Rautjärven kirkko paloi, kirkkoherra on toiveikas uuden rakennuksen suhteen – ”Olisi tärkeää, että on paikka, missä siunata vainajat”

Rautjärven kirkko paloi maan tasalle joulupäivän aamuna, kun tuhopolttaja iski kesken jumalanpalveluksen. Yli 140-vuotiaan puukirkon tuhoutuminen on ollut pienellä paikkakunnalla valtava järkytys.

Kirkkoherra Leena Haakana kertoo, että seurakunnassa on edelleen meneillään suruaika, mutta samalla on ollut pakko jo katsoa tulevaisuuteen. Ruokolahden seurakunnan uusi kirkkovaltuusto järjestäytyi maanantaina, ja kokouksen jälkeisissä epävirallisissa keskusteluissa Rautjärven kirkon palo oli puheenaihe numero yksi.

”Sellaisia mielipiteitä ei siinä keskustelussa esitetty, että pitäisi saada uusi yhtä suuri kirkko kuin entinen. Jokainen ymmärtää, että se on järjetön ajatus”, Leena Haakana sanoo.

Rautjärvi on osa Ruokolahden seurakuntaa, jonka alueella on palossa tuhoutuneen kirkon lisäksi kaksi muutakin kirkkoa, Ruokolahdella sekä Rautjärven kuntakeskuksessa Simpeleellä. Jo ennen tulipaloa Rautjärven kirkko oli siinä mielessä sivukirkon asemassa, että siellä järjestettiin jumalanpalveluksia vain kerran kuussa ja suurina juhlapyhinä.

Tilanne on siis toisenlainen kuin Ylivieskassa, jossa kaupungin ainoa kirkko paloi tuhopoltossa pääsiäisenä 2016.

Lue myös: Mustuneen ristin juurella – ylivieskalaiset viettivät joulua ilman kotikirkkoaan

Vakuutuskorvaus määrittelee jatkotoimet

Rautjärven kirkko oli lähin kirkko noin tuhannelle seurakuntalaiselle, kun koko Ruokolahden seurakunnassa on jäseniä noin 6200. Jumalanpalveluksissa on tavallisena arkipyhänä käynyt Rautjärvellä 20–30 ihmistä.

Vaikka käyttäjämäärä oli pieni, kirkon menettäminen koskettaa asukasmäärään nähden moninkertaista ihmisjoukkoa, sillä se oli oman suvun tärkeiden tapahtumien näyttämö monelle muualle muuttaneellekin. Leena Haakanan mukaan toiveita kokonaan uuden kirkon rakentamisesta on tullut juuri heiltä, joille Rautjärven kirkko oli kotikirkko.

Etelä-Karjalan liitto on jo ehtinyt esittää, että kirkon tilalle rakennettaisiin kappeli, johon mahtuisi noin 200 ihmistä. Kirkkoherra uskoo, että paikalle rakennetaan vielä jotakin, mutta siitä päättää uusi kirkkovaltuusto, kunhan vakuutuskorvauksen loppusumma selviää. Kirkon vakuutukset ja palovaroittimien huolto olivat Haakanan mukaan kunnossa, ja neuvottelut vakuutusyhtiön kanssa on aloitettu.

”Aika kova ajatus sekin olisi, ettei mitään rakennettaisi, varsinkin jos vakuutusrahoja saadaan”, Haakana sanoo.

”Olisi tärkeää, että silläkin alueella on jokin paikka, missä esimerkiksi siunata vainajat.”

Rautjärven kirkossa pidettiin vuosittain 20–30 hautajaiset. Toistaiseksi vainajat joudutaan siunaamaan muissa kirkoissa tai ulkona haudalla. Myös kaksi ensi kesän hääparia joutuu palon vuoksi siirtämään vihkimisensä muualle.

”Rautjärven kirkko oli korvaamaton”

Leena Haakana muistuttaa, että kirkkorakennuksen merkitystä ei voi mitata talousluvuilla tai kulloisillakin kävijämäärillä.

Rautjärven kirkko oli esimerkiksi myös osa kulttuurihistoriallisesti merkittävää pihapiiriä, jossa sijaitsee vanha kunnankokousten pitopaikka Pitäjäntupa. Kirkon ympäristöön liittyvät vahvasti paikallisten sota-ajan muistot, sillä siellä toimi sotaoikeus ja lääkintähuoltoyksikkö, ja sinne myös majoitettiin evakkoja.

”Rautjärven kirkko oli monella tapaa korvaamaton. Tämä suru meidän on nyt surtava, että olemme sen menettäneet. Mutta uudesta paikastakin voi vielä tulla ihmisille rakas ja tärkeä.”

Toistaiseksi Rautjärven kirkonkylän kuukausittaiset jumalanpalvelukset pidetään Pitäjäntuvassa.