Romahtaako ammattitaito? Sähköasentajien koulutusta työnnetään väkisin yrityksiin, joita homma ei kiinnosta

Sähköasentaja Juha Kemppainen on huolestunut alansa tulevien ammattilaisten osaamisesta.

”Kokeneiden sähköasentajien suunnalta kuulee valitusta, että harjoittelijat eivät osaa kuoria johtoja. Omassa harjoittelussani minulla oli ohjaajana vuotta aikaisemmin valmistunut asentaja, joka ei osannut tehdä peruskytkentöjä. Osasin teoria-asiat ohjaajaani paremmin, vaikka opin häneltä paljon käytännön taitoja”, sanoo Kemppainen, joka ei esiinny tässä haastattelussa oikealla nimellään.

Yrityksillä ei Kemppaisen mielestä ole aikaa eikä motivaatiotakaan opettaa perusasioita, koska oikeita töitä on riittävästi.

”Sähköasentajan työ on käytännön hommaa, jota ei opita koulun penkillä, vaan töissä. Teoriapuolen perusasiat ovat kuitenkin todella tärkeitä, eikä niitä ole aikaa enää työharjoittelussa opetella.”

Perusopetus kouluista työpaikoille

”Kokemukseni perusteella pelkään, että jos perusopetusta siirretään kouluista työpaikoille, siellä ei ole ketään jota kiinnostaisi opettaa näitä asioita harjoittelijoille. Ammattilaiset tekevät ennemmin töitä eivätkä halua ottaa ketään riippakivekseen.”

Ammatillisen koulutuksen reformia vähennettyine lähiopetustunteineen on käynnistelty vuodesta 2015. Ensimmäiset uuden mallin mukana opiskelevat oppilaat aloittivat syksyllä 2018.

”Näin sitä ei mielestäni voi hoitaa. Yrityksillä ei ole kykyä eikä halua siihen, että sähköalan harjoittelijalle pitää näyttää, miten päin pidetään kuorimaveistä kädestä. Minun kouluaikanani kaikki kytkennät opeteltiin koulussa, ja tämä osaaminen siirrettiin kentälle, jolla oli silti hirveän paljon opeteltavaa.”

Sähköasentaja ei ole pedagogi

Työharjoittelussa ollessaan Kemppainen joutui myös itse valvomaan nuorempia harjoittelijoita. Oliko tämä täysin luvallista?

”En tiedä, oliko se sallittua, mutta työnantaja katsoi, että tuo tekee hommansa kunnolla, joten pannaan se katsomaan harjoittelijoiden perään. Olin silloin itsekin opiskelija.”

Harjoittelijoiden opettaminen on pois sähköasentajan omasta tuottavasta työstä. Jos kyse on oppisopimusharjoittelijasta, tilanne on toisenlainen, koska silloin yritys kouluttaa itselleen työntekijää.

”Jo nykyisellään yrityksen harjoittelijan ohjaamiseen käyttämä aika saattaa kallistua joko plussalle tai miinukselle. Mutta jos harjoittelijamateriaali tästä huononee, ja he osaavat entistä vähemmän, miksi heitä kannattaisi ottaa.”

Aamulehden mukaan ammattiliitot ovat arvostelleet ammattikoulu-uudistusta siitä, että se tuo työpaikoille kolmen kastin työntekijöitä: palkallisia, oppisopimusharjoittelijoita ja palkattomia harjoittelijoita.

”Ei ilmainenkaan työvoima ole niin hieno juttu yritykselle, sillä osaamattomalla tekijällä ei kauheasti tee. Sähköasentajat eivät ole pedagogeja, vaan kirjava joukko ihmisiä. Jos koulutusta siirretään enemmän yrityksiin, tämä vaikuttaa siihen millaisia asentajia tulevaisuuden työmaille valmistuu. Vaikeaa nähdä, miten tämä yhtälö voisi toimia”, Kemppainen sanoo.

Koulutuksesta ei leikata 

Palautetta harjoittelijoiden osaamisesta on saanut myös sähkötöiden lehtori Sari Vilen, joka työskentelee Stadin ammatti- ja aikuisopiston Sturenkadun toimipaikassa eli entisessä Vallilan ammattikoulussa, Helsingissä.

”Työmaapäällikkö Helsingistä haukkui, että eivät nämä mitään osaa. Vastasin hänelle, että tämä on sitä reformia. Se on ihan naurettavaan pelleilyä, törkeää koulutuksesta leikkaamista, vaikka kuinka puhutaan uudistuksesta”, Vilen sanoo.

Isoin ongelma on Vilenin mielestä leikkaus lähiopetuksesta, jota tarvitsee 60–70 prosenttia, jopa 80 prosenttia oppilaista.

”Sitten on se kymmenen prosenttia, jolle sopii oppisopimuskoulutus. He ovat syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, jotka eivät kestä auktoriteetteja. He pärjäävä työmaalla, jos heillä on isähahmomainen ohjaaja.”

