Ruotsin ja Venäjän sotaharjoitukset Itämerellä lisäävät vahingon mahdollisuuksia – Tutkija: ”Sotilaallinen jännite on kasvanut”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Seinämaalaus hylätyssä kylmän sodan aikaisessa sotilastukikohdassa Berliinin Teufelsbergissa.
Seinämaalaus hylätyssä kylmän sodan aikaisessa sotilastukikohdassa Berliinin Teufelsbergissa. © Miikka Järvinen / Otavamedia
Ruotsin ja Venäjän sotaharjoitukset luovat pelkoa Ahvenanmaan, Gotlannin tai Baltian miehityksestä. Aleksanteri-instituutin Markku Kangaspuro lyttää kauhuskenaariot.

Aleksanteri-instituutin tutkija ja Suomen Rauhanpuolustaja ry:n puheenjohtaja Markku Kangaspuro näkee sotilaallisen jännitteen kasvaneen Itämerellä. Ruotsin ja Venäjän samanaikaisissa sotaharjoituksissa taas ei hänen mukaansa ole mitään uutta.

”Harjoituksia on järjestetty samanaikaisesti ennenkin, mutta viiden vuoden takaiseen aikaan verrattuna tilanne on nyt paljon levottomampi ja Itämeren valtioiden epäluottamus kouriintuntuvan suurta”, Kangaspuro sanoo.

Ruotsi isännöi Itämeren alueella parhaillaan kahta suurta sotaharjoitusta. Aurora 17 -harjoitukseen osallistuu Ruotsista 19 000 sotilasta ja Northern Coast harjoitukseen noin 5 000 sotilasta.

Ruotsin harjoituksiin osallistuu Suomi sekä joukko Nato-maita: Norja, Tanska, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Belgia, Hollanti, Saksa, Ranska, Kanada ja Yhdysvallat.

Venäjän samanaikaiseen Zapad 2017 -harjoitukseen on ilmoitettu osallistuvan 12 700 sotilasta, mutta todellisuudessa määrän on arvioitu nousevan jopa sataan tuhanteen.

”Ruotsalaiset harjoittelevat Venäjää vastaan ja Venäjä lännestä tulevaa uhkaa vastaan. En halua niputtaa Suomea ja Ruotsia suoraan yhteen Nato-rintaman kanssa, mutta enemmän yhteistoimintaa meillä on heidän kuin venäläisten kanssa”, Kangaspuro sanoo.

Suomi on puskurivyöhyke

Turvallisuuspoliittisesti Ruotsin ja Suomen välillä on yksi suuri ero, maantieteellinen sijainti Ruotsin ja Venäjän välissä.

”Jos puhutaan määritellystä läntisestä maailmasta, on Suomi tämän läntisen maailman ensimmäinen uloke Venäjän rajalla. Mahdollisessa konfliktissa Itämerellä Suomi olisi ensimmäisenä vastaanottamassa Venäjän sotilastoimia. Tästä johtuen Suomi toimii Venäjän suhteissaan pragmaattisesti”, Kangaspuro jatkaa.

Kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapaa Venäjän johtoa, ruotsalaiset ovat omissa Venäjä-yhteyksissään Kangaspuron mukaan pidättyväisempiä.

”Tällaisessa politiikassa meillä on pitkä historiallinen perinne, joka johtuu paljon maantieteellisestä asemasta. Yhteistä Suomella ja Ruotsilla taas on se, että kumpikaan valtio ei toistaiseksi pidä sotilaallisen strategisen tilanteen Itämerellä muuttuneen siihen suuntaan, että Natoon liittyminen lisäisi turvallisuutta. Sen sijaan Suomen ja Ruotsin sotilaallisen yhteystyön tiivistäminen taas koetaan molempien maiden eduksi”.

Venäjän suhde Baltian maihin taas on Kangaspuron mukaan monimutkaisempi. Venäläisten näkökulmasta Natoon kuuluvat Baltian maat on määritelty potentiaaliseksi uhkaksi, jonka suunnalta tulevaa hyökkäystä vastaan Zapad 2017 -harjoituksessa nyt harjoitellaan.

”Eri asia on, löytyykö Venäjältä poliittista tahtoa hyökätä Baltiaan. En usko tällaisiin uhkakuviin, jotka ovat seurausta sotilaallisen jännitteen ja epäluulon kasvamisesta. Seurauksena on sotaharjoituksia ja uhkakuviin varautumista, mutta en pidä sitä kovin kummallisena asiana.

Kansainvälinen Northern Coasts -sotaharjoitus järjestettiin edellisen kerran 2014.
© PEKKA NIEMINEN/OTAVAMEDIA

Miehitetäänkö Valko-Venäjä?

