Stressi ja kiukuttelu aiheuttavat vatsavaivoja

Jaa artikkeliTilaa Seura
© Jussi Jääskeläinen
Hyvät mikrobit pitävät vatsan kunnossa, mutta positiiviset vaikutukset tuntuvat aivoissa saakka.

Ruoanlaitossa on jotakin paradoksaalista. Laitat pataan hiilihydraatit, proteiinit, rasvat, antioksidantit sekä vitamiinit, ja keität ne kokoon ravitsevaksi keitokseksi. Suolistossa tapahtuu täsmälleen sama asia, mutta päinvastoin. Kaiken, mitä olet padassa laittanut yhteen, suoli erottelee ja ottaa hyötykäyttöön.

Ruoansulatusjärjestelmämme on kuin pieni tietokone. Se selviää kaikista ruoansulatukseen liittyvistä toiminnoista itsenäisesti, ilman aivojen kontrollia. Tämän vuoksi esimerkiksi aivokuolleiden suolen toiminta voi jatkua, vaikka aivot eivät enää toimikaan.

Terveytemme kannalta mielenkiintoisempaa on kuitenkin suoliston yhteys aivoihin. Suolistossa itsessään on noin sata miljoonaa hermosolua, minkä vuoksi suolistosta joskus puhutaan ”pieninä aivoina”.

Lisäksi suolisto ja aivot ovat jatkuvassa yhteydessä toisiinsa. Tämän ansiosta se, mitä tapahtuu aivoissa, vaikuttaa suolistoon, ja se, mitä tapahtuu suolistossa, vaikuttaa myös aivoihin.

Lääketieteen historiaa

Ensimmäinen henkilö, joka osoitti kokeellisesti yhteyden ruoansulatusjärjestelmän ja tunteiden välillä, oli yhdysvaltalainen kirurgi William Beaumont. Vuonna 1822 hänen vastaanotolleen Mackinac-saarelle tuotiin turkismetsästäjä Alexis St. Martin, jota oli ammuttu vatsaan.

Beaumontin onnistui pelastaa St. Martinin henki sillä seurauksella, että hänen vatsalaukkuunsa jäi sormen mentävä reikä. Koska St. Martin ei pystynyt palaamaan aiempaan työhönsä, Beaumont palkkasi hänet talonmieheksi. Ehtoihin kuitenkin kuului, että Beaumont saisi tehdä St. Martinilla joitakin lääketieteellisiä kokeita.

St. Martin suostui yhteistyöhön, ja loppu on lääketieteen historiaa.

Beaumont sitoi kaikenlaisia ruokapaloja langanpäähän ja työnsi ne St. Martinin vatsalaukkuun nähdäkseen, miten nopeasti eri ruoka-aineet sulavat.

Tuolloin hän havaitsi, että St. Martinin tunnetila vaikutti siihen, miten ruoka sulaa. St. Martin nimittäin usein ärsyyntyi koekaniinina olosta, ja sellaisina hetkinä hänen vatsansa sulatti ruokaa huomattavasti hitaammin.

Kiukuttelusta vatsakipuja

Monet myöhemmät havainnot ovat vahvistaneet, että etenkin negatiivisilla tunnetiloilla voi olla dramaattinen vaikutus ruoansulatukseen.

Jos ihminen esimerkiksi saa kiukkukohtauksen, vatsa reagoi tähän tyhjentämällä sisältönsä sulamattomana suoraan suoleen. Ei siis ihme, että kiukuttelu voi aiheuttaa vatsakipuja.

Millä tavalla aivot ja suoliston ”pikkuaivot” sitten kommunikoivat?

Tärkeimmässä roolissa on vagus- eli vaeltajahermo. Tämä pitkä hermo on kuin kehon oma internet-kaapeli, joka kiertää eri puolilla kehoa ja yhdistää sisäelimet suoraan keskushermostoon. Vagushermoa pitkin tietoliikenne kulkee aivoista sisäelimiin ja sisäelimistä aivoihin.

Vilkkainta tämä tietoliikenne on kuitenkin aivojen ja suoliston välillä – ja vieläpä siten, että valtaosa liikenteestä kulkee suolistosta aivoihin eikä toisinpäin.

Kun aivot sähköttävät tietoa suolistolle, tunnistamme sen yleensä jonkinlaisena fysiologisena tuntemuksena. Kun meitä jännittää, tunnemme perhosia vatsassa. Kun meillä on stressiä, kärsimme stressivatsan vaivoista.

Mikrobien puhetta

Toisinpäin kulkeva tietoliikenne, siis suolistosta aivoihin, ei kuitenkaan tee itseään samalla tavalla tiettäväksi. Tämän takia tähän on havahduttu vasta viime vuosina.

Aikaisemmin ajateltiin, että suoliston viestiliikenteen avulla aivot pysyisivät kärryillä ravitsemustilanteesta tai siitä, onko ruoan mukana tullut vaarallisia taudinaiheuttajia.

Nykyään tiedetään, että totuus on monimutkaisempi, sillä viestiliikenteeseen osallistuvat myös suoliston lukemattomat mikrobit.

Ravintoa hajottaessaan mikrobit tuottavat kaikenlaisia viestiaineita, ja samalla aivot saavat näistä viesteistä tiedon vagus-hermon kautta. Jotkut tutkijat ovat sanoneet tätä viestittelyä ”mikrobien puheeksi”, joten aivot käytännössä kuuntelevat, mitä mikrobit niille sanovat.

Nykykäsityksen mukaan mikrobien puheella voi olla merkittäviä pitkäaikaisvaikutuksia aivojen toimintaan.