”Mutta meillä on Helsingissä 550 sähköasentajaksi opiskelijaa. Niin paljon ei löydy yrityksiä, jotka haluaisivat ohjata sellaista määrää. Työnantajat eivät ole valmiita tällaiseen muutokseen.”

Vilenin nuoruudessa 1980-luvulla ammattikoulussa oli lähiopetusta 33 tuntia viikossa. Nyt sitä on 22 tuntia viikossa.

”Pudotus on valtava. Reformia suunniteltaessa on kuulemma kuunneltu nuoria, mutta mitä 16-vuotias lapsi tietää ammatista, jota hän ei osaa? Ammattikoulun tehtävä on näyttää, mitä se työ on ja mennä askel askelelta. Toiset etenevät nopeammin ja toiset hitaammin.”

Vaikka sähköasentajien työtilanne pääkaupunkiseudulla on hyvä, nuori vastavalmistunut asentaja ei voi ryhtyä yrittäjäksi saman tien.

”Asentajalla pitää olla työturvallisuuskortti, sähkötyöturvallisuuskortti, tulityökortti ja ensiapu 1 – eli neljä korttia suoritettuna, että pääsee portista sisään työmaalle. Kun valmistuu amiksesta, täytyy työskennellä vuosi vanhemman asentajan valvonnan alla”.

Suomi kuntoon 

Sari Vilenin mukaan ammattikoulutuksen leikkaukset tulevat johtamaan sähköasentajien ammattitaidon romahtamiseen.

”Opettajan täytyy olla koulutukseltaan insinööri, jotta hän kelpaa opettamaan sähköasentajaksi opiskelevia. Miten yhtäkkiä kouluttajaksi kelpaa asentaja?

Koulutuksen tasoa rasittaa Vilenin mukaan myös ryhmäkokojen kasvattaminen.

”Vielä 1990-luvulla ryhmässä oli 12– 15 opiskelijaa, nyt heitä on 21 per luokka ja siihen päälle edellisinä vuosina rästiin jääneiden opintojen suorittajia. Mulla on salissa 26–27 opiskelijaa. Se tarkoittaa, että tapaturmariski kasvaa, kun näistä suurin osa on 16–18-vuotiaita poikia, joille sattuu ja tapahtuu.”

Sari Vilen muistaa, kuinka edellisten eduskuntavaalien alla 2015 kokoomus jakoi kampanjassaan kortteja, joissa julistettiin: Koulutuksesta ei leikata! Keskusta taas lupasi, että nyt pannaan Suomi kuntoon.

Toisin kävi.

”Viikko vaalien jälkeen tuli ilmoitus, että koulutuksesta leikataan sittenkin. Välillä mietin tätä poliittista järjestelmää. Poliitikot voivat tehdä päätöksiä ilman vastuuta, mutulla mennään. Ja taas on vaalit tulossa,” Vilen sanoo.

Mitä sähköasentajien leikattuun koulutukseen tulee, laskun siitä maksaa viime kädessä tilaaja – eli sähköurakoitsijalle maksava asiakas.

Työmailla koulutetaan nuoria osaamattomia ihmisiä taitavammiksi, ja aikaa menee hukkaan, ainakin maksavan asiakkaan näkökulmasta.

Yrittäjän aika on kortilla

Entä mitä mieltä koulutusreformista ja tulevaisuuden sähköasentajien osaamisesta ovat sähköalan urakoitsijat?

Takuusähkö Oy:n toimitusjohtaja Tommi Valtonen vahvistaa, että yritystenkin näkökulmasta katsottuna alan koulutus on painottumassa entistä enemmän työssä oppimiseen.

”Haluaisimme, että asia ei olisi näin, vaan niin että koulussa opetellaan perustiedot ja -taidot ja työharjoittelussa lisää käytännön asioita. Mutta se, että yrittäjät lakaisivat hoitamaan koululaitoksen tehtäviä, se sekoittaa liiketoimintaa”, Valtonen sanoo.

Valtonen ymmärtää ammatillisen koulutuksen reformin takana olevaa kaunista ajatusta, joka ei kuitenkaan käytännössä toteudu.

”Meillä ei pk-yrityksissä ole pedagogisia taitoja eikä resursseja opettaa kädestä pitäen perussähkötyön taitoja. Mielestäni ne pitää opettaa koulussa. Kun opiskelija tulee harjoitteluun, hänellä pitäisi olla osaamista pohjalla. Jos työmaalle tulee osaamatta mitään, se sotkee työmaan rutiineita ja tahtia.”

Opiskelijoiden perustaidot entistä huonompia

Osaamattomien harjoittelijoiden tuputtaminen yritysten valmennettavaksi ei Tommi Valtosen mukaan tuota tulosta. Jos harjoittelija pannaan siivoamaan varastoa tai ajamaan autoa, hän ei opi ammatissaan vaadittavia taitoja.