Nato-maa Liettuan rajanaapurissa Valko-Venäjällä, jonka maaperällä Venäjän organisoima Zapad 2017 -harjoitus pitkälti toteutetaan, on spekuloitu skenaariota, että Venäjä ei Zapad 2017 -harjoituksen jälkeen vedäkään joukkojaan maasta.

”Taustalla osittain ajatus, että olisiko Venäjä käyttämässä tilannetta hyväkseen ja valtaamassa Valkovenäjän. Presidentti Aljaksandr Lukašenkan ja Venäjän Vladimir Putinin välit eivät ole saumattomat kaikissa asioissa, mutta vaikuttaa mielestäni kaukaa haetulta, että Venäjällä olisi tahtotila tällaiseen operaatioon, joka on aivan eri luokkaa kuin esimerkiksi Krimin niemimaan valloitus”.

Kangaspuro nostaa useassa yhteydessä esiin mahdollisen sotilaallisen miehittämisen poliittiset seuraukset. Hän näkee, että Valko-Venäjän miehittämisellä Venäjä menettäisi paljon enemmän kuin saavuttaisi. Uhkakuvilla spekulointia hän pitää osoituksena molemminpuolisesta epäluottamuksesta.

”Totta kai Venäjän paljon puhuttu infovaikuttaminen ja sen yritykset ovat tunnettuja asioita. Täytyy lisätä, että nämä yritykset ovat onnistuneet erittäin huonosti Suomessa ja Ruotsissa. En ole nähnyt suuria tuloksia myöskään Baltian maissa, jotka vaikuttavat olevan immuuneja tällaiselle”.

Sen sijaan länsimaissa ollaan Kangaspuron mukaan usein sokeita oman maan harjoittamalle strategiselle vaikuttamiselle ja informaatiovaikuttamiselle.

”Esimerkkinä mainittakoon spekulaatiot sillä, onko Venäjä valtaamassa Valko-Venäjän tai hyökkäämässä Liettuaan. Informaatiovaikuttamisesta ja hybridisodasta on tullut epämääräinen muotikäsite, jonka käytössä kannattaisi olla tarkkana. Tämä on tyypillisesti sellainen ilmiö, jossa ammutaan helposti hyttystä tykillä.”

Sitä Kangaspuro ei kiistää, että pelkkä sotaharjoituksen järjestäminen on viesti ja voimannäyttö, joka vaikuttaa sekä oman maan että vastapuolen kansalaisten mielipiteisiin ja turvallisuuden tunteeseen.

Onko Ahvenanmaa turvassa?

Ahvenanmaan demilitarisointi ja sen vaikutus saarimaakunnan turvallisuuteen on Kangaspuron mukaan kysymys, jossa Suomi on vahvoilla niin kauan kuin armeija pysyy taka-alalla ja diplomaatit hoitavat puhumisen.

”Demilitarisointi on toiminut hyvin ja on osa Itämeren voimatasapainoa, jonka horjuttamista Suomi ja Ruotsi ovat varoneet päätöksenteossaan. On ajateltu, että Gotlannin saaren ja Ahvenanmaan aseman horjuttamisella hävitään enemmän kuin voitetaan, ja ettei ole Suomen edun mukaista lähteä siihen leikkiin, jossa alueen asioita aletaan ratkaista sen mukaan, kenellä on isoimmat tykit. Tällöin Suomen puhevalta pienenee.”

Öljyn ja maakaasun vienti on Kangaspuron mukaan Venäjälle tärkeä intressi ylläpitää vakautta ja olla horjuttamatta alueen sotilaallista tasapainoa.

Ahvenanmaan miehitykseenkään Kangaspuro ei usko. Vertailukohdaksi hän nostaa Syyrian sisällissodan, ISISin vastaisen taistelun ja Aleppon kaupungin valloituksen.

”ISISin hallussa olleita kaupunkeja on valloitettu ilmasta käsin ohjuksilla ja raketeilla. Maajoukkoja käytetään sitten, kun kaikki on tuhottu ja siviilit kärsineet suurimmat tappiot.”

On yleisessä tiedossa, että Venäjällä on Kaliningradissa ohjuksia, joiden kantamalla hallitaan käytännössä koko Itämeren aluetta.

”En ole varma, kuinka paljon he tarvitsisivat Ahvenanmaata tai Gotlannin saarta, jos konflikti syntyisi. Sama pätee toisin päin. Meillä on Hornetit ja pelit ja vehkeet ja yhteistyökumppaneilla kaikkea muuta. Kun huomioidaan Yhdysvaltain ja Ison-Britannian sotilaskalusto, en tiedä kuinka paljon noille saarille sijoitetuilla maajoukoilla olisi merkitystä. Niistä saarista ei jäisi paljoa jäljelle, jos ne haluttaisiin sotilaallisesti miehittää”.

