Tarja Hurme muistuttaa: ”Kirkko ei ole mikä tahansa talo eikä pelkkä talo – se on osa yhteisön turvallisuudentunnetta”
”Kirkko seisoo tutusti asukkaiden näkyvillä ja sielunmaisemassa uskon määrästä tai suunnasta riippumatta”, kirjoittaa Seuran päätoimittaja Tarja Hurme.
Ajan mökiltä melko usein – en kirkkoon, mutta kirkolle.
Taipalsaaren kaunis kirkko hallitsee kylämaisemaa ja herättää erilaisia muistoja. Tytär ja vävy saivat siellä aikanaan siunauksen avioliitolleen. On ollut joulukirkkoa, konsertteja.
Hautausmaaltakin löytyy tuttuja nimiä. 800-paikkainen kirkko on seissyt paikoillaan pian 265 vuotta.
Lapsuuden kesistä muistuttaa puolestaan Rautalammin kirkko. Suomen suurimpia puukirkkoja, tilaa 1 200 istujalle. Se otettiin käyttöön 1844.
Molempien puukirkkojen vaiheisiin on epäilemättä mahtunut pientä pintaremonttia ja isompaakin.
Epäilen, olisiko kirkkoon joskus kiirehtinyt tuhat tai edes 800 sanankuulijaa. Mitoitus kertoo muusta: kirkon ja yhteisön uskosta asiaansa ja tulevaisuuteen.
Nyt puuhataan Valkeakoskella (s. 20) alle 50-vuotiaan suurkirkon purkua, koska remontin arvellaan vievän miljoonia eikä valtava kirkko korjattunakaan olisi kodikas kokoontumispaikka.
Puuttuneeko myös uskoa tulevaisuuteen, kun väki vähenee?
Usko kunnon rakentamiseen lienee mennyt jo aikaa sitten, kun viisikymppistä uhkaa purku, vaikka monisatavuotiaat seisovat paikoillaan.
Jos Valkeakosken kirkko puretaan, se on ennakkotapaus, jonka kirkkolaki sallii, kun ylläpitoon tai remonttiin ei ole varaa. Rahasta ja työpaikoista – näistä arjen perusasioista – on kyse.
Mutta toisaalta: Kirkko ei ole mikä tahansa talo. Tai pelkkä talo. Se on osa yhteisön turvallisuudentunnetta. Se seisoo tutusti asukkaiden näkyvillä ja sielunmaisemassa uskon määrästä tai suunnasta riippumatta.
Kirkon ja kirkkorakennuksen on vastattava ajan tarpeisiin. Se on sen ainoa mahdollisuus tilanteessa, jossa eroajia on kolme kertaa enemmän kuin liittyjiä.
Taipalsaaren kirkkoa laajennettiin, kun se oli seissyt sijoillaan lähes sata vuotta. Jos Valkeakosken suurkirkko on purettava, tilalle voisi rakentaa pienemmän, mutta tutun näköisen.
Kodikkaasti ahdasta tulee vain, jos kirkko antaa toivoa meille erilaisille ihmisille moninaistuvassa arvomaailmassa.
Sisältö ratkaisee.