulehtuneen umpilisäkkeen aiheuttamiksi. Hoitona oli leikkaus. Näin potilaalle kerrottiin perjantaina 13. lokakuuta, kun oireet oli kartoitettu päivän kuluessa ensin terveyskeskuksessa, sitten potilaan aikaisempien vatsavaivojen takia Naistenklinikalla ja lopuksi Meilalahden päivystyksessä.

Diagnoosiin kului aikaa aamun puoli yhdeksästä noin neljään iltapäivällä, jolloin nuori pääsi kirurgian päivystysosastolle odottamaan leikkausta.

Akuutit potilaat menevät ruuhkassa leikkauspotilaan edelle

Muutaman tunnin kuluttua tuli selväksi, että akuuttia hoitoa tarvitsevia oli niin paljon, ettei umpilisäkettä poistettaisi illan tai yön aikana. Nuori potilas oli ollut silloin vuorokauden syömättä, koska hän oli syönyt viimeksi torstai-iltana.

Ilo oli suuri, kun ystävällinen hoitaja antoi luvan vanhemmille tuoda ruokaa, joka maittaisi. Vaikka vatsaan sattui ja nuorta huolestutti, olo päivystyksessä oli turvallinen empaattisten hoitajien keskellä. Hoitaja varoitteli, että tilanne on heillä todella ruuhkainen, ja osastot pursusivat, mutta silti nuorelle, aralle potilaalle löytyi yöpaikka rauhalliselta osastolta, jossa hän sai levätä ilman päivystyksen hektistä meteliä.

Siirto Jorvin sairaalan kirurgian päivystykseen

Aamulla, lauantaina potilaalle ilmoitettiin, että hänet leikattaisiin lähituntien sisään, parin muun operaation jälkeen. Potilas valmisteltiin, hänelle annettiin leikkausvaatteet ja nuori soitti kotiin, että kohta mennään.

Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan nopeampaa reagointia vaativia tapauksia tuli siinä määrin, että potilaalle kerrottiin hänen siirtyvän Jorvin sairaalan kirurgian päivystykseen. Kuljetus hoidettiin ambulanssilla, jota ensi odotettiin aikansa ennen siirtoa.

”Miksei sinulla ole sairaalahousuja?”

Jorvissa nuori oli jo aika surkeana, sillä häneen sattui yhä, vaikka kipulääkkeillä pahin tuska oli saatu taltutettua. Hän oli myös nälissään, koska yksi illan ruokailu ei paljon auttanut tuolloin jo yli 36 tunnin syömättömyyden tuomaan huonoon oloon.

Ensimmäinen toteamus uudessa paikassa oli kuitenkin äkäinen kysymys: miksei sinulla ole sairaalahousuja? Kun nuori selitti, että hänet oli jo valmisteltu leikkaukseen, vastauksena oli: ota sitten nuo housut tuosta.

Uudella osastolla nuori koki olevansa lähinnä haitaksi, ei hoidettavana. Hän myös kärsi pääkivusta, johon pyysi apua. Se kuitenkin kesti, ja nuori ehti miettiä kaikkea tippapullon rikkoutumisesta johonkin vakavampaa, koska pää oli hirveän kipeä. Hän sai kipuun lopulta kipulääkettä, mutta ei mitään mieltä rauhoittavaa sanaa tai kahta, että asia ei ole vakava.  

Useamman kerran kävi myös niin, ettei vuoteen vieressä oleva soittokello tuonut ketään paikalle. Nuoren piti lähteä etsimään hoitajaa, kun hän tarvitsi lääkettä kipuunsa tai yritti saada tietoa tilanteestaan. Kipulääkettä annettiin, mutta tietoa ei. Masentavin toteamus oli, että on leikkausta odoteltu jopa neljä vuorokautta.

Leikkaus siirtyi yhä uudelleen – ”Nyt ei auta itkeä”

Erään kerran, kun nuori purskahti itkuun kipujen, pelkojen ja huonon olon takia, hänelle käännettiin selkä. Toisen kerran todettiin: ”Nyt ei auta itkeä”. Täydellinen romahdus tuli illalla, kun nuorelle kerrottiin, ettei häntä leikattaisikaan lauantain aikana. Nuorelle oli myös ilmoitettu, etteivät vanhemmat saa tulla enää käymään, sillä vierailijoita ei oteta iltaseitsemän jälkeen.

Nuori oli lohduton ja vanhemmat kotona toki myös hädissään. Kukaan ei tiennyt, miten umpilisäkkeen tulehdus kehittyisi odotellessa, oliko odotus turvallista, saiko nuori varmasti hoitoa, joka riitti. Paljon kysymyksiä, eikä lainkaan vastauksia.

Nuori aneli, että hän saisi vanhemmat luokseen ja samalla nämä voisivat tuoda jotain syötävää, koska nälkä oli kamala 48 tunnin jälkeen. Tänä aikana nuori oli syönyt yhden täytetyn sämpylän.

Umpilisäkkeen leikkaus vihdoin lauantai-iltana

Kun vanhemmat olivat jo päättäneet mennä osastolle nuorta lohduttamaan vaikka väkisin, tuli tieto, että nuori lähtisikin leikkaukseen kymmenen minuutin päästä. Kello 21 lauantaina nuori lähti kohti leikkaussalia ja vanhemmat jäivät odottamaan tietämättä, kauanko leikkaus kestäisi ja milloin voisi odottaa taas jotain tietoa kännykästä.

Kun kello oli puoli yksitoista, soitti nuoren äiti Jorvin infoon, jossa kyselyyn vastattiin tympääntyneesti, että kone kertoi nuoren olevan yhä leikkausosastolla, mutta muuta ei voinut tiedoista sanoa. Perheen äiti ei ehtinyt edes kiittää avusta, kun luuri oli jo isketty korvaan.

Onneksi nuori tokeni leikkaushuuruista nopeasti ja pääsi ilmoittamaan kotiin 23 maissa lauantai-iltana, että kaikki on ok. Vanhemmat olivat luvanneet tulla heti aamulla käymään, kun nuori heräisi. Osastolta kuitenkin ilmoitettiin aamulla, ettei ketään oteta vastaan ennen kello 13:a. Sitä aikaa ei onneksi tarvinnut käyttää enää vierailuun, sillä nuori sai luvan lähteä lounaan jälkeen kotiin toipumaan.  Vaikka leikkauksesta oli vain reilut 12 tuntia, ajatus oli koko perheestä loistava, sillä nuori pääsisi pois osastolta.

Kahden sairaalan vuodepaikka, ambulanssi, vuorokausi hoivatyötä

Nuori kertoi, että hänelle sanottiin itse leikkauksen kestäneen 20 minuuttia. Siihen nähden tuntuu hurjalta, että tähän päästiin vasta, kun oli käytetty kahden sairaalan vuodepaikkaa, ambulanssia ja yli vuorokausi hoivatyötä, jota ei olisi tarvittu lainkaan, jos odotusta ei olisi ollut.