Lasinpuhallus lisättiin Unescon maailmanperintökohteiden listalle – Seuran lukijat viettivät illan 1 200 -asteisen uunin äärellä
Seura-kerho kokosi lehden tilaajat ystävänpäivänä yhteen Riihimäelle, joka on tunnettu lasistaan. Lukijatapahtumassa tutustuttiin lasimuseon kokoelmaan sekä Unescon kulttuuriperinnön luetteloon lisätyn lasinpuhalluksen saloihin.
Hyvältä lasinpuhaltajalta löytyy koordinaatiokykyä: silmää, kättä ja ajatusta.
Metallista ja lasista valmistettu lintu taittaa siipiään Suomen lasimuseoon astuvien Seura-kerholaisten yllä. Katossa liitää Markku Salon teos Hallanvaara.
Kun vuonna 1981 avattu Suomen lasimuseo päätettiin perustaa, Tapio Wirkkala saatiin projektiin mukaan. Miehen laajoista kontakteista oli hyötyä: hän tunsi henkilökohtaisesti presidentti Kekkosenkin, joka myönsi rahaa museon perustamiseen.
”Wirkkala suunnitteli päärakennuksesta kokonaistaideteoksen. Hänen päätöksensä näkyvät pienimmissäkin yksityiskohdissa ovenkahvoista huonekaluihin ja niiden materiaaleihin”, museonjohtaja Hanna Mamia-Walther kertoo.
”Ikean euron lasit eivät ole enää in”
Seura-kerhon jäsenet seuraavat Mamia-Waltherin opastusta lasimuseon eri näyttelytiloissa.
”Lasi on kaunis materiaali. Käydään vaimon kanssa noin kerran vuodessa täällä lasimuseossa. Iittalassa olemme myös käyneet. En kuitenkaan ole lasin harrastaja. Konjakkilasi on hyvä”, Seuran lukija Heikki Viljanen lohkaisee.
Viljasen sanoissa piilee totuuden siemen, sillä juomalasi lienee monelle käyttölasin tutuin ilmenemismuoto.
”Nuoret ovat alkaneet kerätä lasia vastuullisuuden takia. Ikean euron lasit eivät ole enää in. Lasi on inspiroiva ja ihana aihe – suomalaisille niin tärkeä. Museossamme käy vain iloisia ihmisiä”, Mamia-Walther sanoo.
Lasinpuhallus Unescon suojeluksessa
Lasinpuhallus lisättiin vuoden 2023 lopussa Unescon kulttuuriperinnön luetteloon. Tämä tuo lasialalle tunnettuutta ja mahdollistaa käsityötaidon suojelutoimia. Tunnustus avaa mahdollisuuksia hakea erilaisia apurahoja tai hankerahoitusta Suomesta ja ulkomailta.
”Opetusta tarjoavilla aloilla on omat haasteensa ja muotoilevilla taiteilijoilla omansa. Nyt kaikkia pyritään edistämään”, Mamia-Walther sanoo.
Osa puhallustekniikoista ovat jo kadonneet Suomesta. Taiteilijoille voidaan järjestää apurahan turvin työpajoja vaikka Italian Muranossa.
”Perintö siirtyy tekemällä, ja perintö elää niin kauan kuin on tekijöitä. Tämä on haastava käsityötaito. Lasilla on tärkeä rooli suomalaisessa taiteen historiassa ja suomalaisen kulttuurin kansainvälistymisessä.”
Kuumat paikat lasistudiossa
Kun kerholaiset siirtyvät Mafka & Alakosken lasistudioon, oven vieressä kummastusta herättävät erikoiset kipsimuotit. Niihin on puhallettu lasikengät, jotka nähtiin helmikuussa New Yorkin muotiviikoilla. Kengät suunnitteli Maria Hepo-aho, yhtiön toinen omistaja.
Puhaltajamestari Kari Alakoski on ollut Suomen merkittävimpien muotoilijoiden, kuten Wirkkalan ja Timo Sarpanevan aisapari. Ystävänpäivänä hän esittelee seurakerholaisille lasinpuhallusta. Alakoskea avustaa lasinpuhalluksen opiskelija, Klaus Martin. Hyvältä lasinpuhaltajalta vaaditaan koordinaatiokykyä.
”Vähän riippuu, mitä tekee. Täytyy olla myös voimaa, kestävyyttä ja lämmönsietoa. Tehtaassa tehdään yhtä ja samaa, esimerkiksi Aalto-vaasia puhalletaan muottiin yksi kappale minuutissa. Jos teen täällä työnäytöksenä yhden esineen, siihen menee parikymmentä minuuttia. Ja hinta on sama”, Alakoski sanoo.
