Tutkija Shadia Rask tuntee rasismin monet kasvot: ”Rasismi horjuttaa demokratiaa, yhteiskunnan vakautta ja keskinäistä luottamusta”
Tutkija Shadia Rask on syntynyt Suomessa. Silti jotkut ovat sitä mieltä, että hän ei kuulu tänne. Hän kertoo, millaista on suomalainen rasismi.
”Me olemme kaikki altistuneet rasistisille ajatusmalleille, joita kolonialismi ja länsimainen populaarikulttuuri tukevat”, Shadia Rask sanoo.
Suomalaiset puhuvat nyt rasismista enemmän kuin koskaan.
Kuitenkin jo vuonna 2018 saatiin hätkähdyttäviä tuloksia suomalaisten asenteista. Tuolloin Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksessa kysyttiin Afrikasta peräisin olevilta maahanmuuttajilta ja heidän jälkeläisiltään heihin kohdistuneesta häirinnästä eli niin sanotusta arkipäivän rasismista.
Suomessa sitä kokeneiden luku oli 12 tutkimusmaan joukossa korkein eli 63 prosenttia. Luku oli kaksi kertaa suurempi kuin muissa maissa keskimäärin. Tosin Suomessa tehtiin rasismista myös verrokkimaita enemmän ilmoituksia viranomaisille.
THL:n tutkija ja kansanterveystieteilijä Shadia Rask muistuttaa, että rasismi on ihmisoikeusasia.
”Rasismi ei ole mielipidekysymys tai vain mainehaitta yrityksille ja kansainvälisille yhteyksille. Jo Suomen laki velvoittaa yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen.”
Oikeistopopulismilla johdetaan harhaan
Hallituspuolueeksi nousseiden perussuomalaisten ministerien vanhat kirjoitukset ja sanavalinnat ovat nousseet uudella tavoin valtakunnanjulkisuuteen.
Samalla perussuomalaiset edustajat ovat alkaneet tiukata rasismin ”tarkkoja määritelmiä”, valtiovarainministeri Riikka Purra, eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho ja perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä etunenässä.
Mäkelä ilmoitti puolueen kesäkokouksen jälkeen muun muassa vaativansa perussuomalaisia rasismista syyttäneen RKP:n puheenjohtajaa Anna-Maja Henrikssonia ”selvästi kertomaan, mitä ei saa tehdä eikä sanoa, koska nyt se ei ole ainakaan minulle selvää”.
Ikään kuin yhtäkkiä olisi epäselvää, mistä perussuomalaisten vanhoissa puheissa on kysymys: toisen ihmisen ja ihmisryhmän pitämisestä alempiarvoisena lähtökohtaisten ominaisuuksien perusteella.
”Puhe rasismin määrittelystä on oikeistopopulismille tyypillinen taktiikka, jossa keskustelua yritetään viedä sivuraiteelle. Ikään kuin rasismi olisi jotain marginaalista tai peräti keksitty ongelma”, Rask kertaa.
On myös syytä muistaa, että rasismin ”salonkikelpoistaminen” vallan ylimmiltä portailta asti on jo historian valossa monella tapaa vahingollista ja vaarallista.
Äärimmillään se on aina toteutunut kansanmurhissa holokaustista Stalinin vainoihin ja sisällissotiin: toinen ihmisryhmä tehdään ensin epäilyttäväksi tai vahingolliseksi, sitten alempiarvoiseksi ja lopulta epäinhimillistetään.
Eikä sanoista tekoihin johtanut retoriikka ole tuntematonta Suomessakaan. Vuoden 1918 sisällissodassa molemmat osapuolet epäinhimillistivät toisia, mikä johti terroriin, murhiin, vainoon ja näytösoikeudenkäynteihin. Etenkin hävinneiden punaisten julmaa kohtelua perusteltiin nuoren valtion ”puhdistamisella vääränlaisesta aineksesta”.