Suolistomikrobit esimerkiksi tuottavat samoja välittäjäaineita kuin aivot: dopamiinia, serotoniinia, melatoniinia ja gamma-aminovoihappoa (GABA). Erona on se, että aivoihin verrattuna suolistossa näitä tuotetaan massiivisia määriä. Esimerkiksi 95 prosenttia kehon serotoniinista on peräisin suolistomikrobeista.

Tutkimuksissa on havaittu, että ilman suoliston panosta aivot eivät kehity oikein. Jos hiiriä esimerkiksi kasvatetaan steriileissä oloissa niin, että niille ei kehity minkäänlaista suolistomikrobistoa, niiden aivojen rakenteessa ja toiminnassa on monia puutteita.

Syö paljon kuitua

Myös suolistomikrobien vaikutusta mielialaan on tutkittu paljon. Eräässä kokeessa hiiret laitettiin stressaavaan testiin. Ennen koetta osalle hiiristä annettiin syötäväksi ruokapellettejä, jotka sisältävät GABA-ainetta tuottavia mikrobeja.

GABA on mieltä rauhoittava välittäjäaine, ja monet ahdistusta vähentävät lääkkeet vaikuttavat nimenomaisesti lisäämällä sen tuotantoa aivoissa.

Hiirikokeissa havaittiin, että ahdistuksen vähentämiseksi GABA:n tuotantoa ei tarvinnut lisätä aivoissa, vaan riitti, että sen tuotanto lisääntyi suolessa. Mikrobiseosta saaneet hiiret osoittivat stressitestissä huomattavasti vähemmän ahdistuksen merkkejä kuin kontrolliryhmän hiiret.

Toisessa tutkimuksessa ihmisiltä otettiin ulostenäyte ja heidän mikrobejaan siirrettiin rotille. Osa ihmisistä sairasti masennusta, osa ei.

Tulokset osoittivat, että jos rotat saivat suolistomikrobinsa masentuneilta, ne näyttivät masentuvan itsekin. Ne kyhjöttivät enemmän paikallaan ja halusivat harvemmin makeita herkkupaloja kuin rotat, jotka olivat saaneet terveiden ihmisten mikrobeja.

Eräässä tutkimuksessa on lisäksi havaittu, että masentuneiden suolistomikrobisto on erilainen kuin terveillä ihmisillä.

Joissakin tutkimuksissa on tarkasteltu myös sitä, voisivatko probiootit vaikuttaa masennukseen tai yleiseen ahdistuneisuuteen. Tulokset ovat olleet lupaavia, koska probiootteja saaneet koehenkilöt ovat kokeneet oireidensa helpottuneen. Tutkimukset ovat alustavia, ja vasta jatkotutkimukset osoittavat, pitävätkö ne paikkansa.

Jos tulevaisuus osoittaa, että suolistomikrobit vaikuttavat mielialaan, ruokailuun liittyvä viisaus voi olla yksinkertainen: Syö paljon kuituja!

Mikrobit ovat erikoistuneet hajottamaan kuitua, mihin omat entsyymimme eivät kykene, ja parhaiten ne kukoistavat ruokavaliolla, jossa on paljon kuitujätettä.

Ylireagoivat aivot

Parhaiten tutkittu puoli aivojen ja suoliston kohtalonyhteydestä liittyy stressin vaikutuksiin.

Pitkään on tiedetty, että äidin kokema stressi tai hyvin varhaisessa lapsuudessa koettu stressi voi vaikuttaa lapsen aivojen kehitykseen.

Tavallisesti käy niin, että aivoista tulee ylireagoivat. Ne reagoivat toisten mielestä mitättömiinkin asioihin, ja stressireaktiota on vaikea laukaista pois päältä.

Stressi ei kuitenkaan vaikuta vain aivoihin vaan myös suolistoon. Siksi sama stressi, joka aiheuttaa ylireagoivat aivot, aiheuttaa usein myös ärtyvän paksusuolen oireyhtymän tai jonkin muun vatsavaivan. Tämän vuoksi vatsavaivat ja erilaiset psykologiset ongelmat kulkevat usein käsi kädessä.

Stressin vaikutukset suolistoon tulevat nekin pitkälti suolistomikrobien kautta. Lapsi saa ensimmäisen suolistomikrobi-cocktailinsa tullessaan ulos kohdusta ja niellessään äidin synnytyskanavan mikrobeja.

Synnytyskanavan mikrobistossa tapahtuu kuitenkin merkittäviä muutoksia, jos äiti on kärsinyt stressistä. Tällöin synnytyskanavan mikrobistosta puuttuvat lähes kokonaan Lactobacillus-ryhmän lajit, joita lapsi eniten tarvitsisi.

Jos lapsen mikrobisto on tällä tavalla saanut huonon lähdön, kurssia on vaikea kääntää, etenkin jos stressi jatkuu syntymän jälkeen. Jos lapsi saa esimerkiksi rintamaidossa stressihormoneja, huonojen mikrobien osuus suolistossa voi kasvaa edelleen.

Noin kolmen vuoden iässä suolistomikrobiston suuret linjat ovat vakiintuneet, eikä suuria muutoksia enää tapahdu.

Krooniset vatsavaivat eivät siis aina johdu siitä, mitä syöt, vaan ne voivat kieliä ongelmista suolistomikrobiston synnyssä vuosikymmeniä aikaisemmin.

Tutustu Jani Kaaron Galileon keskisormi -blogiin:

galileonkeskisormi

X