”Harmittaako, ettei puhaltajan nimeä mainita koskaan valmiiden esineiden, kuten Sarpanevan teosten pohjassa”, Seura-kerhon Heikki Viljanen kysyy.
”Ajatelkaa Aalto-maljakkoa, jota on tehty toista miljoonaa. Ennen niitä tehtiin sarjana kolmessa vuorossa, jonka aikana saattoi olla kolmekin puhaltajaa. Jos päivässä oli kymmenkunta puhaltajaa, ei jokaisen nimeä voinut kirjoittaa. Uniikeissa esineissä taiteilijat tuovat usein puhaltajan esille, mutta ei nimiä kirjoiteta.”
Lasinpuhallus vaatii kolme uunia
Vastoin yleisiä uskomuksia, lasia ei puhalleta kovaa. Yleensä pieni mutta pitkä puhallus riittää tarvittavaan.
Lukijatapahtumaan saapuneet Anne Järveläinen ja Suvi Kuikka ovat halukkaita puhaltamaan omat esineensä.
Lasinpuhallus jännittää. Lasistudiossa on kuuma, sillä ympärillä hohkaa kolme uunia. Lasiuuni on noin 1 100-asteinen. Se on päällä vuorokauden ympäri, jotta siellä säilytettävä lasi pysyy sulana. Kun uunien luukut avataan, kuumuuden aistii entistä voimakkaammin.
Sulaa lasia kerätään puhalluspilleillä. Lasimestari valuu hikeä. Kun sula, oranssina hohtava lasiseos tuodaan muotoiltavaksi uunin ulkopuolelle, se hehkuu lämpöä ympärilleen.
Lasin käsittely vaikuttaa monimutkaiselta: pilliä pitää pyörittää koko ajan, ettei lasi kaarru väärään muotoon. Lasiuunista kerättyä lasia pyöritetään pillin päässä, vain sanomalehti käden ja sulan lasin välissä. Välillä muotoa haetaan myös kahvallisella, puisella muotilla, mutta Alakoski käyttää lähinnä sanomalehteä.
”Palovammaa ei ole koskaan tullut”, hän vakuuttaa.
Pilliin kerätään uusia lasikerroksia, tai sitten se viedään noin 1 200-asteiseen kaasu-uuniin, joka sulattaa lasia lisää. Kuplia lasiin saa ripottelemalla pinnalle ruokasoodaa. Kun esine on valmis, se asetetaan studion kylmimpään uuniin jäähtymään. Jäähdytysuuni on 500-asteinen.
Lasinpuhallus oli antoisa kokemus
Suvi Kuikka puhaltaa kipon sormisuolalle. Kari Alakoski tekee vaativimmat työt, mutta esineet syntyvät yhteispelillä.
”Tosi hyvä kokemus, tunsin, miten lasi elää putken toisessa päässä. Kaasu-uunissa pyörittäessä on oltava tarkka, ettei lasi lähde ottamaan väärää muotoa. Puhaltaminen ei ollut vaikeaa, lasin käsittely oli hankalampaa kuin ajattelin. Se on kuten sanottiin, pään ja kropan yhteispeliä”, Suvi summaa.
Anne Järveläinen puhaltaa itselleen 60-vuotissyntymäpäivälahjaksi värillisen lautasen. Kuplien luomiseen käytettiin runsaasti soodaa ja sula lasi kastettiin violettiin värimassaan ennen muotoilua.
”En tiennyt, miten lautanen tehdään. Luulin, että se pitää painaa auki, mutta uunin lämpötila avasi sen itsestään. Se oli yllättävän helppoa.”
Anne on omaan lahjaansa erittäin tyytyväinen.
”Heinäkuussa näytän sen juhlissa kaikille.”
Lasi lumosi – lisää luvassa!
Seura-kerhon ensimmäisestä tapahtumasta ystävänpäivänä Riihimäellä jäi lämmin tunne – eikä pelkästään kuumina hohkaavien lasiuunien takia. Monipuolinen museokierros, rempseä lasinpuhallusnäytös ja rohkeiden lukijoidemme omat taidonnäytteet lasipillin varressa olivat kokemisen arvoisia hetkiä.
Meiltä on kysytty vuosia, mitä etuja pitkäaikaiset tilaajat saavat. Nyt niitä on kosolti tarjolla, joten tervetuloa mukaan tutustumaan. Kerhon etuihin kuuluvat seura.fi/kerho -sivulla viihdyttävä peliosio sekä Seuran lukijoille kohdennetut tapahtumat ja matkat, kuten maaliskuun reissu Kanarialle. Lisäksi tarjoamme maksuttoman kuukauden kirjan, näköislehdet ja muut rahanarvoiset edut.
Tule mukaan kerhoon – parhaaseen Seuraan!