Rasismi on jatkuva arjen kokemus
Yleisradion heinäkuussa 2023 teettämän kyselytutkimuksen mukaan useimmat suomalaiset tunnistavat avoimen rasismin. Vastaajista enemmistö myös tuomitsi sen: kaksi kolmesta arvioi erittäin tärkeäksi, että rasismia ei hyväksytä Suomessa missään muodossa.
Niin sanottu piilo- eli rakenteellinen rasismi on kuitenkin toisella tapaa vaikea asia. Shadia Rask kertaa, että konkreettisesti se ilmenee muun muassa vaikeuksina saada asuntoa tai työpaikkaa.
”Tutkimuksessa täysin identtisellä hakukirjeellä, CV:llä ja saavutuksilla kantasuomalaisella nimellä tuhat työhakemusta tuotti 390 haastattelukutsua, somalinimellä 99. Ozan Yanar (suomenturkkilainen poliitikko ja vihreiden ex-kansanedustaja) kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa asuntoa hakiessaan esitelleensä itsensä ’Janarin Oskuksi’, koska virallisella nimellä tulosta ei tullut”, Rask havainnollistaa.
Puhe rasismista jää helposti pyörimään ylätasolle tai poteroista huuteluksi sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla, mutta arjessa koettu rasismi on raskasta sen kohteelle.
”Sekä psyykkinen että fyysinen terveys voi kärsiä, kun joutuu jatkuvasti kohdelluksi eri tavoin kuin valtaväestö. Suora tai epäsuora väkivallan uhka, häirintä, turvattomuuden tunne, jatkuva tarkkailun alla ja varuillaan olo kuormittavat ihmistä”, Rask sanoo.
Toistuessaan kokemukset voivat johtaa myös siihen, että halu noudattaa yhteiskunnan sääntöjä ja normeja alenee: miksi välittää niistä, jos ei kuitenkaan tule hyväksytyksi?
Etenkin nuoret voivat olla alttiita ääriliikkeiden, rikollisryhmien ja muiden vähemmän toivottujen ryhmien piiriin ajautumiselle.
”Kaikilla meillä on tarve kuulua johonkin. Jos kuulumisen ja hyväksymisen kokemusta ei saa yhteiskunnan sisällä hyväksyttynä jäsenenä, sitä on matalampi kynnys lähteä hakemaan muualta”, Rask sanoo.
Ovatko kaikki valkoiset rasisteja?
Piilorasismiin liittyy usein ajatus, jonka mukaan kaikki valkoiset ovat rasisteja, tiedosti henkilö itse asiaa tai ei.
Tämä taas herättää voimakkaan epäsuhdan kokemuksen ja vastareaktion etenkin ihmisissä, jotka kokevat vastustavansa rasismia ja syrjintää sen kaikissa muodoissa. Jotkut taas ovat sitä mieltä, että ”mitään ei saa enää tehdä eikä sanoa”.
Helsingin Sanomien teettämän tutkimuksen mukaan perussuomalaisten kannatus on suurempaa kunnissa, joiden asukkaista vain hyvin pieni osa on maahanmuuttajia.
E2-tutkimuskeskuksen johtaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori Juho Rahkonen on todennut tuloksista, että maahanmuutto-vastaiset asenteet eivät useinkaan perustu omiin käytännön kokemuksiin, vaan enemmän mielikuviin ja vieraan pelkoon.
Arjen yhteentörmäyksiä voi silti tulla kaikille, myös vahingossa ja ilman pahaa tarkoitusta.
Shadia Raskin mukaan tällaisia tilanteita ovat suomen kielen taidon kehuminen tai englanniksi puhuttelu, vaikka suku asuu Suomessa jo kolmatta polvea. Vaikka puhuttelija ei tarkoita pahaa, toistuessaan nämäkin kokemukset voivat hämmentää ja turhauttaa ei-kantasuomalaisen näköistä ihmistä.