”Valitettavasti tänä päivänä harjoitteluun tulevien opiskelijoiden perustaidot ovat huonommat kuin ennen. Vielä joitakin vuosia sitten toisen tai kolmannen luokan opiskelijat olivat valmiimpia kuin nyt, en tiedä johtuuko se tuntimäärien vähentämisestä vai mistä, mutta näin se on.”

Sekä yrittäjät että opettajat ovat Valtosen mukaan huolissaan siitä, että ammattikoulutuksen resursseja otetaan pois kouluista ja ajatellaan nuorten oppivan asiat pelkästään yritysten työharjoittelujaksojen aikana.

”Tämä on tekninen ala, johon kuuluu paljon standardeja ja teoreettisia asioita. Yrityksen sähkötöiden johtajan on mahdotonta opettaa ja valvoa jokaisen sähkölaitteen standardin mukaista asentamista jokaiselle asentajalle. ”

”Olen puhunut monen opettajan kanssa ja tiedän, että näitä asioita ei rakennustyömaan arjessa ehditä opettamaan, vaan ne pitää opettaa koulussa. Se, että sähkötapaturmia tapahtuu Suomessa vähän, johtuu osaltaan siitä, että alan koulutus on ollut hyvä ja alalle on perinteisesti pyrkinyt hyviä oppilaita.”

Reformissa on hyvä ajatus

Sähkö- ja teleurakoitsijaliiton toimitusjohtaja Olli-Heikki Kyllönen pitää ammattikoulutuksen uudistuksen perusajatusta hyvänä, vaikka käytännön kysymyksissä on vielä tarkistettava.

”Hyvää reformissa on se, että siirretään oppimista työmaille. Ongelmana on se, että ammattikoulusta yritykseen tulleelle työssä oppijalle ei saa maksaa palkkaa. Suurin osa meidän jäsenyrityksistämme on sitä mieltä, että jos opiskelijat tekevät työtä, josta on hyötyä yritykselle, siitä pitäisi maksaa, ei kuitenkaan niin paljon kuin valmiille asentajille työehtosopimuksen mukaan”.

Olli-Heikki Kyllönen muistuttaa, että muissa länsimaissa paitsi Suomessa sähköasentajien koulutus tapahtuu hyvin pitkälle työpaikoilla oppisopimuksen piirissä.

Yrityksiltä ja oppilaitoksilta koulutusuudistus vaatii paljon, mutta Kyllönen uskoo uuden järjestelmän olevan parempi kuin entinen, kunhan se saadaan valmiiksi myös käytännössä.

Ensimmäiset uuden järjestelmän mukaan sähköasentajaksi opiskelevat aloittivat syksyllä 2018. He eivät pamahda työmaalle kerralla. Harjoittelupaikkojen määrä punnitaan kunnolla vasta ensi keväänä.

Ongelmat vanhan järjestelmän syytä

Myös Olli-Heikki Kyllönen pitää ammattikoulujen lähiopetuksen tuntimäärän vähentämistä ongelmana.

”Jotkut oppilaitokset ovat hoitaneet tämän erittäin hyvin ja toiset eivät niin hyvin. Itseopiskelun lisääminen on huono trendi, jonka koulutusreformi mielestäni poistaa. Ongelma vähennetyistä tuntimääristä oli jo vanhassa systeemissä. Nyt itseopiskelu vähenee, kun sitä siirretään työpaikoille.”

”Olen optimisti siinä, että nyt esillä olevat ongelmat ovat vanhan järjestelmän muutoksen ongelmia, jotka uusi uuden reformin on mahdollista korjata”, sanoo Kyllönen optimistisena.

Ammatillisen koulutuksen uudistus hakee Kyllösen mukaan muotoaan juuri nyt.

”Yritykset pitää saada mukaan. Minä näen tämän enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. Jos asiat hoidetaan hyvin alan oppilaitosten kanssa, meillä valmistuu tulevaisuudessa entistä parempia sähköasentajia.”

Kyllönen tunnistaa myös sähköteknisen alan koulutuksen sisäiset erot ihmisten osaamisessa.

”Pääsääntöisesti asiat alallamme on hoidettu hyvin, mutta siitä olemme huolissamme ja pyrimme jatkossa vaikuttamaan, että valmistuneiden osaaminen olisi tasalaatuisempaan. Tällä hetkellä vaihtelu on turhan suurta. Kun asentaja tulee yritykseen koulun paperit kädessään, osa vaatii enemmän opetusta ja osa on valmiimpia.”

”Työntantajan kannalta kysymys on siitä, että jos pitää maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa ensimmäiseen työpaikkaansa tulevalle, olisi hyvä että hän pystyy tekemään töitä sen palkan edestä. Kaikki eivät pysty”, Kyllönen sanoo.