Ahvenanmaan koskemattomuuden loukkaaminen vaatisi Kangaspuron mukaan poliittista tahtotilaa ja sitä, että Venäjä laskisin sen sotilaallisen kapasiteetin olevan suurempi kuin Suomella, Ruotsilla ja Natolla yhteensä.

”Kun kalustoa katsoo, se on jokaiselle Suomen peruskoulun matematiikan tunnit käyneelle pähkähullu ajatus, jollaiseen en jaksa uskoa”.

Lisääntynyt sotilaallinen toiminta Itämeren alueella saattaa aiheuttaa uhkatilanteita. © PEKKA NIEMINEN/OTAVAMEDIA

Kuka painaa nappulaa?

Entä mikä olisi Viron, Latvian ja Liettuan asema Venäjän mahdollisen aggression edessä. Kangaspuro muistuttaa, ettei Baltian mailla ole sotilaita sen enempää kuin kalustoakaan hyökkäyksen torjuntaan.

Venäjä voisi marssia parissa vuorokaudessa Itämeren rannalle, mutta tässä avainkysymykseksi nousee politiikka. Viroa, Latviaa ja Liettuaa suojaavat Naton antamat turvatakuut.

”Se ei olisi pikkuinen operaatio, jossa vihreät ukot kävisivät piknikillä Gotlannissa tai Ahvenanmaalla. Baltian maiden jäsenyys Natossa tarkoittaa sotilaallista turvaa. Naton ja Venäjän sota olisi Euroopan kattava maailmansota, jossa Yhdysvallat olisi mukana. Ei siinä olisi Venäjälle mitään saavutettavaa”.

Toisin kuin Suomi ja Ruotsi, Baltian maat ovat ulkoistaneet maanpuolustuksensa Natolle.

”Virolla pieni armeija ja suojeluskunta. Se ei ole mitään, jos vertaa Ruotsin kalustoon tai Suomen joukkojen sodanajan vahvuuteen. Ei niistä voi puhua samana päivänä. Baltian mailla ei ole yleistä asevelvollisuutta eikä omia ilmavoimia. Niille päätös liittyä Natoon oli looginen valinta ja tapa ulkoistaa oma puolustus sotilasliitolle.”

Krimin valtaaminen Ukrainalta oli Kangaspuron mukaan erityistapaus, jota hän ei mielellään vertaa Baltian tai Skandinavian tilanteeseen.

”Miksi se tapahtui niin helposti? Krimillä siirtyi 40 korkea-arvoista upseeria ja kokonaisia joukko-osastoja Ukrainan puolelta Venäjän alaisuuteen. On mahdotonta ajatella, että tällainen voisi tapahtua Suomessa, Ruotsissa tai Baltiassa.”

Mahdollisia uhkakuvia Kangaspuro sen sijaan näkee lisääntyneessä sotilaallisessa toiminnassa Itämeren alueella.

”On selvä, että mitä enemmän sotilaallista liikehdintää alueella on, sitä enemmän vahingon mahdollisuus kasvaa. Totta kai se lisää mahdollisuuksia läheltä piti -tilanteisiin ja vahinkoihin. Sotilaallisen liikenteen lisääntyessä nähdään myös alueloukkauksia”.

Entä mitä Kangaspuro ajattelee Suomen mahdollisuuksista tehdä sotilaallista yhteistyötä myös Venäjän kanssa?

”Jos puhutaan onnettomuuksien torjunnasta ja vastaavien tilanteiden harjoittelusta Venäjän viranomaisten kanssa, pidän sitä järkevänä. Tiedotuskanavien pitäminen avoinna on tapa yrittää hillitä epäluulojen kasvamista välttää virhetulkintoja toisen osapuolen liikkeistä. Tällaista rajattua yhteydenpitoa Suomi harjoittaa jo nyt. Mutta jos tällä tarkoitetaan sellaista yhteistyötä kuin mitä Pohjoismaat tekevät keskenään, se on mahdotonta”, Kangaspuro sanoo.

Lue, mitä Ahvenanmaan asukkaat ajattelevat Ruotsin ja Venäjän sotaharjoituksista sekä demilitarisoidun saarimaakuntamme turvallisuudesta Seuran numerosta 37/2017 tai hanki lukuoikeus digilehteen.

Lue myös: 

Nato kymmenkertaistaa joukkonsa Latviassa – Maan ensimmäinen Suomen suurlähettiläs Anna Zigure luottaa turvatakuisiin 

Suomestako taas Ruotsin itämaakunta? Tutkijan mukaan tuore Nato -selvitys harhautuu monessa kohdin

Tutkija: Suomen armeijan tehtäviin ei kuulu operoida Afrikassa tai risteillä eteläisellä Itämerellä

Voiko Suomi ohittaa Naton ja saada turvatakuut suoraan USA:lta?

 

X