Onko esimerkiksi sopivaa kysyä toiselta, mistä tämä on kotoisin, kysytäänhän sitä kantasuomalaisiltakin?
”Inhimillinen uteliaisuus tai yritys small talkiin voi loukata ja tympäistä, jos se toistuu jatkuvasti ja henkilö on asunut koko ikänsä Suomessa. Riippuu paljon tilanteesta ja yksilöstä, miten asiaan suhtautuu”, Rask sanoo.
Päättäjän vastuu on suurempi
Koulutus, työ- ja elinympäristö vaikuttavat rasismin kohtaamiseen – mutta eivät suojaa siltä.
Shadia Rask on syntyperäinen espoolainen, korkeakoulutettu tutkija, arvostettu asiantuntija ja Yleisradion kolumnisti. Lisäksi hän on kahden pienen lapsen äiti ja innokas harrastekoripalloilija, joka rakastaa lukemista ja kirjoittamista.
Ylen kolumnissa hän on kertonut saamastaan rasistisesta palautteesta.
Häntä on muun muassa uhattu väkivallalla ja käsketty painumaan ”helvettiin Suomesta”.
”Valta-asemassa olijan, kuten vaaleilla valitun julkisessa ammatissa olevan päättäjän, vastuu on erilainen ja paljon suurempi kuin niin sanotun tavallisen kansalaisen. On aivan selvää ja myös henkilökohtainen kokemus, että nykyhallituksen aika on selkeästi innostanut törkypalautteeseen”, Rask kommentoi.
Kenen ääni ja historia?
Raskin mukaan ei ole tavatonta, että rasismin kokija päätyykin lohduttamaan siitä järkyttynyttä. ”Hävettää olla suomalainen” on tällainen reaktio, eikä se ole erityisen hedelmällinen.
Miksi suomalaisten on ylipäätään niin vaikea tunnustaa ja tunnistaa rasismin olemassaolo omassa maassa?
”Suomella on oma historiankirjoitus, johon ei kuulu siirtomaahistoriaa, muiden kansojen alistamista eikä hyökkäyssotia. Silloin ajatus, jonka mukaan suomalaiset eivät ole vastuussa menneiden aikakausien tai muiden kansojen synneistä, kääntyy helposti siihen, ettei Suomessa esiinny rasismia nytkään. Kuitenkin esimerkiksi saamelaisten ja romanien kohtelu on ollut ja on yhä syrjivää”, Shadia Rask muistuttaa.
Valtaosa väestöstä ei törmää rasismiin itse eikä välttämättä edes tunne sitä kohtaavia. Myös maailman onnellisin kansa -tyyppiset hokemat tuottavat sisäistä ristiriitaa, kun se ei olekaan oman elämän tilanne eikä kokemus.
”Rasismi-sana on voimakas ja aiheuttaa siilipuolustukseen vetäytymisen. Me olemme kaikki altistuneet rasistisille ajatusmalleille, joita kolonialismi ja länsimainen populaarikulttuurikin tukevat”, Rask sanoo.
Hän korostaa, että kaikkia tarvitaan myös purkamaan ennakkoluuloja ja ajatusvinoumia.
”Tila, jossa on mahdollista tarkastella niitä ja oppia, ei synny pelon ja puolustuskannan ilmapiirissä.”
Raskin mukaan tärkeää olisi uudistaa mielikuvia, käsitteitä ja koko suomalaisuuden ajatusta niin, että siihen mahtuisivat kaikki täällä elävät. Historia on osoittanut senkin, että jos jotain ryhmää saa ”luvan kanssa” pitää alempiarvoisena, solvata ja syrjiä, ryhmä ei jää ainoaksi.
”Rasismi horjuttaa demokratiaa, yhteiskunnan vakautta ja keskinäistä luottamusta ja on vastoin lakia. Siksi se on kaikkien asia, eikä mikään muutos ole syntynyt ilman valtaväestön tukea.”